Meriroska haittaa kaikkia Itämeren rantoja

Merten roskaamisella on pitkä historia. Meriroska on kuitenkin ymmärretty ongelmaksi vasta tällä vuosituhannella. Niinpä roskaantumisen seurantaohjelmilla on ehditty kerätä vasta vähän tietoa.


Maailman muovintuotanto kasvaa tasaisesti. Mikäli nykyisen kaltaiset kulutustottumukset säilyvät ennallaan, tulee merten roskaongelma pahenemaan. Ongelma pahenee myös siksi, että olemme vasta aloittaneet meriroskan määrän selvittämisen. Ongelman koko laajuus tulee vasta paljastumaan.

Roskaantuminen vaarantaa sekä avomeren että rannikoiden eliöyhteisöjen terveyden. Mikroskooppisen pienet muoviroskan palaset kulkeutuvat ravintoverkossa ja sisältävät haitallisia aineita. 

Meren äärellä oleskeleville roskaantuminen näkyy lähinnä esteettisenä haittana. Sillä on kuitenkin myös merkittäviä yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia. Merellä roskat voivat ajelehtia pitkiä matkoja merivirtojen mukana. Merivirrat voivat lisäksi tuoda roskia myös niille merialueille, jotka ovat etäällä roskien päästölähteistä.

Sekalaista roskaa merenrannalla: Kuva: Eija Rantajärvi.

EU:n merienhoidon edellyttämässä meren tilan määrittämisessä Suomea ympäröivien merialueiden meriroskan määrä ei vielä vaikuta tilan arvioon. Vielä ei nimittäin tiedetä, kuinka paljon roskia saa olla, jotta pysytään ympäristön hyvässä tilassa.

Turismi roskaa Itämeren rannikoita laajimmin

Roskaa kertyy rannoille siellä aikaansa viettävien ihmisten toimista sekä mereltä ajelehtimalla. Turismi onkin yksi suurin meriroskan aiheuttaja. Merelle roskaa taas kertyy monelta eri yhteiskunnan taholta. 

Rantaroskien määristä on tietoja kaikkein pisimmältä ajanjaksolta. Rannoilta löytyvien roskien määrää on ollut helpompi seurata kuin meren pohjassa olevien tai pinnalla kelluvien roskien.

Suurin osa tiedoista perustuu kansalaisjärjestöjen WWF:n ja Pidä Saaristo Siistinä ry:n kautta saatuihin tietoihin. Tiedot perustuvat rannikkokuntien tekemiin havaintoihin. 

Suomen merialueiden roskaantumista on systemaattisesti seurattu vuodesta 2012.

Rantaroskaa löytyy kaikilta Itämeren rannoilta

HELCOMin Itämeren ympäristön tilan arvio toteaa, että meriroskan määrä Itämeren rannoilla on 10–160 kappaletta 100 metrin rantaviivalla mitattuna.

Infograafi rantojen roskista.
Rannoilla muoviroska on ihmisille lähinnä esteettinen haitta, mutta vedessä siitä tulee haitta vesieläimille. Muoviroska hajoaa erittäin hitaasti ja hajotessaan se muuntuu pienemmäksi ja haitallisemmaksi mikromuoviksi. Vie roskasi aina pois rannalta, äläkä jätä roskia täyden roskiksen viereen. Tuuli ja linnut kuljettavat roskat usein vesistöihin. Lähde: SYKE. Kuvitus: Kaskas.

Roskaantumisen kehityssuunnat

Ympäristön roskaantuminen juontaa juurensa toisen maailmansodan jälkeiseen teollistumiseen. Se on kiihtynyt edelleen muovintuotannon kasvun myötä.

Viron COASTWATCH-projekti oli ensimmäisiä roskien määrää kartoittaneita projekteja. Siinä koululaiset keräsivät syksyisin rannoilta löytämiään roskia vuosina 1995–2006. Mitään selkeää vähenevää tai kasvavaa kehityssuuntausta ei tuolta ajalta ole nähtävissä. Selkeän kehityssuunnan puuttuminen johtuu siitä, että meriroskaongelma oli jo ehtinyt kehittyä ennen seurannan toteuttamista.

Kuva rantaroskien määristä.
Erityyppisten roskien kappalemääriä 500 metrin rantaviivaa kohden Virossa vuosina 1995–2006. Lähde: Coastwatch in Estonia.

Rantaroskan arviointiin ei ole ollut yhteisiä menetelmiä

EU-MARLIN-projekti keskittyi keräämään tietoa rannoilla olevista roskista vuosina 2012–2015. Meriroskaongelma on uusi. Tämän takia yhteisesti sovittujen roskankeräysmenetelmien puute on haitannut kerätyn tiedon yhdistämistä. 

EU-MARLIN-projektissa käytettiin ensimmäistä kertaa samaa menetelmää rantaroskien keräyksessä. Tässäkään tapauksessa selkeää trendiä ei ole nähtävissä.

Suurimmat roskamäärät löytyivät tämän aineiston puitteissa Helsingin rannoilta. Kaupunkien rannat ovat yleensä taajamien ulkopuolella olevia rantoja roskaisempia.

Nykyisin rantaroskan määrää seurataan kaikilla Suomen rannikoilla

Nykyisin rantaroskien määrää ja laatua seurataan kaikilla Suomen rannikkoalueilla. Niitä seurataan sekä luonnontilaisilla että kaupunkien rannoilla. Rantaroskan kerääminen tapahtuu pitkälti vapaaehtoisvoimin.

