Merellinen kulttuuriperintö vaatii suojelua ja hoitoa

Ihminen on liikkunut Itämeren alueella jo noin 10 000 vuotta. Merta pitkin on lähdetty etsimään parempaa elämää, toimeentuloa, nautintamaita sekä uusia asuinpaikkoja ja valloituksia. Meri on ollut väylä niin ihmisille, aatesuuntauksille kuin kauppatavarallekin. Meri on yhdistänyt ja myös erottanut.

---

Mitä on merellinen kulttuuriperintö?

Merellistä kulttuuriperintöä ovat laajasti ajateltuna kaikki ympäristöstä löytyvät rakennetut ja arkeologiset jäljet, joissa näkyy ihmisen tapa ymmärtää ja käyttää merta sekä vesistöjä, ennen ja nyt.

Historian saatossa ihmisen toiminta on jättänyt jälkiä Itämeren pohjalle ja rannoille muodostaen kiehtovan ja monipuolisen kulttuuriperinnön. Siihen kuuluu merenkulkuun, kalastukseen, uskomuksiin, sotaan ja jopa huviveneilyyn liittyvät jäännökset.

Merellistä kulttuuriperintöä löytyy meren rannoilta, jokien varsilta, saaristosta tai ulkomereltä. Osa kohteista sijaitsee vedenpinnan alapuolella. Yhdessä kohteet muodostavat monipuolisia kokonaisuuksia ja kulttuurimaisemia.

Merellistä kulttuuriperintöä ovat myös arkistoihin, kirjastoihin ja museoiden kokoelmiin kerätty ja niissä säilytettävä merellinen aineisto. Kirjallisen säilyneen aineiston avulla voidaan esitellä ja tutkia vesialueiden käyttöön liittyviä menneisyyden ilmiöitä.

Merelliseen kulttuuriperintöön liittyy myös aineettomia arvoja, joita ovat esimerkiksi vanhat tiedot, taidot ja perinteet.

Mitä on vedenalainen kulttuuriperintö?

Pinnan alla sijaitsevia ihmistoiminnan jäännöksiä nimitetään vedenalaiseksi kulttuuriperinnöksi. Jäännöksiä ovat muun muassa hylyt, vedenalaiset rakenteet, kuten satama- tai puolustuslaitteet, sekä erilaiset irtolöydöt. Suurin osa Suomen vedenalaisesta kulttuuriperinnöstä on eri-ikäisten ja -tyyppisten alusten hylkyjä.

Meret ovat vielä yllättävän tutkimattomia alueita. Uusia historiallisia hylkyjä löytyykin vuosittain.

Vedenalainen kulttuuriperintö avautuu virkistyssukeltajille

Virkistyssukeltamisen suosion kasvu ja tekniikan kehittyminen ovat tehneet vedenalaisen kulttuuriperinnön ja maiseman näkemisen, kokemisen ja visualisoimisen helpommaksi tavallisillekin kansalaisille.

Vedenalainen maisema on kiehtova kokonaisuus luontoa ja kulttuuriperintöä omassa ääni- ja tunnemaailmassa. Veden alla toimitaan yhä enemmän ja sieltä haetaan myös elämyksiä.

Kuka suojelee merellistä kulttuuriperintöä ja miten?

Merellisen kulttuuriperinnön suojeluun osallistuu monia eri tahoja, muun muassa museoita ja yhdistyksiä. Suojelussa on mukana myös viranomaisia, kuten alueelliset vastuumuseot, ympäristöviranomaiset, Merivoimat, Metsähallitus ja Väylävirasto eli entinen Liikennevirasto. Merialueella hylkykohteita valvovat Suomenlahden ja Länsi-Suomen merivartiostot.

Myös Museovirasto on mukana merellisen kulttuuriperinnön suojelussa. Vedenalaisen kulttuuriperinnön osalta Museovirasto on ainoa sen suojelusta vastaava viranomainen Suomessa, jolla on käytössää meriarkeologisia voimavaroja.

