Suomen kaupallinen kalastus

Muita merkittäviä pyynnin kohteita ovat mm. siika, ahven, kuha, lohi, muikku, hauki ja kuore. Särkikalatkin ovat entistä tärkeämpiä pyynnin kohteita.

Vain rekisteröityneet kaupalliset kalastajat saavat myydä kalansaaliinsa markkinoille. He toimittavat kalaa suomalaisten ruokapöytään, vientiin ja eläinrehuksi.

Kalastus synnyttää työtä ja lisäarvoa kalan jalostuksessa, kaupassa ja ateriapalveluissa.

Suomalaiset syövät hyvin pienen osan silakkasaaliista

Silakan osuus on kaksi kolmasosaa kaupallisen merisaaliin arvosta. Kuha, lohi ja siika ovat hinnaltaan arvokkaimmat lajit. Arvokkaat lajit päätyvät pääasiassa kotimaiseen kulutukseen.

Edullisempaa kuoretta, silakkaa ja kilohailia viedään runsaasti elintarvikkeeksi Itä-Eurooppaan. Silakkaa käytetään myös kalajauhon ja turkiseläinten rehun raaka-aineena. Kysyntää seuraten vain neljä prosenttia silakasta päätyy suoraan kotimaiseen elintarvikekulutukseen, mutta noin 40 prosenttia silakkasaaliista syödään kirjolohen muodossa.

Silakka on kaupallisen kalastuksen tärkein saalislaji

---

Silakaksi (Clupea harengus) kutsutaan Atlantin sillin Itämeressä elävää, heikkokasvuista muotoa. Murtovesiolosuhteiden vuoksi ne kasvavat hitaammin kuin Atlantissa elävät sillit. Silakka on ulappavesien parvikala, joka syö ravinnokseen eläinplanktonia ja pohjaeläimiä kuten halkoisjalkaisäyriäisiä ja katkoja.

Suomelle tärkein silakkakanta on Pohjanlahden silakka, joka muodostaa Suomen vuosittaisesta kaupallisen kalastuksen silakkasaaliista 70–80 %.Toinen Suomelle merkittävä arviointikokonaisuus on Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden silakkakanta, jota kalastaa suurin osa Itämeren rantavaltioista. 

Silakan ja kilohailin kalastus sai MSC-sertifikaatin

Suomalaiset haluaisivat syödä kotimaista luonnonkalaa enemmän. Kalan tarjonta on kuitenkin supistunut kaupallisten kalastajien määrän vähentyessä. Kuhasta, siiasta ja ahvenesta on pääosan vuotta pulaa. Silakkaa voitaisiin taas kuluttaa enemmän.

Silakka on terveellinen ja ympäristöystävällinen kalatuote. Silakan pyynnin myötä Itämerestä poistuu merkittävä määrä ravinteita. Osoituksena kestävästä kalastuksesta silakan ja kilohailin trooli- ja rysäkalastus sai syksyllä 2018 ensimmäisenä Suomessa MSC-sertifikaatin. MSC-sertifikaatti on tällä hetkellä voimassa Pohjanlahden silakan kalastuksen osalta, mutta Itämeren pääaltaan osalta sertifikaatti on laitettu tauolle silakan heikohkon tilanteen vuoksi.

Kalastuksen säätelyllä pyritään biologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävään kalastukseen

Itämeren kalavarojen kaupallista kalastusta säädellään kansainvälisin sopimuksin tai kansallisella lainsäädännöllä. Säätely pohjautuu kalakantojen tilan säännölliseen arviointiin ja sidosryhmien kuulemiseen.

Luonnonvarakeskus (Luke) kerää biologista, taloudellista ja tilastotietoa EU:n yhteisen kalastuspolitiikan tueksi.

Tiedon perusteella muun muassa Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) antaa kanta- tai säätelyaluekohtaiset suositukset Euroopan unionin komissiolle. Komissio taas sopii eri lajien kansallisista saaliskiintiöistä seuraavaksi vuodeksi jäsenvaltioiden ja normaalioloissa Venäjän kanssa pidettävissä neuvotteluissa. Venäjäyhteys on toistaiseksi katkennut Ukrainan sodan vuoksi.

Luke seuraa pysyvästi Itämeren lohi-, silakka- ja kilohailikantojen tilaa. Se tarkkailee myös turskatutkimusten tuloksia. Seurannan avulla tuotetaan arvioita kalavarojen menneestä ja nykyisestä tilasta sekä ennustetaan niiden muutoksia.

Kalavarojen arvioinnin lisäksi tutkimuksella lisätään biologista tietämystä edellä mainituista kalakannoista ja niihin vaikuttavista tekijöistä sekä Itämeren ekosysteemistä.

Kalastuslaissa ja sen tavoitteita toteuttavassa kalastusasetuksessa säädetään mm. rauhoitusajoista, sopivista pyyntimitoista ja pyydyksistä. Säädöksillä vaikutetaan etenkin rannikon kaupallisen kalastuksen kohteena olevien kalalajien, kuten kuhan, siian ja meritaimenen, tilaan.

Kalastuselinkeinolla on Suomessa pitkät perinteet

Kala on suurin merellinen luonnonvara, joka tuottaa ympäristöystävällistä ja terveellistä ravintoa niin ihmisille kuin koti- ja tuotantoeläimille. Tämä luonnonvara luo lisäarvoa koko kalatalouden tuotantoketjulle.

Kalastuksella on pitkät kulttuuriperinteet Suomessa. Kaupallinen kalastus ylläpitää edelleen työpaikkoja saariston ja rannikon haja-asutusalueilla. Pääosa kalastuselinkeinosta on pienimuotoista ja sesonkiluonteista.