Tulokaslaji vai vieraslaji?

Maapallon eliöt ovat levinneet tuhansien vuosien aikana uusille alueille. Tämä on ollut mahdollista, jos esimerkiksi ilmasto-olot ovat muuttuneet sellaisiksi, että uusi alue soveltuu aiempaa paremmin niiden elinpaikaksi.


Tulokaslajiksi kutsutaan lajia, joka on itsenäisesti ilman ihmisen avustusta levinnyt uudelle elinalueelle.

Myös ihminen on edesauttanut monien lajien leviämistä. Lajia kutsutaankin vieraslajiksi, jos se on levinnyt uudelle elinalueelle ihmisen avustuksella – tarkoituksella tai vahingossa.

Uudesta lajista voi olla haittaa tai hyötyä

Monesti laji ei pärjää kovin hyvin joutuessaan uudelle alueelle, sillä se ei pysty kunnolla lisääntymään eikä näin ollen jää alueen vakituiseksi asukkaaksi. Toisinaan käy kuitenkin niin, että laji pärjää hyvin ja alkaa lisääntyä, mikä voi myös vaikuttaa ympäröivään ekosysteemiin ja muihin lajeihin. Uusi tulokas saattaa esimerkiksi käyttää ravintoa tehokkaasti  ja kilpailla näin alkuperäisten lajien kanssa ravinnosta. Pahimmassa tapauksessa ihmisen tuoma vieraslaji syrjäyttää lajistoa niin, että alkuperäisistä lajeista tulee uhanalaisia tai ne kuolevat kokonaan sukupuuttoon.

Itämeren vieraslajeja

Merirokko on veneilijöiden riesa

Yksi ensimmäisistä Itämerelle saapuneista vieraslajeista on merirokko, joka saapui Itämerelle jo 1840-luvulla luultavimmin kiinnittyneenä laivojen ja veneiden pohjaan. Nykyisin merirokko on levinnyt koko Itämeren alueelle aina Merenkurkkuun saakka. Itämeren makeavetisissä osissa merirokko ei pärjää, koska se on murtovesilaji.

Merirokosta on haittaa veneilijöille, sillä merirokon toukat kiinnittyvät koville pinnoille, myös veneen pohjiin. Jos toukkia ei harjaa veneen pohjasta pois heti kiinnittymisen jälkeen, ne tarttuvat kiinni todella tiukasti ja niitä on vaikea irrottaa. Jos merirokkoja pääsee kertymään paljon aluksen pohjaan, aluksen virtausvastus kasvaa ja samalla polttoainetta kuluu enemmän.

Merirokko.

Koukkuvesikirppu sotkee kalastajien verkot

Koukkuvesikirppu on saapunut Itämerelle Kaspian alueelta, luultavasti laivojen painolastivesien mukana. Koukkuvesikirppu kuuluu eläinplanktoniin. Se on suhteellisen suurikokoinen ja peto eli se saalistaa pienempää eläinplanktonia ravinnokseen.

 Jos koukkuvesikirppuja on vedessä paljon, ne limoittavat muun muassa kalastajien verkkoja, joihin ne tarttuvat koukkumaisilla hännillään. Koukkuvesikirppu luokitellaankin haitalliseksi vieraslajiksi.

Koukkuvesikirppu.

Liejuputkimadot hapettavat pohjia

Itämerelle Pohjois-Amerikasta saapuneet liejuputkimadot elävät Itämeren pehmeillä pohjilla. Liejuputkimadot kaivautuvat pohjasedimenttiin, jolloin happea sekoittuu pohjasedimentin sekaan.

Jos sedimentti on alun perin ollut kovin vähähappista, muut pohjan eliöt, kuten liejusimpukat, saattavat hyötyä kohonneesta happipitoisuudesta. Toisaalta pohjaa möyhiessään liejuputkimatojen on pelätty vapauttavan pohjaan jo kerran päätyneitä haitallisia aineita takaisin vapaaseen veteen.

Liejuputkimato.

Liejutaskurapu on uusi tulokas Itämerellä

Yksi tuoreimmista Suomen vesialueille saapuneista vieraslajeista on liejutaskurapu, jota voi nähdä erityisesti Saaristomerellä. Laji on saapunut meille Pohjois-Amerikasta ja se löytyi ensimmäisen kerran vuonna 2009. Koska liejutaskurapu on ollut Suomen vesillä vasta niin vähän aikaa, sen vaikutuksia mereen ei juurikaan tunneta. Voi olla, että siitä on haittaa kalastukselle tai se saattaa tukkia putkia. Tai voikin käydä niin, että sen on erinomaista ravintoa kaloille. Vaikutuksia selvitetään tutkimuksen avulla.

Liejutaskurapu.