Itämeren ravinnekuormituksen lähteet

Suomessa on yli kymmenen kertaa enemmän metsätalousmaata kuin maatalousmaata. Kuitenkin pääosa Itämereen joutuvasta typestä ja fosforista tulee pelloilta.


Peltomaa sisältää runsaammin ravinteita kuin metsämaa ja sitä muokataan vuosittain. Lisäksi suuri osa viljelykäytössä olevista pelloista sijaitsee jokien varsilla ja rannikon vähäjärvisillä valuma-alueilla. Tämä lisää niiden merta kuormittavaa vaikutusta. 

Runsasjärviset valuma-alueet nimittäin pidättävät hyvin ravinteita. Erityisesti järvet, joissa vesi vaihtuu hitaasti, vähentävät tehokkaasti mereen päätyvien ravinteiden määrää.

On hyvä muistaa, että kaikki maalta mereen päätyvä kuormitus ei tule jokien kautta. Ravinnekuormitusta voi tulla myös suoraan rannikon pistemäisistä lähteistä, kuten asutuskeskuksista ja teollisuudesta.

 Peltoa jokirannassa.

Maatalous on suurin ravinnekuormituksen lähde

Maatalous on Suomen merkittävin ravinnekuormituslähde Itämereen. Sen osuus ihmisperäisestä fosforikuormituksesta vuosina 2008–2012 oli merialueesta riippuen 47–78 %. 

Huomattava osa maatalouden ravinnekuormasta päätyy mereen alueilla, jotka ovat herkkiä rehevöitymiselle. Merialueista tekevät herkkiä niiden mataluus sekä saaristojen ja matalikkojen aiheuttama heikko veden vaihto. 

Maatalous on kuormittanut Itämerta 1950-luvulta lähtien

1950-luvulla maatalouden maankäyttö ja tuotanto alkoivat tehostua. Lannoitus kasvatti peltojen ravinnemäärää erityisesti 1960–1980-luvuilla. Sittemmin lannoitteiden käyttö on vähentynyt ja peltojen ravinnetaseet ovat laskeneet. Aiempi lannoitus kuitenkin näkyy edelleen maaperässä.

Tilakoot ovat kasvaneet, tilat ovat erikoistuneet alueellisesti ja eri tuotantosuunnat ovat keskittyneet maan eri osiin. Viljanviljely keskittyy eteläiselle ja lounaiselle rannikkovyöhykkeelle. Karjatalous taas Sisä-Suomeen ja Pohjois-Pohjanmaalle. Sianliha- ja siipikarjatuotanto ovat keskittyneet Lounais-Suomeen ja Etelä-Pohjanmaalle. Karjatalouden ja viljanviljelyn voimakas eriytyminen on vaikeuttanut lannan hyödyntämistä viljanviljelyssä.

Peltoa muokataan traktorilla.

Peltojen ravinnekuormitus saatiin kuriin 2000-luvulla

Runsaan keinolannoituksen seurauksena viljelysalueiden maaperän ravinnemäärät kasvoivat pitkän ajan kuluessa. Lannoitusmäärät ovat kuitenkin laskeneet 1980-luvun lopulta lähtien etenkin fosforin mutta myös typen osalta. 

Maataloudesta tuleva fosforikuormitus jatkoi kasvuaan aina 1990-luvulle asti. Sittemmin kuormitus kääntyi laskuun. Nykyisin fosforikuormitus on vähentynyt 1990-luvun lopun tasosta noin 20 %. Vähennys on suurin Merenkurkun ja Perämeren valuma-alueella (28 %). 

Sitä vastoin mereen päätyvä typpikuormitus kasvoi vielä 2000-luvullakin erityisesti Perämereen laskevista joista. Nousun oletetaan johtuvan peltoalan ja kotieläintuotannon kasvusta sekä lisääntyneestä lannan levityksestä. Vasta vuosina 2007–2012 typpikuormitus hieman vähentyi. 

Maatalouden ravinnekuormitusta on vieläkin mahdollista vähentää

Maatalouden ravinnekuormaa voidaan vähentää tehostamalla ravinteiden kierrätystä, lannoittamalla kasvien tarpeen mukaisesti, hyödyntämällä karjanlantaa lannoitteena ja sitomalla ravinteita peltomaahan kipsin avulla.

Ympäristökorvausjärjestelmällä, joka tunnettiin aikaisemmin ympäristötukijärjestelmänä, pyritään vähentämään maatalouden kuormitusta ohjaamalla viljelijöiden toimia. Yleisesti ottaen on helpompi rajoittaa peltojen lannoitusta kuin yrittää tavoittaa pellolta karkaavia ravinteita.

On huomattava, että maaperän ominaisuudet muuttuvat hitaasti. Lannoitemäärien vähennys ei näy välittömästi kuormituksen pienenemisenä. Myös vesialueen ominaispiirteet voivat viivästyttää sen tilan parantumista, vaikka ulkoinen kuormitus vähenisi. 

Taajamien jätevesikuormitus on vähentynyt, mutta vaatii edelleen kehitystä

Suomen merialueiden toiseksi suurin typpikuormittaja on ihmisten jätevedet. Niiden kuormitusosuus on kuitenkin vähentynyt yhdyskuntajätevesien tehostetun typenpoiston ansiosta. 

Lähes kaikkien Suomen taajamien jätevedet on käsitelty puhdistamoissa jo 1980-luvun puolivälistä lähtien. Yhdyskuntajätevesien ravinnekuorman vähentäminen on silti edelleen tärkeää.