Rantaroskaseurantojen sijainnit vuonna 2017. Lähde: SYKE.

Rantaroskaseuranta on ollut käynnissä vasta niin vähän aikaa, että mitään selkeitä johtopäätöksiä roskaantumisen etenemisestä ei voida tehdä.

Suurimmat roskamäärät löytyvät yleisesti kaupunkien rannoilta. Kaupunkirannoilla yleisin roskatyyppi on tupakantumpit.

Yleisin roskamateriaali on muovi

Suurin osa rannoilta löydettävästä roskasta on muovia tai sen johdannaisia. Meriroskan määrä onkin kasvanut sitä mukaan kun muovin käyttöön pohjautuva kertakäyttökulttuuri on saanut jalansijaa. Muovin käyttöön pohjautuvan yhteiskunnan ongelmat ovat tunnistettu. Muovin tuotantomäärät eivät silti ole laskeneet.

Samansuuntaiseen tulokseen päädyttiin Suomen rantaroskaseurannassa. Kaikista roskamateriaaleista muovi oli yleisin. 

Luonnontilaisilla rannoilla keskimäärin 85 % kaikesta roskasta oli muovia. Tämä on 20 % enemmän kuin peri-urbaaneilla rannoilla tai urbaaneilla rannoilla. Peri-urbaanilla rannalla viitataan välimuotoiseen rantaan, joka ei sijaitse kaupungin välittömässä läheisyydessä. Nämä rannat ovat kuitenkin monesti suosittuja sesonkiaikoina. Urbaanilla rannalla viitataan taas kaupungin läheiseen rantaan. Tunnistamatonta muoviroskaa kaikesta muoviroskasta oli urbaaneilla rannoilla 57 %, peri-urbaaneilla rannoilla 39 % ja luonnontilaisilla rannoilla 61 %. 

Roskaongelma ei jää nykyisin pelkästään rannoille. Roskat ajelehtivat kaikkialle meressä ja osa niistä laskeutuu myös pohjille.

Mikroroskaa on herätty tutkimaan vasta viime aikoina

Luonnolle kaikkein haitallisimpia roskia ovat pienikokoiset muovinpalaset, jotka kulkeutuvat merieläimiin. Niiden koko vaihtelee yleensä mikrometristä millimetriin. Nämä nk. mikromuovit sisältävät muovin valmistusprosessissa tulleita haitallisia aineita. Lisäksi niihin kiinnittyy muita vedessä esiintyviä haitallisia aineita.

Seuranta-ajan lyhyyden vuoksi mikroroskan määristä on vasta vähän tietoa. Sen sijaan mikroroskan laadusta tiedetään jo. Kuten meriroskassa yleensäkin, muovin osuus on merkittävä.

Mikroroskien kappalemääriä Suomenlahdella (partikkelia/1000 litraa). Lähde: SYKE.

Mikroroskien seurantaa on tehty Suomen merialueilla vuodesta 2013 alkaen. Mikroroskia voidaan kerätä joko pintahaavilla tai pumppaamalla pintavettä. Roskien määrä on verrattavissa muilta maailman merialueilta saatuihin tuloksiin. Muilta Itämeren osa-alueilta ei toistaiseksi ole käytettävissä mikroroska-aineistoja.

Mikroroskaseurannassa mukana olleet näytteenottopisteet vuonna 2016. Lähde: SYKE.


EU määrittelee vesiympäristön hyvän tilan kriteerit

EU:n merialueiden yleistila arvioidaan 11 laadullisen kuvaajan mukaan. Itämeren suojelukomissio HELCOM on rakentanut indikaattoreita näihin kuvaajiin liittyviin määritelmiin. 

Merialueen yleistilaa verrataan näitä indikaattoreita käyttäen EU:n meristrategiadirektiivin tavoitteena olevaan, erikseen määriteltyyn hyvään tilaan. Mikäli kokonaisarvio jää hyvää huonommaksi, merialueella on ryhdyttävä toimenpiteisiin hyvän tilan saavuttamiseksi.

EU:n määritelmien mukaan ympäristö on meriroskan suhteen hyvässä tilassa, kun ”meressä olevan tai sinne päätyvän roskan tai sen hajoamistuotteiden määrä on sellaisella tasolla, joka ei aiheuta merkittävää kemiallista tai fyysistä haittaa eliöyhteisöille, meriympäristön virkistyskäytölle eikä se aiheuta taloudellista haittaa rannikon ja meren elinkeinotoiminnalle”.

Ihmisen aiheuttama merten roskaantuminen on meriympäristöön kohdistuva ihmisperäinen paine, kuten ravinnekuormitus. Roskaantumista kuvaavia virallisia indikaattoreita ei vielä ole, mutta rannoilla olevien roskien määrää on ehdotettu sellaiseksi. 

Tämä indikaattori ei anna kuvaa Itämeren ympäristön tilasta, sillä ei ole vielä sovittu, kuinka paljon roskia saa olla, jotta ympäristön pysyisi roskaantumisen suhteen hyvässä tilassa.

Indikaattori osoittaa kuitenkin, että suurimmat roskien määrät löytyvät rannoilta keväisin. Tämä pätee erityisesti muoviroskiin. Tästä löytyy lisätietoa HELCOMin Itämeren tilan arviossa, osiossa “Data sources and details”. 

Suomen merenhoidon tilanarviossa vuodelle 2018 todetaan, että roskaantumiseen liittyvää arviota ei tehty ko arviointikaudella puuttuvista hyvän tilan kynnysarvoista ja aineiston vähyydestä johtuen.