Hylyt ovat edelleen yksi meriarkeologisen tutkimuksen pääteema. Hylkyjä tarkastellaan eri näkökulmista. Niistä saadaan tietoja muun muassa entisaikojen laivanrakennuksesta ja sodankäynnistä. Hylyt kertovat myös merikaupasta tai vaikkapa ylellisyystavaroiden viennistä Pietariin.
Suomen rannikko on hylkytutkijan aarreaitta
Suomen rannikko on monella tapaa hylkytutkijan aarreaitta. Itämerellä on ollut vilkas laivaliikenne ja laivoja on haaksirikkoutunut paljon, koska rannikko on vaikeasti navigoitava. Itämeressä hylyt myös säilyvät poikkeuksellisen hyvin, sillä puun syöntiin erikoistunut simpukkalaji, niin sanottu laivamato, ei tee siellä tuhojaan samalla tavoin kuin valtamerissä.
Suomen merialueelta onkin löydetty satoja hylkyjä, ja uusia löytöjä tehdään edelleen. Hylkyjen ohella meriarkeologit tutkivat muun muassa vedenalaisia estevarustuksia ja vanhoja satamapaikkoja. Sisävesissä on tutkittu myös kalliomaalausten edustalla olevia vesialueita.
Sukeltaja valaisee lavetillaan olevaa tykkiä Huis de Warmelo -hylyn kannella.
Meriarkeologiaa yliopistoissa ja Museovirastossa
Meriarkeologista tutkimusta tehdään pitkälti yliopistoissa: yksittäisissä tutkimushankkeissa ja väitöstutkimuksissa. Meneillään olevien väitöstutkimusten teemoja ovat meritaistelualueet, keskiaikaisten hylkyjen keramiikka sekä hylyissä olevien lastien ja niiden arkistotietojen vertaaminen. Esihistoriallisista kohteista tutkitaan parhaillaan Viron Koorkülan Valgjärven paaluasumuksia.
Helsingin yliopiston ajankohtaiset hankkeet liittyvät 1700-luvun haaksirikkoihin ja meripelastustoimintaan. Toisena teemana ovat niin sanotut juhtinahat eli arvokkaat nahkavuodat, joita kuljetettiin 1700-luvulla lastina Pietarista Eurooppaan. Lisäksi on tutkittu soiden arkeologista kulttuuriperintöä sekä veden alle jääneitä esihistoriallisia asuinpaikkoja.
Museoviraston tutkimuksissa selvitetään meriarkeologisia kohteita niiden suojelunäkökulmasta. Arkeologista inventointia tehdään alueilla, joille on suunnitteilla merenpohjaan kohdistuvaa rakennustoimintaa. Inventoinnin tavoitteena on löytää ennestään tuntemattomia muinaisjäännöskohteita sekä tarkistaa tunnetut kohteet ja määrittää ja rajata ne tarvittaessa uudelleen.
Sukeltaja valmistautuu kaivamaan koekuoppaa veden alle jääneellä kivikautisella asuinpaikalla Savitaipaleella.
Kansainvälinen ja monitieteinen tutkimus käsittelee ajankohtaisia teemoja
Meriarkeologinen tutkimus on luonteeltaan monitieteistä ja kansainvälistä. Yleismaailmalliset suuntaukset ja ajankohtaiset teemat heijastuvat suomalaiseenkin meriarkeologiaan.
Ajankohtaisia aiheita ovat esimerkiksi 2000-luvulla syntyneiden hylkyjen säilyminen Itämeren oloissa sekä niin sanotut laivaloukut – maantieteelliset alueet, joihin on kertynyt poikkeuksellisen paljon hylkyjä.
Tutkimuksissa kehitetään myös hylkyjen 3D-dokumentointia ja mallintamista. Nämä edustavat niin sanottuja kajoamattomia tutkimusmenetelmiä, joissa kohteeseen ei kosketa eikä sitä muuteta.
Muita ajankohtaisia teemoja ovat muun muassa vedenalaisten hylkypuistojen kehittäminen sekä merialuesuunnittelua palveleva tutkimus.