Suomen merialueilla tavataan kahta hyljelajia: harmaahylkeitä ja itämerennorppia

---

Halli on Itämeren suurin hylje

Harmaahylje eli halli (Halichoerus grypus) on Itämeren suurin ja myös runsaslukuisin hylje. Vuonna 2024 hallien laskentakanta Itämerellä oli hieman alle 49 000 yksilöä, joista Suomen merialueella havaittiin noin 17 500 yksilöä. Hallien lukumäärä arvioidaan lentolaskennoilla loppukeväällä, jolloin hallit vaihtavat karvaansa ulkoluodoilla makoillen. Laskentatulos kuvaa minimikantaa, koska osa hylkeistä on laskenta-ajankohtana vedessä näkymättömissä. Aikuinen uros on helppo tunnistaa ”roomalaisesta nenästään” ja se voi saavuttaa jopa 300 kilon painon. Naaraat ovat vaaleampia ja sirompia, ja jäävät tavallisesti alle 150 kiloisiksi.

Hallit ovat sosiaalisia eläimiä ja ne kokoontuvat suuriin, jopa 1000 yksilön laumoihin. Niiden ”laulu” kantautuu tyynenä kesäyönä kymmenien kilometrien päähän. Halli on liikkuvainen ja viikossa se voi kulkea jopa 500 kilometrin matkan.

Kuutit syntyvät aikaisin keväällä

Noin 12 kiloinen kuutti syntyy helmi-maaliskuussa avojäälle tai ulkoluodolle. Naaras imettää sitä kolmisen viikkoa, minkä aikana kuutti pulskistuu 40–50 kiloiseksi. Lihavimmat kuutit varttuvat avojäillä ja luodoille syntyneet jäävät laihemmiksi.

Imetysaikana kuutti vaihtaa valkoisen aaltoilevan kuuttiturkin lyhyeen aikuiskarvaan. Naaras tulee kiimaan imetysajan loppupuolella ja urokset viihtyvätkin tiukasti poikasluotojen läheisyydessä. Yli yksivuotiaat hallit vaihtavat karvansa touko-kesäkuun vaihteessa kauimmaisilla ulkoluodoilla.

Halli syö päivittäin yli 5 kiloa kalaa

Täysikasvuinen halli syö 5–8 kg kalaa päivässä, mutta ruokailussa on suurta vuodenaikaista vaihtelua. Runsaslukuinen silakka muodostaa kaikenikäisten hallien ruokavalion perustan.

Hallille maistuu myös lohi, jota se saa helpoiten kalastajien pyydyksistä. Jotkut aikuiset urokset näyttävätkin erikoistuneen pyydysrosvoiksi. Halli aiheuttaa suurimman osan kaupallisen kalastuksen hyljevahingoista Itämerellä. Syöty kalansaalis ja rikotut pyydykset aiheuttavat merkittäviä ongelmia kaupallisille kalastajille.

Hallin suojelutaso

Hallin suojelutaso on Suomessa hyvä ja kannan kehityssuunnan arvioidaan olevan paraneva. Mittarit perustuvat vuonna 2025 tehtyyn arvioon luontodirektiivin mukaisten luontotyyppien suojelutasosta Suomessa vuosina 2019–2024.

Hallista tehdyt näköhavainnot Suomen merialueilla vuodesta 1980 alkaen. Kartta perustuu Laji.fi-havaintopalvelun kautta ilmoitettuihin havaintoihin, joiden koordinaatit on ilmoitettu 1 km tarkkuudella.

Norppa on riippuvainen lumesta ja jäästä

Itämerennorppa (Pusa hispida botnica) on Itämeren pienikokoisin hylje, joka kasvaa noin 50–120 kilon painoiseksi. Itämerennorppa on oma alalajinsa Saimaan ja Laatokan norppien tavoin. Norppa on vahvasti riippuvainen jäästä ja lumesta lisääntymis- ja karvanvaihtoympäristönä, ja se pystyy asuttamaan myös kiintojäisiä merialueita hengitysavantojen avulla. Ilmastonmuutos onkin yksi suurimmista uhkista norpalle jo lähitulevaisuudessa.

Pienet kuutit syntyvät lumipesään

Noin viisikiloinen kuutti syntyy helmi-maaliskuussa lumipesään, jonka emo on kaivanut yleensä ahtojäiden lumikinoksiin. Naaras imettää 5-7 viikkoa, jolloin vaalea kuuttikarva vaihtuu kiehkuraiskuvioiseen aikuiskarvaan. Naaras tulee kiimaan imetysaikana. Norppa tulee sukukypsäksi hallin tavoin 3–6 vuotiaana, ja voi elää jopa 40-vuotiaaksi.

Norppien karvanvaihto tapahtuu pääosin viimeisillä jäillä huhtikuun loppupuolella.Samaan aikaan suoritetaan norppien lukumäärän arviointi lentolaskennoilla.

