Itämeri on radioaktiivinen meri

Itämeri on maailman radioaktiivisin meri radioaktiivisen isotoopin cesium-137:n suhteen. Pääasiallinen syy radioaktiivisuuteen on Tšernobylin ydinvoimalaitosonnettomuus vuodelta 1986. Onnettomuudesta on peräisin noin 82 % Itämerestä löytyvästä cesiumista.


Toiseksi tärkein radioaktiivisuuden lähde Itämeressä ovat 1950–1960-luvulla ilmakehässä suoritetut ydinkokeet. Ydinkokeiden perua on noin 14 % Itämerestä löytyvästä cesiumista.

Näiden lisäksi Itämereen on päätynyt keinotekoista radioaktiivisuutta ydinpolttoaineen jälleenkäsittelylaitoksista Itämeren ulkopuolelta. Niiden osuus Itämeren cesiumista on noin 4 %.

Itämeren valuma-alueen ydinlaitosten radioaktiivisista päästöistä määrällisesti merkittävin radionuklidi on tritium. Sen pienen säteilyenergian takia sillä ei ole kuitenkaan suurta merkitystä ihmisen saaman säteilyannoksen kannalta. 

Tšernobylin seuraukset jakaantuivat epätasaisesti Itämerelle

Tšernobylin laskeuma jakautui hyvin epätasaisesti Itämeren valuma-alueelle. Eniten laskeumaa kertyi Selkämerta ja itäistä Suomenlahtea ympäröiville alueille. 

Esteettömän vedenvaihdon ansiosta Suomenlahden vesi on puhdistunut cesiumista paljon nopeammin kuin Pohjanlahti. Tavoitetasoksi cesiumpitoisuuksille Itämeressä on asetettu Tšernobylin onnettomuutta edeltäneet pitoisuudet.

Merivedessä cesiumpitoisuudet ovat tasaisesti vähentyneet sitten vuoden 1986 huippuarvoista. Ne ovat kuitenkin yhä korkeampia kuin ennen Tšernobylin onnettomuutta. 

On arvioitu, että tavoitetaso olisi mahdollista saavuttaa vuoteen 2020–2030 mennessä, jos lisäpäästöjä ei enää tule.

Radioaktiivista cesiumia päätyy kaloihin

Radioaktiiviset aineet rikastuvat ravintoketjussa. Korkeimmat cesiumpitoisuudet on mitattu petokaloissa, kuten hauessa ja turskassa. Kalojen cesiumpitoisuudet heijastavat veden pitoisuuksien muutoksia, tosin viiveellä. 

Petokaloihin kuten haukeen rikastuvat radioaktiiviset aineet.

Täten tulee kestämään vielä vuosikymmeniä ennen kuin kalojen cesiumpitoisuudet laskevat ennen Tšernobylia mitatulle tasolle.

Cesium on hautautunut meren pohjaan

Suurin osa Itämereen tulleesta cesiumista on tällä hetkellä hautautuneena merenpohjaan. Tällä hetkellä suurimmat pitoisuudet mitataan noin 10 cm syvyydessä. 

Cesium poistuu pohja-aineksesta ainoastaan radioaktiivisen hajoamisen kautta. Cesiumin puoliintumisaika on pitkä, 30 vuotta. Tämän takia tulee kestämään useita vuosikymmeniä ennen kuin pitoisuuksissa päästään siedettävälle tasolle. 

Tällä hetkellä cesiumin määrä Suomenlahden pohjassa on enimmillään noin 20 kertaa suurempi kuin tavoitetaso.