Lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset ohjaavat meren käyttöä ja suojelua
Meriä koskevat kysymykset ovat perusluonteeltaan kansainvälisiä, ja ne kuuluvat myös usealle hallinnonalalle. Kansainvälisillä sopimuksilla linjataan yhteiset päämäärät ja tavoitteet. Sopimusten pohjalta luodaan lait ja asetukset, jotka ohjaavat esimerkiksi Itämeren elinkeinotoimintaa, luonnonvarojen käyttöä ja meriliikennettä.
Kansojen välisellä yhteistyöllä on Itämeren piirissä pitkä perinne, joka ulottuu alueen asutushistoriasta nykyaikaan. Kanssakäymisen tavoitteet ja muodot ovat vaihdelleet vuosisatojen mittaan; nykyisin yksi keskeinen pyrkimys on vaalia Itämeren alueen yhteistä meriympäristöä.
Itämeren suojelemiseksi on laadittu erilaisia sopimuksia ja ohjelmia sekä perustettu eritasoisia yhteistyöelimiä alkaen kaupunkien verkostoista ja päätyen Itämeren suojelusopimusta hallinnoivaan Helsingin komissioon (HELCOM). Vuosikymmeniä jatkunut suojeluyhteistyö on viitoittanut tietä myös monien muiden aluemerien suojelulle.
EU-lainsäädäntö asettaa tavoitteet merenhoidolle
Suomen merenhoitoon vaikuttaa vahvasti Euroopan unionin jäsenyys. EU:lla on useita meriin liittyviä tavoitteita, jotka sitovat jäsenmaita. Näihin kuuluvat muun muassa meren hyvän tilan saavuttaminen sekä tavoite ennallistaa 30 prosenttia vaurioituneista merialueista. EU edellyttää myös merellisten luonnonvarojen hyvää hoitoa sekä mereen kohdistuvien haitallisten vaikutusten lieventämistä niin maalla kuin merelläkin tapahtuvassa toiminnassa.
Yksi EU:n merilainsäädännön kulmakivistä on meristrategiadirektiivi. Se määrittää meriympäristön säilyttämisen ja suojelun yhteiset tavoitteet EU:n alueella. EU:n jäsenvaltioilla on kuitenkin liikkumavaraa sen suhteen, millä keinoilla tavoitteet saavutetaan. Keinot kukin maa määrittää direktiivin edellyttämässä merenhoitostrategiassa. Suomessa merenhoitostrategian laatimisvelvoitteen täyttää kuuden vuoden välein tehtävä merenhoitosuunnitelma.
Suomi on sitoutunut useisiin merisopimuksiin
Meriympäristöä koskevista sopimuksista Suomelle tärkein on Itämeren suojelusopimus eli Helsingin sopimus, joka solmittiin Itämeren rantavaltioiden kesken vuonna 1974 ja uudistettiin 1992. Sopimuksen puitteissa on laadittu Itämeren suojelun toimintasuunnitelma (Baltic Sea Action Plan, BSAP), joka osaltaan ohjaa meren hoitoa ja suojelua.
Itämeri-sopimuksen lisäksi Suomi on sitoutunut useisiin kansainvälisiin merisopimuksiin. Niistä tärkein on YK:n merioikeusyleissopimus (UNCLOS), joka kattaa kaikki maailman meret. Se määrittelee, millaista toimivaltaa valtiot käyttävät eri merialueilla ja miten niillä liikutaan. Merten perustuslaiksikin kutsuttu merioikeusyleissopimus on sisällöltään laaja, ja siihen ovat liittyneet lähes kaikki maailman valtiot.
Toinen keskeinen sopimus on UNCLOSin alainen Aavan meren suojelusopimus (BBNJ), joka tuli voimaan tammikuussa 2026. Sopimus koskee merialueita, jotka eivät kuulu minkään valtion lainkäyttövallan piiriin, ja se mahdollistaa merien nykyistä laajemman suojelun.
YK:n merioikeusyleissopimus(siirryt toiseen palveluun) – Finlex
Suomen lainsäädäntö säätelee laajasti meriasioita
Suomen kansallinen lainsäädäntö sisältää paljon merta koskevia säädöksiä. Lainsäädännöllä ohjataan esimerkiksi merellä ja rannikkoalueella tapahtuvaa elinkeinotoimintaa, meriluonnonvarojen käyttöä sekä ranta- ja avovesialueiden kaavoitusta samoin kuin meriliikennettä ja satamatoimintaa. Meriä koskevia lakeja ja asetuksia sisältyy käytännössä kaikkien hallinnonalojen vastuualueisiin.
Lainsäädännöllä pyritään hillitsemään niitä paineita, joita mereen ja rannikon käyttö aiheuttaa meriympäristölle. Säädösten tavoitteena on myös säilyttää meren luontoarvoja ja mereen liittyvää kulttuuriperintöä.
Ahvenanmaalla on oma lainsäädäntö – ja velvollisuudet
Ahvenanmaan itsehallintolaki antaa ahvenanmaalaisille oikeuden säätää laeilla omista sisäisistä asioistaan ja päättää maakunnan tulo- ja menoarvioista. Itsehallintolain muuttaminen edellyttää sekä Suomen eduskunnan päätöksen perustuslain säätämisjärjestyksessä että sen hyväksymisen Ahvenanmaan maakuntapäivillä.
Itämeripolitiikassa keskeisimmät Ahvenanmaan itsehallintolain alaiset säädökset liittyvät ympäristöasioihin, kunnallishallintoon ja elinkeinoelämän edistämiseen sekä kulttuurin ja muinaismuistojen suojeluun.
Ahvenanmaan erityisasema EU:ssa edellyttää Ahvenanmaalta itsenäistä direktiiviraportointia ja esimerkiksi omaa merialuesuunnitelmaa.
Tavoitteiden toteutumista seurataan ja kehitetään
Merta koskevien tavoitteiden toteutumisesta seurataan jatkuvasti. Meriympäristön tilan parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden vaikutuksia arvioidaan alueellisesti ja kansainvälisesti vertailukelpoisilla seurantaohjelmilla. Seuranta luo edellytykset tehostaa ja tarkentaa sekä kohdistaa uudelleen niitä toimia, joilla pyritään saavuttamaan meren hyvä tila.
