Meriroskaa löytyy Suomen koko rannikolta

Meriroskan määrä on kasvanut sitä mukaa kuin muovin käyttö on lisääntynyt. Suurin osa Suomen rannoilta löytyvästä roskasta onkin muovia tai sen johdannaisia. Eniten roskia on kaupunkien rannoilla, missä yleisin roskatyyppi on tupakantumpit.

---

Roskaantuminen vaarantaa sekä avomeren että rannikoiden eliöyhteisöjen terveyden. Mikroskooppisen pienet muoviroskan palaset kulkeutuvat ravintoverkossa ja sisältävät haitallisia aineita. Meren äärellä oleskeleville roskaantuminen näkyy lähinnä esteettisenä haittana, mutta se aiheuttaa myös huomattavia yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia.

Roskaongelman koko laajuus on vasta paljastumassa, sillä meriroskan määrää on alettu selvittää vasta tällä vuosituhannella.

Rannoilla on paljon muoviroskia

Suomen merialueiden roskaantumista on seurattu järjestelmällisestä vuodesta 2012. Eniten on kertynyt tietoja rantaroskista eli siitä meriroskan osuudesta, joka päätyy rannoille. Rantojen roskaisuutta on ollut helpompi seurata kuin merenpohjan roskaantumista tai vedenpinnalla kelluvia roskamääriä.

Suurin osa tiedoista on saatu kansalaisjärjestöiltä, kuten WWF:ltä ja Pidä Saaristo Siistinä ry:ltä. Jälkimmäinen myös koordinoi vuosittain toistuvaa, vapaaehtoisvoimin tehtävää rantaroskien laskentaa.

Laskennat osoittavat, että valtaosa Suomen rantojen roskasta on muovia tai sen johdannaisia.

Rantaroskien määrää seurattiin 15 rannalla eri puolilla Suomen rannikkoa vuosien 2012–2022 aikana. Seurattavat rannat olivat kaupunkirantoja, luonnontilaisia rantoja tai siltä väliltä. Kaikilla seuratuilla rannoilla suurin osa rantaroskista oli muovia. Tupakantumpit oli jätetty pois laskennoista mutta aiemman selvityksen mukaan tupakantumppien osuus rantaroskasta oli suuri, lähes 70%

Koko Itämeren alueen rantojen roskaantumista käsitellään Itämeren suojelukomission (HELCOM) julkaisemassa arviossa Itämeren ympäristön tilasta vuodelta 2017. Siinä todetaan, että meriroskaa on Itämeren rannoilla keskimäärin 10–160 kappaletta sataa metriä rantaviiva kohti.

Suomessa eniten roskaa on yhdellä seurantakerralla löytynyt Helsingin Pihlajasaaresta ja Turun Ruissalosta sekä Jussaröstä, Tammisaaren ulkosaaristosta: keskimäärin 280–605 roskakappaletta 10 metriä leveältä ja 100 metriä pitkältä rantakaistalta.

Mikroroskat aiheuttavat erityistä huolta

Luonnolle kaikkein haitallisimpia muoviroskia ovat pienet muovinpalaset, jotka kulkeutuvat merieläimiin. Näiden mikromuovien koko vaihtelee yleensä mikrometristä millimetriin. Mikromuovit sisältävät muovin valmistuksessa syntyneitä haitallisia aineita. Lisäksi niihin kiinnittyy muita vedessä esiintyviä haitta-aineita.

Mikromuovia ja muita mikroroskia on seurattu Suomen merialueilla vuodesta 2013 alkaen. Seuranta-ajan lyhyyden vuoksi mikroroskan määristä on vasta vähän tietoa. Sen sijaan mikroroskan laadusta tiedetään jo jonkin verran: yleisin mikroroska on juuri mikromuovi.

Mikroroskia voidaan kerätä joko pintahaavilla tai pumppaamalla pintavettä. Suomesta saadut tulokset ovat verrannollisia maailman muilta meriltä saatuihin tietoihin. Muualta Itämereltä ei toistaiseksi ole käytettävissä mikroroska-aineistoja.

Roskaantumisen kehityssuunnat

Ympäristön roskaantuminen juontaa juurensa toisen maailmansodan jälkeiseen teollistumiseen. Roskaantuminen on kiihtynyt sitä mukaa kuin muovintuotanto on kasvanut. Rantojen roskista suuri osa on rannoilla aikaansa viettävien ihmisten maahan heittämiä pakkauksia ja tupakantumppeja. Osa on meren tuomaa roskaa, joka on voinut päätyä mereen myös jokien kuljettamana.

Viron COASTWATCH-projekti oli ensimmäisiä roskien määrää kartoittaneita hankkeita. Siinä koululaiset keräsivät syksyisin rannoilta löytämiään roskia vuosina 1995–2006. Tuona aikana roskamäärissä ei ollut nähtävissä selkeää vähenevää tai kasvavaa kehityssuuntaa. Tämä johtuu siitä, että meriroska oli jo paisunut mittavaksi ongelmaksi ennen kuin seuranta aloitettiin.

Rantaroskan seuranta edellyttää yhtenäistä menetelmää

Koska meriroskaongelmaan on herätty vasta äskettäin, sen seurantamenetelmät eivät ole vielä vakiintuneet. Yhteisesti sovittujen roskankeräysmenetelmien puute on haitannut tietojen kokoamista ja vertailua.

Vuosina 2011–2013 toteutetussa, EU:n rahoittamassa MARLIN-hankkeessa käytettiin ensi kertaa samaa menetelmää rantaroskien keruuseen eri maissa. Hankkeessa kerättiin roskia 12 ranta-alueelta Ruotsissa, Suomessa, Virossa ja Latviassa.

Meriroskaa ei toistaiseksi oteta huomioon EU:n edellyttämissä meren tilan arvioinneissa, koska roskamäärille ei ole vielä kyetty asettamaan raja-arvoja. EU:n nykyisen määritelmän mukaan ympäristö on meriroskan suhteen hyvässä tilassa, kun meren roskaantuminen ei aiheuta merkittävää haittaa meriluonnolle tai meren käytölle. Määritelmä on kuitenkin liian epämääräinen, jotta sen perusteella voitaisiin asettaa konkreettisia indikaattoreita roskaantumiselle.