Museovirasto osallistuu merellisen ja vedenalaisen kulttuuriperinnön suojeluun, määrittämiseen ja arvottamiseen. Kulttuuriympäristöä suojellaan lainsäädännön, ympäristö- ja kulttuurihallinnon yhteistyön, yritysten ja kansalaisten toiminnan avulla.

Maankäytön suunnittelun tueksi Museovirasto antaa lausuntoja, jotka koskevat merellistä arkeologista kulttuuriperintöä, rakennusperintöä ja kulttuurimaisemaa. Virasto myös kehittää suojelu-, hoito- ja korjausmenetelmiä sekä tekee tunnetuksi kulttuuriympäristön arvoja ja mahdollisuuksia.

Työpöydän ääressä tehtävän työn lisäksi Museovirasto tekee myös meriarkeologisia kenttätöitä. Lisäksi Museovirasto myöntää rakennusten ja alusten entistämisavustuksia sekä maailmanperintökohteiden ja muinaisjäännösten hoitoavustuksia.

Uuden museolain (314/2019) mukaiset alueelliset ja valtakunnalliset vastuumuseot aloittivat toimintansa vuoden 2020 alussa. Kulttuuriympäristötehtävää hoitavat alueelliset vastuumuseot toimivat alueellaan kulttuuriympäristön, erityisesti rakennetun ympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön asiantuntijana. Valtaosa maankäytönsuunnittelun kulttuuriympäristöasioista hoidetaan alueellisissa vastuumuseoissa. Rannikon alueelliset vastuumuseot (Tornionlaakson museo, Tornio, Museo- ja tiedekeskus Luuppi, Oulu, K.H. Renlundin museo, Kokkola, Vaasan kaupungin museot, Vaasa, Satakunnan museo, Pori, Turun museokeskus, Turku, Länsi-Uudenmaan museo, Raasepori, Helsingin kaupunginmuseo, Helsinki, Porvoon museo, Porvoo ja Kymenlaakson museo, Kotka) osallistuvat myös merellisen kulttuuriperinnön teemojen käsittelyyn.

Valtakunnalliset vastuumuseot ovat erikoisalojensa asiantuntijoita, joiden tehtävänä on mm. toteuttaa valtakunnallista museotoimintaa erikoisalallaan, kehittää ja edistää kulttuuriperintötyötä ja museoiden yhteistyötä, toimia alansa kulttuuriperinnön valtakunnallisena asiantuntijana, ylläpitää ja edistää erikoisalansa kansainvälisiä yhteyksiä sekä edistää erikoisalansa kulttuuriperinnön tallentamista ja digitaalista saavutettavuutta. Merenkulun toimialaa edustaa Forum Marinum Turussa valtakunnallisena erikoismuseona.

Museovirasto tarjoaa kaikille avointa ja saatavilla olevaa meriarkeologista tietoa

Museoviraston ylläpitämä muinaisjäännösrekisteri sisältää perustiedot Manner-Suomen kiinteistä muinaismuistolain rauhoittamista muinaisjäännöksistä. Rekisteri sisältää tietoja myös muista arkeologisista kohteista. Kohteisiin on linkitetty tietoja niihin liittyvistä tutkimuksista ja löydöistä. Rekisteriä päivitetään jatkuvasti.

Muinaisjäännösekisteri on kaikkien käytettävissä Museoviraston ylläpitämän Kulttuuriympäristön palveluikkunan kautta. Tiedot on tarkoitettu kulttuuriympäristöön tutustumista varten.

Tutustu tarkemmin Kulttuuriympäristön palveluikkunaan! Kulttuuriympäristön palveluikkuna(siirryt toiseen palveluun)

Museoviraston ylläpitämästä Arkeologisen kulttuuriperinnön oppaasta(siirryt toiseen palveluun) taas saa tietoa siitä, mitä arkeologinen kulttuuriperintö tarkoittaa Suomessa ja millaisista kohdetyypeistä se koostuu. Oppaan keskeistä sisältöä on, miltä kohteet näyttävät maastossa.

