Kauppalaivojen tekemän seurannan aikasarjat

Levämäärä on korkeimmillaan keväällä ja loppukesästä

Levien kokonaismäärää mitataan yleisimmin analysoimalla vesinäytteestä a-klorofyllin pitoisuus. Klorofylli on kasviplanktonlevien yhteyttämispigmentti, ja sen määrä kuvastaa levämäärää. Alla olevissa aikasarjoissa nähdään selvästi levämäärän olevan korkeimmillaan keväällä ns. kevätkukinnan aikaan. Toinen selkeä nousu levämäärässä on loppukesästä sinilevien runsastuttua. Suomenlahdella levämäärä nousee korkeammaksi kuin Pohjoisella Itämerellä tai Arkonan altaalla.

Fosforipitoisuus talvella ennakoi sinilevien kasvua kesällä

Fosfori on toinen levien kasvua rajoittavista ravinteista. Talven aikana mitattujen ravinteiden määrästä voidaan arvioida Itämeren rehevöitymistä. Suuri talviaikainen fosforipitoisuus ennakoi runsaita sinileväkukintoja seuraavana kesänä. Kesällä fosforin määrä on pienempi kuin talvella kasviplanktonin käytettyä sitä ravintonaan. Suomenlahdella fosfaattipitoisuudet ovat muita alueita korkeammat varsinkin talvella.

Typpi säätelee levien kasvua

Typpi on fosforin lisäksi toinen levien kasvua rajoittavista ravinteista. Itämeren typpipitousuus on korkeimmillaan alkutalvesta, mutta pienenee kesällä kasviplanktonin käyttäessä sitä ravintonaan. Suomenlahdella typpiipitoisuudet ovat muita alueita korkeammat varsinkin talvella.

Aineistot on tuotettu yhteistyössä Euroopan rannikkomerien tutkimusinfrastruktuuri JERICO-RI:n kanssa (Joint European Research Infrastructure network for Coastal Observatory).

JERICO Research Infrastucture (englanniksi)(siirryt toiseen palveluun)