Haitallisten aineiden biologiset indikaattorit

Merenpohjasta löytyy hyviä bioindikaattoreita

Merenpohjalle kertyvien haitta-aineiden määrää ja vaikutuksia ravintoketjuun voidaan mitata monista paikallaan pysyvistä pohjaeläinlajeista. Surviaissääsket ovat eräs käytetyimmistä bioindikaattoreista merenpohjan tutkimuksissa.

Jotkut surviaissääskilajit kestävät hyvin jätevesikuormitusta. Näiden lajien toukista voidaan mitata morfologisia epämuodostumia. Epämuodostumia käytetään populaatioiden terveydentilan ja pohja-aineksen haitallisuuden arvioinnissa. Epämuodostuneet toukat voivat mm. kasvaa hitaammin. Niiden aikuistuminen saattaa myös epäonnistua useammin kuin terveillä toukilla.

Eliöistä tutkitaan biomarkkereita, joista seurataan ympäristön muutoksia

Biomarkkerit ovat biologisia mittareita, jotka kertovat eri stressitekijöiden aiheuttamista biologisista muutoksista eliöissä. Ne ovat alkuvaiheen varoitusmerkkejä muun muassa kemikaalien haittavaikutuksista ennen kuin muutokset näkyvät ekosysteemin korkeammilla tasoilla. Biomarkkereita voivat olla esimerkiksi muutokset molekyyleissä, soluissa, eliöissä, proteiineissa ja hormoneissa.

Suomen rannikkoalueilla on tutkittu laajasti simpukoiden käyttöä bioindikaattorina. Sekä luonnosta kerättyjen sini- ja liejusimpukoiden että häkeissä kohdealueille istutettujen sinisimpukkojen biomarkkereissa on mitattu vaihtelua. Tämä vaihtelu on usein ollut yhteydessä niiden pehmytkudoksesta mitattuihin haitallisten aineiden pitoisuuksiin.

Biomarkkereita on mitattu myös kaloista

Biomarkkereita on Suomen merialueilla mitattu myös kaloista. Eri merialueiden haitallisten aineiden vaikutusen tasoa voidaan vertailla tällä tavoin.

Esimerkiksi Suomenlahdella on silakoiden verisoluissa todettu huomattavan korkeita, perimämyrkyllisyyttä ilmentäviä mikrotumatiheyksiä. Suomenlahden lohissa on todettu korkeampaa vierasaineiden biomarkkerivastetta verrattuna Selkämeren yksilöihin. Suomenlahden lohista on mitattu myös Selkämerta enemmän dioksiineja ja PCB-yhdisteitä.

Haitallisten aineiden vaikutuksiin puuttuminen aikaisessa vaiheessa on vaikeaa

Haitallisten aineiden vaikutukset Suomen merialueen ekosysteemin eri tasoilla tunnetaan huonosti. Tämä on seurausta siitä, että haitallisten aineiden vaikutuksia ei ole seurattu systemaattisesti riittävän laajasti.

Biomarkkereiden kaltaisten ”aikaisten hälytysmittareiden” puuttuminen vaikeuttaa meriympäristössä tapahtuvien, haitallisista aineista johtuvien muutosten nopeaa havainnointia. Seurausvaikutukset saattavat tällöin kehittyä vakaviksi, ennen kuin niistä on saatu riittävästi tutkimustietoa tehokkaiden suojelu- ja rajoitustoimien käynnistämistä varten.