Jätevedenpuhdistamoilta tuleva kuormitus on vähentynyt erityisesti orgaanisen aineen ja fosforin osalta. Fosforin kohdalla päästään yli 90 %:n ja suurimmilla puhdistamoilla yli 95 %:n poistoon. Sen sijaan vain keskimäärin puolet puhdistamoille tulevasta typestä poistetaan. Typenpoisto on keskittynyt etenkin rannikon läheisyydessä oleviin puhdistamoihin.

Varsinkin pienten puhdistamojen häiriötilanteisiin varautuminen on edelleen monin paikoin puutteellista. Häiriötilanteissa joudutaan monesti turvautumaan ohijuoksutuksiin. Erityisen ongelmallisia ovat huonokuntoiset ja vuotavat viemäriverkostot. 

Haja-asutuksen jätevesien käsittely on paikoin puutteellista

Fosforikuormittajista toiseksi suurin on haja-asutus. Noin 800 000 asukasta asuu edelleen kiinteistöissä, joita ei ole liitetty vesihuoltolaitosten viemäriverkostoihin. Näillä kiinteistöillä on oma jätevesijärjestelmänsä. 

Haja- ja vapaa-ajanasutuksen jätevesien käsittelyä ollaan tehostamassa merkittävästi. Haja-asutuksen aiheuttaman ravinnekuorman vähentämiseksi on tehty huomattavia investointeja viime vuosien aikana.

Metsätalouden kuormitus näkyy vielä pitkän ajan jälkeen

Vesien kolmanneksi suurin fosforikuormittaja on metsätalous. Sen osuus mereen päätyvästä kokonaiskuormituksesta on pieni, mutta se voi olla merkittävä paikallinen kuormittaja etenkin Perämeren runsasturpeisella ja ojitetulla valuma-alueella. 

Metsätalouden kuormitusta viimeisten vuosikymmenien aikana ovat pienentäneet etenkin metsäojitusten vähentyminen ja vesiensuojelutoimien tehostuminen. Ojitusten vähentyminen alentaa edelleen hieman typpikuormitusta. Fosforikuormitus kuitenkin lisääntynee hieman, koska turvemaiden fosforilannoitusala on kasvanut viime vuosina. 

Metsätaloustoimenpiteiden aiheuttama kuormitus näyttäisi jatkuvan vuosikymmeniä ojitusten päättymisen jälkeen, toisin kuin aiemmin arvioitiin.

Teollisuuslaitos.

Suomessa massa- ja paperiteollisuus kuormittivat vesistöjä 

Teollisuuden kuormitus vesiin oli suurimmillaan 1970-luvun alussa. Tämän jälkeen kuormitus on vähentynyt voimakkaasti. Raskaimmin vesistöjä ovat Suomessa kuormittaneet massa- ja paperiteollisuus.

Teollisuuden fosfori- ja typpikuormitus kääntyivät selvään laskuun 1980-luvun jälkipuoliskolla. Tähän ovat vaikuttaneet sekä parannukset teollisuuden prosesseissa että jätevesien puhdistuksen selvä tehostuminen. 

Vuosina 1985–1995 teollisuuden fosforikuormitus väheni 57 % ja typpikuormitus 34 %. Seuraavalla kymmenvuotisjaksolla 1995–2005 fosfori väheni edelleen 46 % ja typpi 22 %. Kuitenkin 2000-luvulla teollisuuden ravinnekuormitus ei ole enää suuresti alentunut.

Typpeä päätyy meriin myös ilmasta

Kolmanneksi suurin merien typpikuormittaja on ilmasta laskeutuva typpi eli ilmalaskeuma järviin. Jos järviperäiseen ja jokien kautta mereen päätyvään ilmaperäiseen typpilaskeumaan lisätään suoraan mereen tuleva laskeuma, saatu kokonaislaskeuma olisi Suomen rannikkovesien toiseksi suurin typpikuormittaja. 

Kalankasvatus aiheuttaa ravinnekuormituksia paikallisesti

Kalankasvatus on Suomessa keskittynyt lounaisille ja eteläisille merialueille. Saaristomerellä kalankasvatuksen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta on 3 % ja typpikuormituksesta 2 % (ilman Ahvenanmaan kalanviljelylaitoksia). Kalankasvatuksen keskittymäalueilla se on kuitenkin suurin paikallinen kuormituslähde.

Kasvatuksen ravinnekuormitus oli suurimmillaan 1980-luvun lopussa. Sen jälkeen kuormitus on vähentynyt alle kolmasosaan sen hetkisestä määrästä. Kuormituksen pienenemistä edisti lähinnä kalankasvatuksen tuotannon väheneminen ja ominaiskuormituksen pieneneminen.

 Infograafi Suomenlahden kuormituksesta. Suomenlahden tila paranee. Lähde: SYKE.
Suomenlahden tila paranee. Lähde: SYKE.

Luonnonhuuhtouma on ihmisistä riippumatonta ravinnekuormitusta

Kaikki valuma-alueelta tuleva ravinnevirta ei johdu ihmisen toiminnasta. Luonnonhuuhtoumaksi kutsutaan sitä osaa ravinnevirrasta, joka koostuu valuma-alueelta tulevasta, mutta ihmistoiminnasta riippumattomasta virrasta eli luonnon omasta kuormituksesta. Ihmistoiminnasta aiheutuva ravinnekuormitus ja luonnonhuuhtouma muodostavat yhdessä kokonaiskuormituksen. 

Suomen joet kuljettivat Itämereen vuosina 2010–2016 keskimäärin 3 500 tonnia fosforia ja 77 000 tonnia typpeä vuodessa. Luonnonhuuhtouman osuus fosforikuormituksesta oli 28 % ja typpikuormasta 38 %. Loppuosa oli ihmistoimintojen aiheuttamaa.