Meriluonto on herkkä kokonaisuus, jossa ihmisen vaikutus näkyy eri tavoin

Itämeren eliölajit elävät kovien paineiden keskellä. Merta ympäröi joka puolelta tiheä asutus, joka vaikuttaa herkkään meriluontoon. Sata vuotta sitten metsästys romahdutti hyljekannat, sitten merta alkoivat vaivata vaaralliset aineet ja nykyisin meri kärsii erityisesti rehevöitymisestä.

Rehevöityminen on muuttanut eliölajien elinympäristöjä ja elinoloja. Seuraukset näkyvät Itämeren lajistossa: plankton- ja pohjaeläinyhteisöt ovat muuttuneet, ja myös kalastossa ja pesimälinnustossa on tapahtunut muutoksia.

Erityisen huolestuttavaa on tiettyjen avainlajien taantuminen. Rakkohauru, meriajokas ja eräät muut lajit ovat monelle eliölle ensiarvoisen tärkeitä: ne tarjoavat suojaisia elinpaikkoja ja ravintoa. Avainlajeissa tapahtuvat muutokset heijastuvat meren koko ravintoverkkoon.

Monet paineet rasittavat ja muuttavat meren eliöyhteisöjä

Rehevöitymisen ohella meriluontoa rasittavat monet muut asiat, esimerkiksi ranta- ja merialueiden rakentaminen, ruoppaukset ja vieraslajit. Ne voivat vaikuttaa suoraan eliöyhteisöihin tai muuttaa niiden elinympäristöjä.

Tutkijan kämmenelle mahtuva, ruumiiltaan reilun sormenlevyinen, jalkoineen reilun kahden sormen levyinen rapu. — Liejutaskurapu on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva vieraslaji, joka on asettunut Suomen merialueille.

Uusimpia huolenaiheita ovat vedenalainen melu, meren roskaantuminen sekä ilmastonmuutos. Niiden vaikutuksista ei kuitenkaan tiedetä vielä tarpeeksi.

Kaikki eri paineet aiheuttavat yhdessä huomattavan kokonaisrasituksen meriluonnolle. Tämä näkyy sekä vedenalaisissa eliöyhteisöissä että vedenpäällisessä meriluonnossa. Meriluonnon tilaa seurataankin useilla eri mittareilla.