Haitalliset aineet vaikuttavat kaikkiin merieliöihin

Haitallisten aineiden pitoisuuksia mitataan vedestä, pohjasta ja eliöistä

Itämeren tilan seurannassa on perinteisesti keskitytty arvioimaan haitallisten aineiden pitoisuuksia vedessä, merenpohjassa ja eliöissä. Arviot ympäristömyrkkyjen vaikutuksista Itämeren eliöstöön perustuvat lähinnä yksittäisiin tutkimusprojekteihin. Tämän vuoksi suuresta osasta kemikaalien vaikutuksista eliöyhteisöihin ja ekosysteemeihin ei ole lainkaan tietoa. Eri aineiden yhteisvaikutuksista ei myöskään tiedetä riittävästi.

Haitallisten aineiden vaikutusten seurantaa ollaan kuitenkin parhaillaan aloittamassa. Seurannassa keskitytään ekosysteemin huipulla oleviin saalistajiin, sillä niissä kertyvien aineiden pitoisuudet ovat suurimpia ravintoverkossa tapahtuvan rikastumisen vuoksi. Esimerkiksi merikotkakannan pesinnän onnistuminen ja poikasten määrä kertovat tämän ravintoketjun huipulla olevan pedon kantamasta myrkkykuormasta.

Vaikutusten seuranta Itämerellä on kokonaisuudessaan kuitenkin puutteellista verrattuna muihin EU:n merialueisiin. Tähän on esimerkiksi HELCOMin Itämeren toimintasuunnitelma esittänyt parannustoimia.

Ympäristömyrkyt aiheuttavat ongelmia hylkeiden ja lintujen lisääntymiselle

Vielä 1960- ja 1970 -luvuilla Itämeren hylkeiden kudoksista mitattiin erittäin korkeita raskasmetallien ja orgaanisten klooriyhdisteiden pitoisuuksia. Nämä aineet aiheuttivat häiriöitä erityisesti hylkeiden ja merilintujen lisääntymiselle.

Ympäristömyrkkypitoisuudet Itämeren hylkeissä ovat sittemmin laskeneet. Ne ovat kuitenkin edelleen monta kertaa suurempia kuin vähemmän saastuneilla alueilla. Pitoisuuksien vähentyessä hylkeiden lisääntymiskyky on parantunut ja kannat kasvaneet.

Meriympäristössä eliöstö altistuu lähes poikkeuksetta eri yhdisteiden sekoituksille eikä vain yksittäisille yhdisteille. Tämän vuoksi yksittäisten aineiden osuutta esimerkiksi merilintukantojen terveydentilan heikkenemiseen ei täysin tunneta. Tiettyjen aineiden pitoisuuksien laskiessa lintukannatkin ovat kuitenkin tervehtyneet.

Lintukannat ovat elpyneet tiettyjen ympäristömyrkkyjen vähentyessä

---

Hyönteismyrkylle altistuminen uhkasi hävittää merikotkat

Itämeren merikotkakanta kärsi 1960–1980-luvuilla orgaanisten klooriyhdisteiden kertymästä. Yleisesti käytössä ollut hyönteismyrkky diklooridifenyylitrikloorietaani eli DDT kertyi lintuihin. Se aiheutti munankuorien ohentumista ja poikastuotannon romahtamisen. DDT:n käyttökiellon jälkeen sen pitoisuudet ympäristössä ovat pienentyneet 1990-luvulta alkaen. Nykyisin Itämeren merikotkakanta on vakaa.

PCB ja DDE aiheuttivat selkälokin poikasten kuolemia

Selkälokin poikasten määrien vaihteluihin Suomenlahdella ja Pohjanlahdella ovat vaikuttaneet selvästi polyklooratut bifenyylit eli PCB-yhdisteet ja diklooridifenyylidikloorietaani eli DDE. Emosta ruskuaispussin kautta poikaseen siirtyvät yhdisteet vaurioittavat sikiön maksaa. Sen seurauksena poikaset kuolevat pian synnyttyään.

Erityisen yleistä pienpoikaskuolevuus oli 1990-luvulla. Kuitenkin 2000-luvulla erityisesti DDE:lle altistuminen näyttää pienentyneen. Poikasten eloonjäänti ja selkälokin poikasten määrä onkin noussut tasolle, jolla kannan voi olettaa pysyvän vakaana tai jopa kasvavan.

Haahkat kärsivät lyijymyrkytyksistä

Aikuisten haahkayksilöiden lyijymyrkytyksiä on havaittu niiden pesimäalueilla. Lyijylle altistuminen on vähentynyt Itämeren alueella lyijyhaulikiellon astuttua voimaan vuonna 1996. Myös lyijyttömän polttoaineen käyttöönotto on vähentänyt lyijylle altistumista. Muita lyijyn lähteitä ovat edelleen mm. teollisuus ja venemaalit.

Haitallisten aineiden vaikutuksia kaloihin ja selkärangattomiin on vaikea arvioida

Haitallisten aineiden vaikutuksia kalojen ja selkärangattomien eliöiden yhteisöihin on vaikea todentaa. Esimerkiksi pohjaeläinyhteisöissä on luonnostaan vain harvakseltaan eri lajeja. Tämä koskee etenkin Itämeren vähäsuolaisia pohjoisosia.

Lisäksi rehevöitymisen vaikutukset, kuten happikato, voivat osittain peittää alleen haitallisten aineiden vaikutuksia. Toisaalta haitalliset aineet saattavat myös vahvistaa rehevöitymisen vaikutuksia eliöyhteisöihin.

Perämerellä havaitun mateiden kutukyvyttömyyden on arveltu liittyvän selluteollisuuden jätevesien haittavaikutuksiin. Kutukyvyttömyyttä aiheuttavaa tekijää ei ole kuitenkaan voitu yksiselitteisesti nimetä. Mateiden vähenemiseen vaikuttaa Suomen rannikolla happamuuden lisäksi rehevöityminen ja lämmenneet vedet. Näille kaikille made on herkkä.

Aineiden kirjo kasvaa tulevaisuudessa

Vanhojen, haitalliseksi tiedettyjen aineiden päästöjä on vähennetty menestyksekkäästi sekä eri puolilla Eurooppaa että muualla maailmassa. Käyttökiellot ja rajoitukset ovatkin tärkeitä myös tulevaisuudessa. Vain niiden avulla haitallisten aineiden määrä ympäristössä saadaan vähenemään edelleen.

Vaikka ympäristönormit ovat tiukentuneet ja tilanne on aikaisempaa parempi, ongelma ei ole kokonaan takanapäin. Vaikka monen tunnetun haitallisen aineen valmistus ja käyttö on nykyään kielletty, ne ovat ympäristössä pysyviä ja vaikuttavat edelleen.

Myös uudet aineet aiheuttavat huolta. EU:n alueella on käytössä kymmeniä tuhansia kemikaaleja. Uusia taas kehitetään ja otetaan käyttöön koko ajan. Suomessa tuotetaan ja tänne tuodaan sekä kemikaaleja että niitä sisältäviä tuotteita. Vaaralliseksi luokiteltuja valmisteita löytyy lähes 20 000. Ne sisältävät yli 5 000 erilaista vaarallista ainetta.

Emme tunne uusien ympäristöön pääsevien ja monien jo käytössä olevien synteettisten yhdisteiden vaikutuksia, niiden hajoamistuotteiden vaikutuksia tai niiden yhteisvaikutuksia muiden aineiden kanssa. Tämän takia emme voi suoraan sanoa, onko tulevaisuuden haitallisten aineiden cocktail meren ekosysteemille pienempi vai suurempi uhka kuin nykyinen.