Sinileväkukinta meren rannalla.
Sinilevien myrkyt kertyvät maksaan
Itämeressä on esiintynyt sinileviä vuosituhansien ajan. Sinilevät tuottavat kahta peptidimaksamyrkkyä, Nodulariini-R:ää ja mikrokystiini-LR:ää.
Sinilevien tuottamat maksamyrkyt kertyvät nimensä mukaisesti erityisesti maksakudokseen ja vain vähäisessä määrin lihakseen. Maksamyrkkyjä on löytynyt runsaasti kampelasta, kolmipiikistä ja haahkasta. Sen sijaan silakassa, lohessa ja turskassa pitoisuudet ovat olleet pienempiä.
Nodulariinin tuottamat myrkyt ovat silloin tällöin aiheuttaneet lemmikki- ja kotieläinten myrkytyksiä, jotka ovat johtaneet jopa kuolemiin. Näin voimakkaat vaikutukset ovat kuitenkin harvinaisia.
Panssarisiimalevien myrkyt vaikuttavat eri tavoin
Myös panssarisiimalevät tuottavat myrkkyjä. Tunnetuimat ovat ripulia aiheuttavat Dinophysis-suvun panssarisiimalevien tuottamat dinofysistoksiinit sekä okadahappo.
Okadahappo aiheuttaa ruokamyrkytyksen kaltaisia oireita. Tilaa kutsutaan DSP-oireyhtymäksi (diarrhoeic shellfish poisoning). Okadahappoa on todettu simpukoissa ja kampeloissa.
PST-yhdisteet ovat taas hermomyrkkyjä, jotka aiheuttavat PSP-oireyhtymää (paralytic shellfish poisoning). PST-yhdisteitä on esimerkiksi saksitoksiini. Itämerellä saksitoksiinia tuottaa panssarisiimalevä Alexandrium ostenfeldii. Itämerellä PST-yhdisteitä esiintyy eritoten Ahvenanmaalla Föglön alueella. Föglöllä on mitattu maailman terveysjärjestön WHO:n normit ylittäviä PST-pitoisuuksia simpukoista ja kalojen sisäelimistä.
Levämyrkkyjen vaikutukset voivat olla vakavia
Itämerellä levämyrkyt haittaavat enemmän merieliöitä kuin ihmisiä. Levien tuottamat hermomyrkyt voivat siirtyä leviä ravintonaan käyttäviin eliöihin. Myrkyt voivat kulkeutua pohjan eliöyhteisöihin kertyen esimerkiksi simpukoihin ja niitä syöviin eliöihin.
Hermomyrkkyjä sisältävien eliöiden syöminen voi johtaa pahimmillaan hengityksen lamaantumiseen ja kuolemaan. Siksi ihmisravinnoksi kasvatettavien merieliöiden kasvuoloja ja PST-pitoisuuksia seurataan maailmalla tarkkaan.