Pyöriäisiä havaitaan muutama kerta vuodessa

Pyöriäinen (Phocoena phocoena) on maailman pienimpiä hammasvalaita. Aikuiset naaraat ovat noin 160 cm pitkiä ja painavat noin 60 kiloa. Koiraat ovat yleensä naaraita hieman pienempiä, mitoiltaan noin 145 cm ja 50 kg.

Pyöriäisen ruumis on lyhyt ja pyöreähkö. Eläimen pää on pieni, eikä sillä ole samanlaista kuonoa kuin monilla delfiineillä. Pyöriäisen väritys vaihtelee tummanharmaasta lähes mustaan, kyljet ovat etuosastaan vaaleamman harmaat ja vatsapuoli on valkoinen. Suupielestä rintaeviin kulkee kapea tumma juova. Selkäevä on matala, kolmiomainen ja takaosasta hieman kovera.

Pyöriäisen havaitsemiseen tarvitaan tuuria

Pyöriäistä voi olla vaikea havaita, etenkin aallokkoisesta merestä. Yleensä pyöriäisestä nähdään vain nopea piipahdus merenpinnalla: pinnan yläpuolelle nousee vain osa selkää ja kolmiomainen selkäevä. Eläimen pää ja pyrstö eivät tule juuri koskaan näkyviin. Toisinaan pyöriäisen voi havaita lepäilemässä paikallaan veden pinnassa, varsinkin tyynellä säällä.

Pyöriäiset liikkuvat yleensä yksin tai muutaman yksilön ryhmässä. Ne eivät hakeudu ihmisten ja aluksien läheisyyteen, mikä hankaloittaa niiden havaitsemista.

Pyöriäinen syö enimmäkseen kalaa

Pyöriäinen on ravinnon hankinnassa opportunisti, eli se käyttää yleensä sitä ravintolähdettä, jota on kulloinkin parhaiten saatavilla. Pääravintokohteet ja ravinnon lajikoostumus vaihtelevatkin paljon pyöriäisen maailmanlaajuisella esiintymisalueella ja myös vuoden mittaan. Suomen merialueella pyöriäisen ravintoa ovat muun muassa runsaina esiintyvät silakat ja kilohailit.

Itämeren pyöriäiskanta romahti 1900-luvun alkupuolella

Pyöriäinen on luokiteltu maailmanlaajuisesti elinvoimaiseksi lajiksi. Itämeren pyöriäiskanta kuitenkin romahti 1900-luvun puoliväliin mennessä, eikä kanta ole toipunut. Romahduksen syitä olivat muun muassa metsästys ja takertuminen kalanpyydyksiin sekä ympäristömyrkyt.

Vielä 1900-luvun alkupuolella pyöriäinen lisääntyi ainakin satunnaisesti myös Suomen merialueilla. Suomalaiskalastajien pyydyksiin saattoi tuolloin kuolla vuosittain toistakymmentä pyöriäistä. Viimeinen poikashavainto Suomen aluevesillä tehtiin vuonna 1938, eikä pyöriäinen ole todennäköisesti lisääntynyt täällä sotien jälkeen. 

Suomen merialueella nykyisin nähdyt pyöriäiset ovat peräisin Itämeren pääaltaan populaatiosta. Merellä liikkujat ilmoittavat joka kesä muutamia havaintoja Suomenlahdelta ja Saaristomeren alueelta. Vedenalaisten mikrofonien avulla on havaittu, että pyöriäisiä vierailee melko säännöllisesti myös talvisin ja keväisin erityisesti Saaristomeren ja Ahvenanmaan eteläpuolisilla avomerialueilla.

Pyöriäisestä tehdyt näköhavainnot Suomen merialueilla vuodesta 1980 alkaen. Kartta perustuu Laji.fi-havaintopalvelun kautta ilmoitettuihin havaintoihin.

Itämeren pääaltaan populaatio on äärimmäisen uhanalainen

Itämeren pääaltaan pyöriäiskanta luokitellaan nykyään äärimmäisen uhanalaiseksi. Kannan kooksi arvioidaan noin 450 yksilöä. Arvio perustuu kansainväliseen SAMBAH-hankkeeseen, jossa kerättiin ja analysoitiin akustista aineistoa neljän vuoden ajan.

Pyöriäisiä uhkaa muun muassa ravinnon väheneminen, veneilyn lisääntyminen sekä menehtyminen kalanpyydyksiin. Pyöriäinen kärsii myös kudoksiin kertyvistä ympäristömyrkyistä kuten PCB:stä.

Suomen merialueella pyöriäisiä jää hyvin harvoin kalanpyydyksiin. Joulukuussa 2018 yksi yksilö takertui kalastajan verkkoon Nauvossa. 

Todennäköisesti tehokkain pyöriäiskannan elvytyskeino on rajoittaa haitallisia kalastusmuotoja alueilla, joissa pyöriäisten tiedetään esiintyvän säännöllisesti. Itämeren pyöriäisten suojelu on sisällytetty useisiin kansainvälisiin sopimuksiin ja säädöksiin sekä Suomen kansalliseen lainsäädäntöön.