Itämeren radioaktiivisuus on pienentynyt

Itämeri on maailman radioaktiivisin meri radioaktiivisen isotoopin cesium-137:n suhteen. Pääasiallinen syy radioaktiivisuuteen on Tšernobylin ydinvoimalaitosonnettomuus vuodelta 1986. Toinen tärkeä radioaktiivisuuden lähde Itämeressä ovat 1950–1960-luvulla ilmakehässä suoritetut ydinkokeet. Näiden lisäksi Itämereen on päätynyt keinotekoista radioaktiivisuutta ydinpolttoaineen jälleenkäsittelylaitoksista Itämeren ulkopuolelta.

Itämeren valuma-alueen ydinlaitosten radioaktiivisista päästöistä määrällisesti merkittävin radionuklidi on tritium. Sen pienen säteilyenergian takia sillä ei ole kuitenkaan suurta merkitystä ihmisen saaman säteilyannoksen kannalta.

Tšernobylin seuraukset jakaantuivat epätasaisesti Itämerelle

Tšernobylin laskeuma jakautui hyvin epätasaisesti Itämeren valuma-alueelle. Eniten laskeumaa kertyi Selkämerta ja itäistä Suomenlahtea ympäröiville alueille.

Esteettömän vedenvaihdon ansiosta Suomenlahden vesi on puhdistunut cesiumista paljon nopeammin kuin Pohjanlahti. Tavoitetasoksi cesiumpitoisuuksille Itämeressä on asetettu Tšernobylin onnettomuutta edeltäneet pitoisuudet.

Merivedessä cesiumpitoisuudet ovat tasaisesti vähentyneet onnettomuuden aikaisista huippuarvoista cesiumin puoliintuessa. 2020-luvulla sen pitoisuus kaloissa ja vedessä saavutti vihdoin onnettomuutta edeltäneen tason.

Radioaktiivista cesiumia päätyy kaloihin ja merenpohjaan

Radioaktiiviset aineet rikastuvat ravintoketjussa. Korkeimmat cesiumpitoisuudet on mitattu petokaloissa, kuten hauessa ja turskassa. Kalojen cesiumpitoisuudet heijastavat veden pitoisuuksien muutoksia, tosin viiveellä.

Suurin osa Itämereen tulleesta cesiumista on tällä hetkellä hautautuneena merenpohjaan, josta se poistuu lähinnä radioaktiivisen hajoamisen kautta. Cesiumin puoliintumisaika on pitkä, noin 30 vuotta. Tämän takia tulee kestämään useita vuosikymmeniä ennen kuin pohja-aineksen cesium-pitoisuuksissa päästään Tšernobylin onnettomuutta edeltäneelle tasolle. Vuonna 2025 cesiumin määrä Suomenlahden pohjassa oli yleisesti noin 10 kertaa suurempi kuin ennen Tšernobylin onnettomuutta.