Vaarallisimmat orgaaniset ympäristömyrkyt on nykyisin kielletty

Orgaanisista ympäristömyrkyistä tunnetuimpia ovat torjunta-aine DDT sekä PCB-yhdisteet, joita käytettiin aiemmin muun muassa muuntajissa lämmönsiirtonesteenä. Nämä aineet aiheuttivat aikoinaan lisääntymishäiriöitä hylkeille ja petolinnuille. Nykyään niiden käyttö on kielletty, ja niiden pitoisuudet Itämeressä ovat vähentyneet niin paljon, ettei lisääntymishäiriöitä enää esiinny.

Myös monen muun orgaanisen ympäristömyrkyn käyttö on nykyisin kielletty. Kiellettyjä aineita ovat muun muassa heksaklorobentseeni eli HCB ja heksaklorosykloheksaani eli HCH. HCB:tä käytettiin aiemmin torjunta-aineena ja HCH:ta yleisenä liuotteena muovi- ja kemianteollisuudessa, maalien valmistuksessa sekä tekstiili- ja metalliteollisuudessa.

Kaikki nämä yhdisteet ovat niin sanottuja kloorattuja hiilivetyjä. Saman kaltaisia ja vieläkin vaarallisempia ympäristömyrkkyjä, dioksiineja, syntyy tahattomasti epätäydellisessä palamisessa ja kloorausprosessien epäpuhtautena. Päästöjä tuli aiemmin muassa jätteiden poltosta ja puunjalostusteollisuudesta. Sittemmin päästöihin on puututtu tehokkaasti. Vuosien 2017-2022 välillä dioksiinien pitoisuudet olivat hyvällä tasolla kaikilla merialueilla.

Entiset palonestoaineet on todettu myrkyllisiksi

Polybromatut difenyylieetterit eli PBDE-yhdisteet ovat laajalti käytössä olleita palonestoaineita, jotka lisäävät helposti syttyvien materiaalien paloturvallisuutta. Ne muistuttavat rakenteeltaan PCB-yhdisteitä – kloorin tilalla vain on bromia. Ne myös kertyvät ravintoketjussa PCB-yhdisteiden tavoin.

PBDE yhdisteiden epäillään olevan ns hormonihäiritsijöitä, eli ne vaikuttavat eliöiden lisääntymiseen ja käyttäytymiseen. PBDE-yhdisteiden käyttö ja maahantuonti on nykyään suurimmaksi osaksi kielletty ja käytön vähentymisen myötä niiden määrä ympäristössä vähenee hitaasti.

PBDE-yhdisteet ovat kuitenkin erittäin hitaasti hajoavia, minkä vuoksi näitä aineita esiintyy edelleen paljon Itämeressä. Sekä avomeri- että rannikkokaloista vuosina 2017-2022 mitatut PBDE-pitoisuudet ylittävät selvästi EU:n alueella käytetyt raja-arvot kaikilla Suomen merialueilla, eli tilanne ei ole millään alueella hyvä. Pitoisuudet ovat kuitenkin laskeneet varsinkin Suomenlahdella, mutta myös muilla avomerialueilla.

Kiellettyjä PBDE-yhdisteitä on alettu korvata muilla bromatuilla palonestoaineilla, jotka eivät kerry ravintoketjussa yhtä hanakasti kuin PBDE-yhdisteet. Lisäksi on otettu käyttöön fosforoituja palonestoaineita. Nämä uudetkaan aineet eivät ole täysin haitattomia ja osa niistä on sittemmin kielletty.

Kymmenkunta kemikaalia aiheuttaa erityistä huolta

Itämeren suojelukomissio (HELCOM) kirjasi vuonna 2007 kaikkiaan yksitoista ainetta tai aineryhmää, jotka ovat erityisen huolen aiheena. Niihin kuuluvat edellä mainittujen palonsuoja-aineiden lisäksi muun muassa perfluoratut alkyyliyhdisteet eli PFAS-yhdisteet sekä orgaaniset tinayhdisteet.

PFAS-yhdisteet ovat pinta-aktiivisia aineita, jotka hylkivät vettä, likaa ja rasvaa ja joita on tämän takia käytetty esimerkiksi paistinpannuissa, vettä hylkivissä vaatteissa ja suksivoiteissa. Vain muutaman PFAS-yhdisteen käyttö on kielletty, mutta niiden laajempaa rajoittamista valmistellaan parhaillaan. Suomen merialueilla seurataan PFAS-yhdisteisiin kuuluvien haitallisten PFOS:ien pitoisuuksia kalassa. Suurimmat pitoisuudet on havaittu rannikkokaloista, mutta nekään eivät ylitä EU:n alueella käytettyjä raja-arvoja.

Alusten myrkkymaaleissa aiemmin käytetyt orgaaniset tinayhdisteet, tributyylitina (TBT) ja trifenyylitina (TPhT) ovat voimakkaita androgeeneja, jotka aiheuttavat eliöille lisääntymisongelmia. Niiden käyttö on nykyään maailmanlaajuisesti kielletty. Aineet kuitenkin hajoavat hitaasti, minkä vuoksi niitä löytyy edelleen myös Itämeren pohjasedimentistä. Vuosina 2017-2022 EU:n alueella käytetty raja-arvo ylittyi erityisesti satama-alueilla mutta myös Suomenlahden avomerialueella.