Itämeren eläimet kompensoivat huonoa näkyvyyttä käyttämällä hyväksi äänimaailmaa
Itämeressä veden sameus, auringon matala korkeuskulma ja talvinen luminen jääpeite vähentävät valon määrää vedessä. Tällöin vedenalainen näkymä supistuu muutamiin metreihin tai pienemmäksikin. Ääni sen sijaan etenee hyvin vedessä. Äänet voivat kulkea veden alla kymmeniä kilometrejä riippuen äänen taajuudesta. Matalat äänet vaimenevat vedessä hitaammin kuin korkeat äänet.
Äänen merkitystä vedenalaisessa maailmassa voi verrata valon merkitykseen maan pinnalla. Äänet ovat tärkeitä useille meren eläimille esimerkiksi yhteydenpidossa, lisääntymisessä, ravinnonhankinnassa ja suunnistamisessa.
Itämeren hylkeet pitävät yhteyttä äänten avulla. Itämeren ainoa valaslaji pyöriäinen on vienyt äänenkäytön kaikkein pisimmälle, ja se tutkii ympäristöään kaikuluotaamalla. Itämeren hyljelajit taas keräävät tietoa ympäristöstään tarkalla kuuntelulla.
Ihmisen aiheuttama melu haittaa merieläinten jokapäiväistä elämää
Ihmisen toiminnasta peräisin olevien äänten voimakkuus ja kantomatka ovat usein suurempia kuin luonnollisten äänten. Ihmisten tuottamilla äänillä onkin todettu olevan haitallisia vaikutuksia merieläimiin.
Äänen voimakkuudesta ja eläimen läheisyydestä riippuen äänet voivat aiheuttaa käytösmuutoksia, kuulokynnyksen nousua, kuuloelinten vaurioitumisia, fyysisiä vammoja tai jopa äkillisen kuoleman. Haitallisimpia ovat äkilliset ja lyhytkestoiset äänet, joita syntyy esimerkiksi räjäytyksistä ja paalutuksista.
Vaikka ihmisen aiheuttamat äänet eivät aiheuttaisikaan merkittäviä seurauksia eläimelle, ne pienentävät eläimen kuuloon perustuvaa elintilaa. Toisin sanoen ne pienentävät aluetta, jossa eläin pystyy rekisteröimään merkityksellisiä ääniä. Tämä tila pienenee aina, kun ihmisen aiheuttamat äänet ovat luonnollisia ääniä voimakkaampia. Tällöin esimerkiksi yhteydenpito, saalistajien välttäminen ja saaliin havaitseminen vaikeutuvat.
Pyöriäinen aistii parhaiten korkeita ääniä, mutta myös laivaliikenteen tuottamien matalampien äänien on osoitettu aiheuttavan haittaa eri lajeille. Kalojen, kuten silakan kuulo on hyvä juuri näillä, matalammilla taajuusalueilla. Myös simpukat aistivat matalataajuisia ääniä.
Melu aiheuttaa merieläimille myös stressiä samaan tapaan kuin ihmisillä. Meluperäinen stressi voi esimerkiksi voimistaa haitallisten aineiden aiheuttaman stressin vaikutuksia.