Matalat merenlahdet kuhisevat elämää
Jos Suomen merialueelta etsitään kohteita, jotka ovat luontonsa ja lajistonsa puolesta erityisen rikkaita, laajat matalat lahdet ovat hyviä ehdokkaita. Ne ovat tarpeeksi matalia vesikasveille ja tarjoavat suojaa meren ankaralta aallokolta. Lahtien ravintoverkko saa myös riittävästi ravinteita ympäröiviltä maa-alueilta. Elämän edellytykset ovat siis kaiken kaikkiaan kohdallaan.
Putkilokasvit
Putkilokasveihin kuuluu vedenalaisia ja veden päällä versoavia kasveja. Näitä ovat esimerkiksi järviruoko, järvikorte, ulpukka, hapsivita, ahvenvita ja merisätkin.
Linnut
Puolisukeltajat, kuten sinisorsa ja kyhmyjoutsen, viihtyvät matalissa lahdissa. Näillä alueilla viihtyvät myös hyönteissyöjät eli esimerkiksi kertut sekä kahlaajat, joihin esimerkiksi meriharakka kuuluu.
Kalat
Ahven, hauki, särki ja lahna ovat matalilla lahdilla viihtyviä kalalajeja. Matalat lahdet ovat tärkeitä poikasalueita monille kalalajeille.
Laajat matalat merenlahdet on tunnistettu tärkeiksi elinympäristöiksi koko Itämeren alueella ja myös Euroopan laajuisesti. Ne kuuluvat EU:n luontodirektiivin määrittämiin luontotyyppeihin, joita jäsenmaiden tulee vaalia.
Sen lisäksi, että matalat lahdet ovat itsessään arvokkaita, ne myös tuottavat ihmisiä hyödyttäviä ekosysteemipalveluja kuten kalaa ja virkistysmahdollisuuksia. Lahdilla on myös merkitystä koko Itämeren hyvinvoinnille: niiden runsas kasvillisuus pidättää valumavesien tuomia ravinteita ja suojaa osaltaan merta rehevöitymiseltä.
Matalissa merenlahdissa on monimuotoinen lajisto
Matalat merenlahdet kuhisevat elämää. Lahtien rantoja reunustavat usein ruovikot, ulompia vesiä hallitsevat uposkasvit ja kelluslehtiset kasvit. Kasvilajisto on kaiken kaikkiaan runsas ja monimuotoinen.
Kasvillisuuden suojissa elää joukko erilaisia selkärangattomia eläimiä. Niistä osa on kaivautunut pohjaliejuun, toiset taas kiipeilevät kasveilla tai uivat niiden lomassa. Monet hyönteiset laskevat munansa merenlahtien lämpimään ja tyyneen veteen, missä niiden toukat kehittyvät lähteäkseen lopulta lentoon aikuisina hyönteisinä.
Kaloista etenkin hauki, ahven ja särkikalat hakeutuvat mataliin rantavesiin kutemaan. Niiden poikaset aloittelevat elämänsä lahtien suojaisissa ja lempeissä oloissa. Kookkaammat kalat, samoin kuin monet vesi- ja rantalinnut, kokoontuvat syömään kalanpoikasia ja pohjaliejuun kaivautuneita selkärangattomia eläimiä. Runsaan linnuston vuoksi moni laaja matala merenlahti on sisällytetty valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.
Kasviyhteisöjä hallitsevat ärviät ja vidat
Matalissa ja suojaisissa lahdissa merenpohjan kasvillisuutta hallitsevat usein joko ärviät tai vidat. Vitavaltaiset kasviyhteisöt ovat yleisiä koko rannikolla, joskin vitojen lajisto vaihtelee kasvupaikan avoimuuden ja veden suolaisuuden mukaan.
Ärviäisvaltaisia kasviyhteisöjä esiintyy tyypillisesti suojaisilla liejupohjilla, mutta myös avoimilla sekapohjilla. Ärviät sietävät rehevöitymistä ja veden samenemista hieman paremmin kuin vidat, mutta molempia lajiryhmiä esiintyy myös samoissa kasviyhteisöissä.
Sekä ärviäpohjat että vitapohjat määritellään Suomessa säilyväksi luontotyypiksi. Niiden tilanne on pysynyt vakaana, ja näin uskotaan jatkuvan myös tulevaisuudessa.
Uhanalaiset vesikasvit viihtyvät matalissa merenlahdissa
Matalista lahdista voi hyvällä onnella löytää myös jonkin uhanalaisen kasvilajin, sillä suurin osa Suomen rannikon uhanalaisista vesikasveista kasvaa matalissa rantavesissä. Useat uhanalaiset lajit nauttivat lainsäädännön erityistä suojelua, ja niiden esiintymispaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Suojelemalla luonnontilaisia ja luontoarvoiltaan erityisiä merenlahtia, voidaan edistää tehokkaasti luonnon monimuotoisuutta ja turvata merenlahtien tarjoamat ekosysteemipalvelut.
Sisältö vaatii markkinointievästeiden sallimisen. Ole hyvä ja salli evästeet katsoaksesi sen.
Tiesitkö?
Pienikin lisääntymisalue voi tuottaa kalakannan laajalle alueelle. Hyvä esimerkki on rannikon sameissa merenlahdissa kuteva kuha: 1,4 % merialueesta tuottaa lähes koko kuhakannan poikaset.
Rehevöityminen ja runsas käyttö heikentävät lahtien tilaa
-
Lue myös tämäEU:n luonto- ja lintudirektiivit
Laajat merenlahdet ovat suosittuja virkistyskohteita: lämmin ja matala vesi sekä lahtien suojaisuus kannustavat veneilemään ja rakentamaan rannoille mökkejä. Lahtien runsas käyttö sekä rantojen muokkaus ja veneväylien ylläpito kuitenkin heikentävät lahtien luonnontilaa.
Ruoppausten ja rantarakentamisen lisäksi mataliin lahtiin kohdistuu muitakin paineita. Niitä aiheuttavat muun muassa Itämeren yleinen rehevöitymiskehitys, liiasta ravinnekuormituksesta johtuva ruovikoituminen sekä vieraslajit. Laajojen matalien lahtien tila Suomen rannikolla onkin arvioitu huonoksi.
Matalien lahtien tila nyt
Matalien lahtien tilan kehityssuunta
Laajojen matalien lahtien tila on Suomessa huono eikä myönteistä kehitystä ole näköpiirissä. Mittarit perustuvat vuonna 2025 tehtyyn arvioon luontodirektiivin mukaisten luontotyyppien suojelutasosta Suomessa vuosina 2019–2024.
