Suomen merialueen kalat

Itämeren vaihteleva varhaishistoria ja murtovetisyys ovat muokanneet meren kalastoa aikojen saatossa. Suomen merialueella tavataan hieman yli 60 kalalajia. Lajikirjo ulottuu valtamerikaloista makeanveden kaloihin.

---

Suomen merialueen kalalajistoon kuuluu sekä kylmän veden että hieman lämpimämmän veden lajeja. Valtameriin ja trooppisiin sisävesiin verrattuna kalalajisto on kuitenkin niukka. Tätä selittää se, että Itämeri on näitä meriä nuorempi ja ympäristöoloiltaan vaihtelevampi.

Eri kalalajeilla on erilaiset vaatimukset ympäristönsä suhteen. Usein kalakannan kokoa rajoittavat erityisesti lisääntymisalueeseen kohdistuvat vaatimukset. Keskeisiä tekijöitä ovat veden happipitoisuus, suolapitoisuus ja lämpötila sekä lisääntymisalueen suojaisuus. Lämpötila ohjaa lisääntymiskierron ohella merkittävästi myös aikuisten kalojen esiintymistä ja vaelluksia.

Suolapitoisuus säätelee lajistoa

Veden suolapitoisuus vähenee Itämerellä kohti pohjoista. Ääripäitä edustavat Kattegat, jossa pintaveden Veden suolapitoisuus vähenee Itämerellä kohti pohjoista. Ääripäitä edustavat Kattegat, jossa pintaveden suolapitoisuus on noin 30 promillea, ja Perämeri, jonka vedessä on vain pari promillea suolaa.

Suolaisuuden vaihettuminen näkyy kalastossa: lajisto niukkenee siirryttäessä Tanskan salmista kohti Pohjanlahtea. Tanskan läheisessä Kattegatissa ja Skagerrakissa hallitsevat merilajit, Perämerellä puolestaan makean veden lajit.

Selkeitä merilajeja on vain reilu parikymmentä

Mereisistä kalalajeista tuttu on Suomen kaupallisen kalastuksen tärkein saalislaji silakka. Vaikka silakat jäävät pienikokoisiksi verrattuna valtamerten lajitoveriinsa silliin, niiden kasvu on nopeaa. Ensimmäisen vuoden hyvän kasvun ja eloonjäännin ansiosta sillikalojen tuotto onkin Itämeressä vesimäärään nähden erinomainen.

Silakka, kilohaili, kuore, kolmipiikki ja muutamat tokkolajit esiintyvät lukumäärältään runsaimpina varsinkin ulappa-alueilla. Ankerias ja turska eivät pysty lisääntymään vesialueillamme, mutta varhaisvaiheiden jälkeen tänne saapuu yksilöitä kasvamaan.

Suola rajoittaa makeanveden lajien esiintymistä

Makeanveden lajit, kuten särki- ja ahvenkalat, esiintyvät runsaimpina vähäsuolaisissa ja suojaisissa rannikkovesissä. Ne hyödyntävät eri saaristovyöhykkeitä lajista ja vuodenajasta riippuen. Makeanveden lajeista puolet on särkikaloja tai karppikaloja. Niiden osuus biomassasta näyttää kasvavan rehevöitymisen ja lämpenemisen myötä.

Suurin osa makeanveden kalalajeista vaeltaa lisääntymään jokiin, jokisuistoihin ja sisälahtiin, mutta toiset pystyvät hyödyntämään hieman ulommankin saariston suojaisimpia lahtivesiä, fladoja ja puroja.

Vaelluskalat ovat riippuvaisia sekä makean että suolaisen veden alueista

Taimen, lohi, nahkiainen, seipi, vimpa ja miekkasärki nousevat kudulle makeaan veteen. Ne ovat lisääntymisessään täysin riippuvaisia makeasta vedestä, mutta saattavat vaeltaa joista kauaskin merelle ruokailemaan. Siiasta ja harjuksesta on aikojen kuluessa muodostunut myös meressä lisääntyviä muotoja. 

