Merinisäkkäiden tilaan ovat vaikuttaneet eritoten metsästys ja ympäristömyrkyt. Metsästys romahdutti hyljekannat 1900-luvun alkupuolella. Sen jälkeen hylkeitä alkoivat vaivata erityisesti metsäteollisuudesta peräisin olevat kemikaalit. Ne heikensivät hylkeiden lisääntymistä niin, että kannat jatkoivat pienenemistään.
Vasta 1990-luvulla hyljekannat alkoivat toipua, kun haitallisten aineiden pitoisuudet vähenivät. Silti sekä halli että norppa olivat hyvin vähälukuisia 2000-luvun alkuun asti. Ympäristömyrkyt ovat saattaneet vaikuttaa myös pyöriäiskantoihin, joskin merkittävämpi uhka on ollut pyöriäisten hukkuminen kalaverkkoihin.
Merinisäkkäiden tilaa seurataan usealla mittarilla. Tilan ilmentäjinä käytetään eläinkantojen runsautta, lajien levinneisyyttä ja populaation kuntoa.
Hallin tila on vakaa, norppaa uhkaa erityisesti ilmastonmuutos
Koko Itämerellä elää nykyisin yli 40 000 hallia. Suomen merialueilla halleja on noin 18 000 yksilöä, ja kanta kasvaa edelleen maltillisesti. Hallin tila arvioidaan Suomessa hyväksi kaikilla mittareilla.
Itämeren norppakanta on keskittynyt etenkin Perämeren ja Merenkurkun alueelle. Tämä johtuu siitä, että norppa on riippuvainen jäästä ja lumesta varsinkin lisääntymisaikaan. Perämerellä arvioidaan olevan noin 20 000 norppaa. Laskentatulokset vaihtelevat vuodesta toiseen, mikä johtuu ennen muuta laskennan aikaisista jääoloista.
Saaristomerellä ja Suomenlahdella on erilliset norppapopulaatiot. Norppien määrä on niissä hyvin pieni, eivätkä nämä populaatiot ole osoittaneet merkkejä elpymisestä. Ilmastonmuutos vaarantaa norpan säilymisen erityisesti näillä eteläisemmillä alueilla.
Pyöriäinen on Suomen merialueella erittäin harvalukuinen
Pyöriäinen on Itämeren ainoa valaslaji. Vielä sata vuotta sitten pyöriäisiä tavattiin kaikkialla Suomen merialueella. Nykyisin niitä havaitaan vain muutamia vuodessa. Pyöriäinen esiintyy täällä levinneisyytensä äärirajoilla. Kansalaishavaintoja pyöriäisestä on kerätty vuodesta 2001, ja kansallinen seuranta käynnistettiin Suomessa vuonna 2016.
Pyöriäiskadon pääsyynä pidetään kalastuksen tehostumista; pyöriäisiä hukkuu erilaisiin verkkopyydyksiin, etenkin eteläisellä Itämerellä. Aiemmin – runsas sata vuotta sitten – pyöriäisiä myös metsästettiin, mikä saattoi kääntää kannan laskuun. Pyöriäisten arvellaan nykyisin kärsivän muun muassa laivaliikenteestä ja vedenalaisesta melusta.