Hylkyjen suojelu on yhteistyötä viranomaisten ja harrastajasukeltajien kesken

Hylkyjen suojelussa korostuu lainsäädännön ohella yhteistyö harrastajasukeltajien kanssa. Vapaaehtoiset sukeltavat käyvät tarkastamassa kohteiden sijainteja ja kuntoa. Lisäksi sukeltajat myös dokumentoivat ja tutkivat erityisesti hylkyjä.

Manner-Suomessa kuudella hylyllä on muinaismuistolain mukaisesti vahvistettu suoja-alue. Niiden katsotaan olevan historiallisesti merkittäviä ja erittäin hyvin säilyneitä kokonaisuuksia. Suoja-alueilla on kielletty kaikki sukellustoiminta ja ankkurointi, joka ei liity vaarassa olevan aluksen meripelastustoimintaan. Suoja-alueen avulla pyritään säilyttämään hylky tai muu kohde kokonaisuutena tuleville sukupolville tai mahdollisia arkeologisia tutkimuksia varten.

Suoja-alue hylkyjä ovat St. Nikolai Kotkan edustalla, Länsi-Turunmaan saaristossa sijaitsevat Gråharuna, Borstön hylky ja Vrouw Maria, Huis te Warmelo Porvoon vesialueella sekä Hästö Busön hylky Raaseporin saaristossa.

Muinaismuistolain mukaan hylky tai hylyn osa, jonka voidaan olettaa uponneen yli 100 vuotta sitten, rinnastetaan kiinteään muinaisjäännökseen. Tällaisesta hylkylöydöstä on ilmoitettava viipymättä Museovirastolle. Jos on ilmeistä, että omistaja on hylännyt hylyn tai hylyn osan, se kuuluu valtiolle. Myös hylystä löytyneet tai hylystä peräisin olevat esineet kuuluvat valtiolle.

Merellisen kulttuuriperinnön hoito kattaa konkreettiset hoito- ja huoltotoimenpiteet

Kulttuuriperinnön hoito kulkee osana suojelua. Käytännön tasolla hoito on kohteen arvoja säilyttävää käyttöä, hoitoa ja korjaamista. Esimerkiksi majakan kohdalla rakennuksen erityispiirteet tunteva kunnossapito ehkäisee vaurioita ja suurten korjausten tarvetta.

Arkeologisen kulttuuriperinnön, esimerkiksi hylyn, hoidolla tarkoitetaan kiinteän muinaisjäännöksen tai muun arkeologisen kohteen ja sen lähiympäristön maiseman hoitoa. Hoidon ensisijainen tavoite on arkeologisen kulttuuriperinnön suojelu ja kohteen tuominen esille merkittynä ja opastettuna tämän päivän maisemassa.

Miksi suojelu ja hoito on tärkeää?

Kulttuuriperintö on osa menneisyyttä, osa meitä itseämme. Suojelemalla ja hoitamalla kulttuuriperintöämme varmistamme sen säilymisen. Vastuu kulttuuriperinnöstä, ympäristöstä, luonnosta ja sen monimuotoisuudesta kuuluu perustuslain mukaan kaikille.

Kulttuuriympäristöjen suojelu tähtää arvokkaiden arkeologisten, kulttuuri- ja rakennushistoriallisten kohteiden, kulttuurimaisemien ja maailmanperintökohteiden suojeluun.

Hyvin säilytetty, suojeltu ja hoidettu kulttuuriympäristö lisää viihtyisyyttä ja rikastuttaa maisemaa. Yhä nopeammin muokkautuvassa yhteiskunnassa kulttuuriympäristöihin on kiinnitetty enemmän huomiota.

Kulttuuriympäristön hyvä hoito edistää kohteiden säilymistä ja tukee myös kestävän kehityksen tavoitteita sekä vähentää ilmastokuormaa. Usein kulttuuriperinnön vaaliminen ja vedenalaisen luonnon suojelu kulkevat käsi kädessä. Molemmat edistävät toisiaan.

Lue seuraavaksi

Kestävää kasvua sinisestä biotaloudesta