Roskaantuminen vaarantaa sekä avomeren että rannikoiden eliöyhteisöjen terveyden. Mikroskooppisen pienet muoviroskan palaset kulkeutuvat ravintoverkossa ja sisältävät haitallisia aineita. Meren äärellä oleskeleville roskaantuminen näkyy lähinnä esteettisenä haittana, mutta se aiheuttaa myös huomattavia yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia.
Roskaongelman koko laajuus on vasta paljastumassa, sillä meriroskan määrää on alettu selvittää vasta tällä vuosituhannella.
Sekalaista roskaa merenrannalla.
Rannoilla on paljon muoviroskia
Suomen merialueiden roskaantumista on seurattu rantojen osalta järjestelmällisesti vuodesta 2012. Rantojen roskaisuutta on ollut helpompi seurata kuin esimerkiksi merenpohjan roskaantumista tai vedenpinnalla kelluvia roskamääriä.
Suurin osa tiedoista on saatu kansalaisjärjestöiltä, kuten WWF:ltä ja Pidä Saaristo Siistinä ry:ltä. Jälkimmäinen myös koordinoi vuosittain toistuvaa, vapaaehtoisvoimin tehtävää rantaroskien laskentaa.
Rantaroskaseurantojen sijainnit vuonna 2017. Lähde: SYKE.
Rantaroskien määrää seurattiin 15 rannalla eri puolilla Suomen rannikkoa vuosien 2012–2022 aikana. Seurattavat rannat olivat kaupunkirantoja, luonnontilaisia rantoja tai siltä väliltä. Laskennat osoittavat, että valtaosa Suomen rantojen roskasta on muovia tai sen johdannaisia.
Suurin osa seurantarannoista sijaitsee mantereella, sisä- tai välisaaristossa. Sen sijaan ulkosaariston rantaroskien tilanne on epävarma. Suomen merialueista vain Selkämeri ja Merenkurkku ovat roskaantumisen osalta hyvässä tilassa. Suomenlahti, Saaristomeri sekä Perämeri arvioidaan olevan heikossa tilassa.
Koko Itämeren alueen rantojen roskaantumista käsitellään Itämeren suojelukomission (HELCOM) julkaisemassa arviossa Itämeren ympäristön tilasta vuodelta 2017. Siinä todetaan, että meriroskaa on Itämeren rannoilla keskimäärin 10–160 kappaletta sataa metriä rantaviiva kohti.
Rantoja täplittävä muoviroska näyttää ikävältä, mutta veteen joutuessaan muovi aiheuttaa myös suoranaista haittaa vesieläimille. Muovi hajoaa hitaasti ja muuntuu hajotessaan haitallisemmaksi mikromuoviksi. Vie roskasi aina pois rannalta, äläkä jätä niitä täyden roskiksen viereen. Tuuli ja linnut kuljettavat roskat usein veteen. Kuvitus: Kaskas.
Mikroroskat aiheuttavat erityistä huolta
Luonnolle kaikkein haitallisimpia muoviroskia ovat pienet muovinpalaset, jotka kulkeutuvat merieläimiin. Näiden mikromuovien koko vaihtelee yleensä mikrometristä millimetriin. Mikromuovit sisältävät muovin valmistuksessa syntyneitä haitallisia aineita. Lisäksi niihin kiinnittyy muita vedessä esiintyviä haitta-aineita.
Mikromuovia ja muita mikroroskia on seurattu Suomen merialueilla vuodesta 2013 alkaen. Suomenlahdelta on kattavin aineisto mikroroskaseurannasta mutta muiltakin merialueilta on seuranta-aineistoa vuosilta 2020 ja 2022. Seuranta-ajan lyhyyden vuoksi mikroroskan määristä on vasta vähän tietoa eikä Itämeren tilaa voitu niiden osalta arvioida tuoreessa tilanarviossa. Sen sijaan mikroroskan laadusta tiedetään jo jonkin verran: yleisin mikroroska on juuri mikromuovi.
Mikroroskia voidaan kerätä joko pintahaavilla tai pumppaamalla pintavettä. Suomesta saadut tulokset ovat verrannollisia maailman muilta meriltä saatuihin tietoihin.
Mikroroskien kappalemääriä Suomenlahdella (partikkelia/1000 litraa). Lähde: SYKE.
Roskaantumisen kehityssuunnat
Ympäristön roskaantuminen juontaa juurensa toisen maailmansodan jälkeiseen teollistumiseen. Roskaantuminen on kiihtynyt sitä mukaa kuin muovintuotanto on kasvanut. Rantojen roskista suuri osa on rannoilla aikaansa viettävien ihmisten maahan heittämiä pakkauksia ja tupakantumppeja. Osa on meren tuomaa roskaa, joka on voinut päätyä mereen myös jokien kuljettamana.
Viron COASTWATCH-projekti oli ensimmäisiä roskien määrää kartoittaneita hankkeita. Siinä koululaiset keräsivät syksyisin rannoilta löytämiään roskia vuosina 1995–2006. Tuona aikana roskamäärissä ei ollut nähtävissä selkeää vähenevää tai kasvavaa kehityssuuntaa. Tämä johtuu siitä, että meriroska oli jo paisunut mittavaksi ongelmaksi ennen kuin seuranta aloitettiin.
Erityyppisten roskien kappalemäärä 500 metrillä rantaviivaa Virossa vuosina 1995–2006. Erityisesti muovipulloja on paljon roskien seassa. Lähde: Coastwatch in Estonia.
Rantaroskan seurantamenetelmiä yhtenäistetään
Koska meriroskaongelmaan on herätty vasta äskettäin, sen seurantamenetelmät eivät ole vielä vakiintuneet. Yhteisesti sovittujen roskankeräysmenetelmien puute on haitannut tietojen kokoamista ja vertailua.
Vuosina 2011–2013 toteutetussa, EU:n rahoittamassa MARLIN-hankkeessa käytettiin ensi kertaa samaa menetelmää rantaroskien keruuseen eri maissa. Hankkeessa kerättiin roskia 12 ranta-alueelta Ruotsissa, Suomessa, Virossa ja Latviassa.
EU:n nykyisen määritelmän mukaan ympäristö on meriroskan suhteen hyvässä tilassa, kun meren roskaantuminen ei aiheuta merkittävää haittaa meriluonnolle tai meren käytölle. Meriroska on nykyään osa Itämeren suojelukomissio HELCOM:n määrittämiä paineindikaattoreita meren tilan seuraamiseen. Vuonna 2021 päivitetyssä Baltic Sea Action Planissa on myös ensimmäistä kertaa mukana osio meriroskista, missä asetetaan tavoitteeksi vähentää merkittävästi meriroskan päätymistä mereen ja rannoille.
Suomessa rantaroskien seuranta perustuu myös kansalaisjärjestöjen havainnointiverkostoon. Havainnoinnissa käytetään UNEPin kehittämää menetelmää, jossa kerätään kaikki yli 2,5 cm:n kokoiset roskat ja erikseen tupakantumpit. Kerätyt roskat lajitellaan materiaaleittain ja roskien kappalemäärät arvioidaan.
HELCOM pyrkii entisestään yhtenäistämään roskaantumisen seurantamenetelmän Itämeren rantavaltioissa.
Lue lisää roskaantumisen indikaattoreista sivulta Roskaantumisen indikaattorit!