Kauan sitten joutui Bengt- niminen laivuri aluksensa kanssa myrskyn kouriin ja haaksirikkoutui karulle autiolle luodolle. Kuin ihmeen kaupalla hän säilyi hengissä.
Ei mennyt kauaa, kun saariston asukkaat havaitsivat haaksirikkoisen ja suuntasivat luodolle. Bengt riemuitsi, kun ajatteli pelastuneensa. Toisin kävi; saaristolaiset ryöstivät epäonnekkaan laivurin omaisuuden ja tappoivat hänet. Tämän jälkeen luotoa on kutsuttu Bengtskäriksi.
Valomajakka tarvittiin pimeälle väylälle
Hangon ja Utön väliselle laivareitille suunniteltiin majakkaa jo 1800-luvun lopulla, kun ympärivuotinen liikenne Hankoon vilkastui. Varsinkin Bengtskärin karikkoalueen ulkoreunaa kammoksuttiin, eikä syyttä, sillä sinne oli aikojen saatossa haaksirikkoutunut niin monta alusta, ettei tarkkaa lukua edes tiedetty.
Majakan sijaintipaikasta ei kuitenkaan heti päästy yksimielisyyteen ja rakentaminen viivästyi. Vasta vuonna 1905 alkoi tapahtua, kun suuri höyrylaiva Helsingfors haaksirikkoutui vieden mukanaan 6 miestä. Majakan rakentaminen aloitettiin heti seuraavana vuonna Bengtskärin paljaalle kallioluodolle.
Piirustus Bengtskärin majakasta.
Majakan rakentamisen haasteet
Vaikeakulkuiselle luodolle rakentaminen aiheutti omat haasteensa. Välillä aallot huuhtoivat lähes koko saaren yli vieden osan rakennustarvikkeista mukanaan. Kaikesta huolimatta majakka valmistui yhdeksässä kuukaudessa, mikä on suoranainen ihme tuon ajan työkaluilla ja välineillä.
Majakkatorni nousi 51 metrin korkeuteen ja sen yhteyteen rakennettiin nelikerroksinen asuinsiipi. Torni oli valmistuttuaan Pohjoismaiden korkein majakka. Valo sytytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1906 ja se näkyi noin 37 kilometrin päähän. Ylimmässä kerroksessa oli myös sumumerkkitorvi, joka vaurioitui jatkosodassa. Vaurioitumisen jälkeen aukko muurattiin umpeen ja siihen laitettiin kaksi pientä ikkunaa. Nykyisin sen paikalla on iso pyöreä ikkuna.
Pyöreä ikkuna Bengtskärin majakalla.
Elämä karulla ulkosaarella
Elämä karulla majakkasaarella oli rajoittunutta ja loi omat haasteensa arkipäivän askareille. Luodolla asui majakan henkilökunta ja sumusireeninhoitaja perheineen. Heitä oli parhaimmillaan jopa lähemmäs 40 henkeä.
Aikaa kulutettiin kalassa, hylkeenpyynnissä ja linnustamassa. Säiden salliessa kuljettiin 18 kilometriä mantereelle lähimpään kylään tarvikkeiden hakuun, kesäisin soutaen ja talvella hiihtäen tai jalkaisin. Joskus taas saatettiin joutua useiksi viikoiksi eristyksiin.
Joskus myös luonnonolot koettelivat, mitä Bengtskärin majakkamestari Karlsson kuvailee päiväkirjassaan vuodelta 1914:
Talven alku oli erityisen myrskyisä. Joulukuun 6. päivänä puhaltanut lounaismyrsky aiheutti paljon tuhoa. Meri löi esimerkiksi sepän pajan pirstaleiksi ja siirsi palaset petroolikellariin asti. Pirstaleita löytyi jopa majakkarakennusta ympäröivältä terassilta. Vesivarasto tuhoutui melkein kokonaan. Surullisinta oli kuitenkin pienen kasvimaamme tuhoutuminen. Siitä on jäljellä enää vain pieni osa yläpäästä. Laiturikin rikkoutui, vaikka se on valettu sementistä.
Joskus vielä nykyisinkin myrskyt estävät saareen pääsyn vesiteitse.
Soutuvene Bengtskärin majakan edustalla.
Majakka sotien näyttämönä
Majakan keskeinen sijainti tärkeällä laivaväylällä veti sen mukaan 1900-luvun sotatoimiin. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä vuonna 1914 majakan valo sammutettiin ja siellä asuneet perheet evakuoitiin. Pian evakuoinnin jälkeen kaksi saksalaista alusta pommitti majakkaa, mutta rakennus säästyi suurimmilta vaurioilta. Perheet pääsivät muuttamaan takaisin saarella jo seuraavan vuoden aikana.
Talvisodan alkaessa vuonna 1939 majakka evakuoitiin ja luodolla toimi vain rannikkopuolustuksen vartio- ja tulenjohtopaikka. Majakkaa pommitettiin jälleen, mutta siihen ei osuttu.
Jatkosodan aikana Neuvostoliiton joukot yrittivät vallata saaren ja räjäyttää majakan Bengtskärin taistelussa, mutta hyökkäys onnistuttiin torjumaan läheisen Örön linnakkeen tykkitulen avulla. Majakkarakennus koki kuitenkin pahoja vaurioita ja vielä tänäkin päivänä majakan kivisessä julkisivussa on näkyvissä tulituksen aiheuttamia reikiä.
Sodan aiheuttamat tuhot korjattiin vuoteen 1950 mennessä, jolloin majakka myös automatisoitiin ja osa henkilökunnasta menetti työnsä. Viimeisten majakanvartijoiden virat lakkautettiin vuonna 1968. Tämän jälkeen majakkarakennus autioitui ja sen kunto heikkeni nopeasti.
Ilmakuva Bengtskärin majakasta lumen ja jään keskellä vuonna 1985.
Majakan uusi aika
Pitkään tyhjillään seissyt ja erittäin huonon kuntoon päässyt majakkarakennus vuokrattiin Turun täydennyskoulutuskeskukselle vuonna 1992. Korjaustöitä tehtiin kolme vuotta. Majakkaa korjattiin sen vanhaa tyyliä kunnioittaen.
Pian majakka avattiin matkailukäyttöön ja nykyisin se on yksi Suomen suosituimpia matkailukohteita. Majakassa on mahdollista yöpyä. Lisäksi siellä on ravintola, museo, kappeli ja matkamuistomyymälä.
Saaressa on paljon jäänteitä menneiltä ajoilta. Bengtskäriä ympäröivillä karikkoisilla vesialueilla on monia haaksirikkoutuneita hylkyjä, joihin voit tutustua Kulttuuriympäristön palveluikkunassa.
Lue lisää majakan omilta sivuilta!
Miten ja miksi tätä kohdetta suojellaan?
Bengtskär on Suomen tunnetuin majakka ja yksi merenkulun tärkeimpiä rakennusperintökohteita.
Se on arkkitehtonisesti hieno ja ainutlaatuinen. Museovirasto on määritellyt kohteen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.
Lue lisää Bengtskärin suojelusta Museoviraston sivuilta!
Vierailu
Bengtskärin majakka on suosittu matkailukohde kesäisin. Sinne järjestetään kuljetuksia Kasnäsistä, Hangosta ja Turusta.
Tarkemmat tiedot löydät majakan omilta nettisivuilta.
Museoviraston karttapalvelu
P: 6629182, I: 246971 (ETRS-TM35FIN)