Vaelluskalojen kannat ovat taantuneet voimakkaasti jokien patoamisen, vesistörakentamisen ja ravinteisuuden lisääntymisen myötä. Suurin osa vaelluskaloista onkin luokiteltu uhanalaiseksi.

Muutamat vieraslajit ovat puolestaan runsastuneet voimakkaasti Suomen merialueella kymmenen viime vuoden aikana. Näitä ovat Mustanmeren ja Kaspianmeren alueelta peräisin oleva mustatäplätokko sekä Itä-Eurooppaan 1900-luvulla laajasti istutettu hopearuutana.

Luontodirektiivi suojelee tiettyjä merikaloja

Suomen kalalajeista kymmenen on suojeltu Euroopan unionin luontodirektiivillä. Direktiivi velvoittaa Suomen omalta osaltaan varmistamaan, että nämä kalalajit säilyvät elinvoimaisina luontaisessa elinympäristössään. Lajeihin onkin kohdistettu sekä kansallisia että kansainvälisiä säädöksiä.

Lähes kaikki luontodirektiivin kattamat suomalaiset kalalajit esiintyvät sekä sisävesissä että meressä. Poikkeuksena on pikkunahkiainen, jota tavataan pelkästään makeassa vedessä. Lajeista neljä – lohi, siika, muikku ja nahkiainen – ovat kaupallisesti hyödynnettyjä.

Luontodirektiivillä suojellut kalat ja ympyräsuiset:

• Harjus
• Kivisimppu
• Lohi
• Miekkasärki
• Muikku
• Nahkiainen
• Pikkunahkiainen
• Rantanuoliainen
• Siika
• Toutain

Ahvenanmaalta löytyy monia erikoisia kaloja

Ahvenanmaan ympärillä veden suolapitoisuus on noin 5–6 promillea eli melko suuri verrattuna Suomen muihin merialueisiin. Siellä elääkin enemmän merilajeja kuin muualla Suomessa, joskin myös monia makean veden lajeja. Useilla vaelluslajeilla, joiden kutupaikat sijaitsevat Ruotsissa tai Suomessa, on kasvualueita Ahvenanmaan ympärillä.

Kaiken kaikkiaan Ahvenanmaalla elää noin 60 kalalajia, joista lähes puolet on merilajeja. Yleisiä merikaloja ovat silakka, kilohaili, kolmipiikki ja härkäsimppu. Avomerellä voi tavata myös nokkakalan tai isotuulenkalan.

Itämeressä elää kaksi samannäköistä mutta geneettisesti toisistaan eroavaa kampelalajia: kampela ja itämerenkampela. Niistä itämerenkampela on Ahvenanmaalla yleisempi, kun taas kampela on valtalajina eteläisellä Itämerellä.

Ahvenanmaan vesillä esiintyy myös koko joukko pienikasvuisia kalalajeja, jotka jäävät harvoin tavallisiin pyydyksiin eivätkä sen takia herätä huomiota. Moni niistä elää sitä paitsi pelkästään pohjalla. Yleisiä pienikokoisia kaloja ovat liejutokko, hiekkatokko, kivinilkka, siloneula, särmäneula ja pikkutuulenkala. Säännöllisesti tavataan myös piikkikampelaa, mustatokkoa, piikkisimppua, rasvakalaa, seitsenruototokkoa ja vaskikalaa.

Osa vaikeasti havaittavista kaloista jää tutkijoiltakin herkästi piiloon, minkä vuoksi ne on kirjattu puutteellisesti tunnetuiksi. Näihin kuuluvat imukala, elaska ja teisti.

Muistathan, että Ahvenanmaalla kalastaessa täytyy huomioida alueen erityispiirteet(siirryt toiseen palveluun).

Lue lisää kalastuksesta Ahvenanmaalla!(siirryt toiseen palveluun)

Suomen kalalajeista löydät hyviä tietoja Luonnonvarakeskuksen Kalahavainnot-sivustolta(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) ja Suomen Lajitietokeskuksen sivuilta(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).

Lue seuraavaksi

Merinisäkäslajeja on Suomen merialueella kolme lajia