Eläinplanktonien kirjo aukeaa mikroskoopilla
Eläinplankton on yhteisnimitys mikroskooppisen pienille eläimille, jotka elävät vesipatsaassa. Eläinplanktonlajeista suurimmat on mahdollista nähdä juuri ja juuri paljain silmin, mutta mikroskoopin avulla aukeaa niiden todellinen monimuotoisuus. Eläinplanktonin kuvagalleriassa voit tutustua Itämeren pienimpiin eläimiin!
Itämeren lajisto on sopeutunut murtoveteen ja on melko pienikokoista verrattuna valtamerilajistoon. Merialueemme tärkeimmät eläinplanktonryhmät ovat hankajalkaiset (Copepoda), vesikirput (Cladocera/ Diplostraca), rataseläimet (Rotifera) sekä ripsieläimet (Ciliophora).
Kuvagallerian kuvat on tuotettu Suomen ympäristökeskuksen eläinplanktonseurannan puitteissa ja käytettäessä kuvia, niiden yhteyteen tulee laittaa merkintä kuvan ottajan nimestä. Kuvaajan nimi ja lisätietoa lajeista näkyy klikatessa kuvaa.
Hankajalkaiset ovat Itämeren suurin eläinplanktonryhmä
Hankajalkaiset (Copepoda) muodostavat merialueemme eläinplanktonin suurimman ja tärkeimmän ryhmän. Hankajalkaiset kuuluvat äyriäisten (Crustacea) alajaksoon, ja ne käyvät elämänsä aikana läpi monivaiheisen muodonvaihdoksen, johon kuuluu useita toukkavaiheita (nauplius-toukka) ja kopepodiittivaiheita. Eri vaiheiden aikana hankajalkaisten ulkonäkö muuttuu huomattavasti. Viimeisessä vaiheessa syntyy aikuinen sukukypsä yksilö. Hankajalkaisaikuiset ovat Itämeressä noin 1 mm pituisia, lukuun ottamatta kookkaampaa Limnocalanus macrurusta.
Itämeren planktonissa esiintyy hankajalkaisia kolmesta lahkosta: Calanoida, Cyclopoida ja Harpacticoida. Näistä Itämeressä vallitsevin on Calanoida eli keijuhankajalkaiset.
Keijuhankajalkaiset (Calanoida)
Calanoidat eli keijuhankajalkaiset ovat kaikki planktisia lajeja ja useimmat niistä ovat mereisiä, eli ne selviävät vain suolaisessa vedessä. Calanoideilla on soikionmuotoinen eturuumis ja ensimmäiset tuntosarvet (antennit) ovat täysikasvuisilla yksilöillä eturuumista pidemmät
Kyklooppihankajalkaiset (Cyclopoida)
Cyclopoida-lahkon lajit ovat enimmäkseen suolattomien vesien kasvien seassa eläviä lajeja. Niiden eturuumis on Calanoidiin verrattuna pyöreämpi ja ensimmäiset antennit ovat lyhyemmät. Kyklooppihankajalkaiset ovat pääosin makean veden lajeja.
Pohjahankajalkaiset (Harpacticoida)
Harpacticoida-lahkon lajit esiintyvät pääasiassa pohjan lähellä, mutta niitä saadaan satunnaisesti myös vedestä otettuihin planktonnäytteisiin. Harpacticoilla etu- ja takaruumis näyttävät yhtenäisiltä ja ensimmäiset antennit ovat hyvin lyhyet.
Vesikirput ovat äyriäisiä
Vesikirput (Cladocera/ Diplostraca) kuuluvat hankajalkaisten tavoin äyriäisiin. Useimmat vesikirppulajit ovat makean veden lajeja ja niiden joukosta löytyy niin kasvissyöjiä kuin petojakin. Vesikirput kehittyvät ilman muodonvaihdosta toisin kuin hankajalkaiset (poikkeuksena Leptodora kindti). Vesikirput lisääntyvät pääasiassa suvuttomasti eli partenogeneettisesti, ja koiraita esiintyykin lähinnä syksyisin.
Rataseläimet (Rotifera)
Rataseläimet ovat pieniä eliöitä, joilla on hyvin vaihteleva ulkonäkö. Itämerellä lajit ovat kooltaan noin 100–500 µm. Rataseläimet ovat saaneet nimensä pyörivästä, pyörämäisestä ratasmaisesta rakenteesta, jonka etupäässä on värekarvat. ”Rattaiden” pyörivä liike synnyttää virtauksen eliön suuta kohden. Rataseläimet suodattavat ravinnokseen vedestä kuollutta materiaalia, leviä ja muita mikroskooppisia eläviä organismeja ja ovat siksi erittäin tärkeä vesiekosysteemin ravintoverkon komponentti. Yleisimpiä Itämerellä esiintyviä rataseläimiä ovat Keratellat ja Synchaetat.
Ripsieläimet (Ciliophora)
Ripsieläimet ovat alle 150 µm pituisia yksisoluisia alkueläimiä, joiden liikunta- ja ravinnonottoeliminä toimivat ripset. Ripset voivat peittää koko ruumiin, tai olla keskittyneitä tietyille alueille. Yleisimpiä Itämeren ripsieläimiä ovat esim. Zoothamnium-suku sekä Tintinnoidea-lahkoon kuuluvat suvut Helicostomella ja Tintinnopsis.
Muut eläinplanktonryhmät
Eläinplanktonnäytteissä esiintyy lisäksi runsaasti ns. meroplanktisia lajeja eli lajeja, joilla jokin elämänkierron vaihe on planktinen. Tällaisia ovat esimerkiksi tietyt simpukoiden (Bivalvia), kotiloiden (Gastropoda), monisukasmatojen (Polychaeta) ja merirokon (Amphibalanus improvisus) toukkamuodot. Lisäksi tavataan satunnaisesti yksilöitä ryhmistä massiäyriäiset (Mysidacea) ja sukkulamadot (Nematoda) sekä korvameduusan (Aurelia auritan) ephyra-toukkia. Eläinplanktonnäytteistä löytyy myös mm. kasviplanktonia, kalanpoikasia, siitepölyä ja detritusta.