Norpan elinaluetta ovat Itämeren pohjoisosat ja Perämeri

Norppa elää Itämeren pohjoisosissa suunnilleen Tukholman saariston ja Riianlahden muodostamalle linjalle saakka. Tämän eteläpuolella tavataan vain satunnaisia vaeltelijoita. Norpan levinneisyys Itämeressä noudatteleekin vuosittain varmimmin jäätyviä merialueita.

Pääosa itämerennorppakannasta elää Perämerellä, jossa arvioidaan olevan jopa lähemmäs 20 000 norppaa. Riianlahdella norppia on runsas tuhat. Nykyisin itäisellä Suomenlahdella ja Saaristomerellä elää yhteensä vain muutama sata norppaa. Näitä lisääntymiskantoja pidetään uhanalaisina.

Norppa syö pääosin silakkaa

Norppa syö pääosin noin 10-senttistä pientä parvikalaa, ja silakka on sen pääruokaa. Perämerellä se syö kolmipiikin ohella myös muikkua. Toisinaan norppa syö myös äyriäisiä, esimerkiksi kilkkejä. Itämerennorppa syö keskimäärin 3,5 kg ruokaa päivässä. Keväällä se paastoa ja ruokailun huippu ajoittuu loppukesään ja syksyyn, kun se lihottaa itseään talvea varten.

Norpat elävät pääasiallisesti yksinään, eivätkä ne ole erityisen sosiaalisia. Joskus niitä voi kuitenkin nähdä pienissä laumoissa lepäämässä.

Norpan suojelutaso

Itämerennorpan suojelutaso on Suomessa riittämätön. Mittarit perustuvat vuonna 2025 tehtyyn arvioon luontodirektiivin mukaisten luontotyyppien suojelutasosta Suomessa vuosina 2019–2024.

Itämerennorpasta tehdyt näköhavainnot Suomen merialueilla vuodesta 1980 alkaen. Kartta perustuu Laji.fi-havaintopalvelun kautta ilmoitettuihin havaintoihin, joiden koordinaatit on ilmoitettu 1 km tarkkuudella.

Suomen merialueella on seitsemän hylkeidensuojelualuetta

Suomen valtion omistamilla merialueilla sijaitsee seitsemän hylkeidensuojelualuetta, joilla suojellaan erityisesti hallien keskeisiä karvavaihto- ja lepoluotoja. Alueiden yhteispinta-ala (188 km²) on 0,37 % Suomen merialueesta.

Lajiensuojelun lisäksi hylkeidensuojelualueet hyödyttävät tutkimusta ja seurantaa. Osalla suojelualueista voi olla merkitystä myös itämerennorpan suojelulle, mutta jäästä riippuvaiselle norpalle on vaikea osoittaa yhtä selkeitä suojelualueita. Hylkeet ovat myös huomioitu useissa merellisissä Natura 2000-alueissa.

Suomessa on pitkä hylkeenpyynnin historia

Itämeren halli ja norppa ovat riistaeläimiä Suomessa. Hylkeenpyynti on vuosisatoja kuulunut saaristolaiskulttuuriin ja hylkeistä saatava tulo oli tärkeä lisäelinkeino kalastajille. Hylkeen nahkaa, lihaa ja rasvaa, eli traania, hyödynnettiin monin eri tavoin. Hylkeitä pidettiin myös vahinkoeläiminä ja niiden metsästämiseen kannustettiin.

Suomessa merihylkeistä maksettiin tapporahaa vielä 1970-luvun puoliväliin saakka. Liikapyynti romahdutti hyljekannat, ja laskua tehostivat ja kannan toipumista hidastivat ympäristömyrkyt, jotka vaikuttivat haitallisesti hylkeiden lisääntymiseen.  Merihylkeet rauhoitettiin metsästykseltä 1980-luvulla. 

Kantojen runsastumisen myötä hyljevahingot lisääntyivät, ja niiden takia pyynti jälleen aloitettiin ensin hallilla ja myöhemmin norpalla. Viime vuosina hallin metsästysvuosikohtainen pyyntikiintiö on Suomessa ollut 1550 yksilöä, josta 500 yksilön kiintiö kohdistuu Ahvenanmaan alueelle. Hallin metsästyssaalis on jäänyt alle puoleen kiintiöstä.

Norppaa saa metsästää vain Perämerellä, jossa Suomen kiintiö on 375 yksilöä. Merihylkeitä metsästetään Suomen lisäksi Ruotsissa ja pienissä määrin Virossa ja Tanskassa. Hylkeenpyynti on meriolosuhteista johtuen keskimääräistä metsästystä haasteellisempaa. EU:n hyljetuotteiden kauppakielto estää nykyisin metsästettyjen hylkeiden laajemman kaupallisen hyödyntämisen.

Lue seuraavaksi

Pyöriäisiä havaitaan muutama kerta vuodessa