
Itämeren radioaktiivisuus on pienentynyt
Itämeren radioaktiivisuus nousi korkeaksi Tšernobylin ydinvoimalaitosonnettomuuden seurauksena vuonna 1986. Cesium-pitoisuudet ovat kuitenkin laskeneet tasaisesti ja radioaktiivisuus on palautunut normaalille tasolle.
Itämeri on maailman radioaktiivisin meri radioaktiivisen isotoopin cesium-137:n suhteen. Pääasiallinen syy radioaktiivisuuteen on Tšernobylin ydinvoimalaitosonnettomuus vuodelta 1986. Toinen tärkeä radioaktiivisuuden lähde Itämeressä ovat 1950–1960-luvulla ilmakehässä suoritetut ydinkokeet. Näiden lisäksi Itämereen on päätynyt keinotekoista radioaktiivisuutta ydinpolttoaineen jälleenkäsittelylaitoksista Itämeren ulkopuolelta.
Itämeren valuma-alueen ydinlaitosten radioaktiivisista päästöistä määrällisesti merkittävin radionuklidi on tritium. Sen pienen säteilyenergian takia sillä ei ole kuitenkaan suurta merkitystä ihmisen saaman säteilyannoksen kannalta.
Itämeren tila 2024: Radioaktiivisuus
Tsernobylin onnettomuuden jälkeen Itämeren radioaktiivisuus on vähentynyt tasaisesti cesiumin puoliintuessa ja sedimentoituessa merenpohjaan. Cs-137 pitoisuudet silakassa ovat laskeneet ja vuosina 2017–2022 saavutettiin vihdoin taso, joka oli ennen Tsernobylin onnettomuutta. Tällä hetkellä Itämeri on hyvässä tilassa radioaktiivisuuden suhteen, eikä se aiheuta vaaraa ekosysteemille.
Tšernobylin seuraukset jakaantuivat epätasaisesti Itämerelle
Tšernobylin laskeuma jakautui hyvin epätasaisesti Itämeren valuma-alueelle. Eniten laskeumaa kertyi Selkämerta ja itäistä Suomenlahtea ympäröiville alueille.
Esteettömän vedenvaihdon ansiosta Suomenlahden vesi on puhdistunut cesiumista paljon nopeammin kuin Pohjanlahti. Tavoitetasoksi cesiumpitoisuuksille Itämeressä on asetettu Tšernobylin onnettomuutta edeltäneet pitoisuudet.
Merivedessä cesiumpitoisuudet ovat tasaisesti vähentyneet onnettomuuden aikaisista huippuarvoista cesiumin puoliintuessa. 2020-luvulla sen pitoisuus kaloissa ja vedessä saavutti vihdoin onnettomuutta edeltäneen tason.
Radioaktiivista cesiumia päätyy kaloihin ja merenpohjaan
Radioaktiiviset aineet rikastuvat ravintoketjussa. Korkeimmat cesiumpitoisuudet on mitattu petokaloissa, kuten hauessa ja turskassa. Kalojen cesiumpitoisuudet heijastavat veden pitoisuuksien muutoksia, tosin viiveellä.
Suurin osa Itämereen tulleesta cesiumista on tällä hetkellä hautautuneena merenpohjaan, josta se poistuu lähinnä radioaktiivisen hajoamisen kautta. Cesiumin puoliintumisaika on pitkä, noin 30 vuotta. Tämän takia tulee kestämään useita vuosikymmeniä ennen kuin pohja-aineksen cesium-pitoisuuksissa päästään Tšernobylin onnettomuutta edeltäneelle tasolle. Vuonna 2025 cesiumin määrä Suomenlahden pohjassa oli yleisesti noin 10 kertaa suurempi kuin ennen Tšernobylin onnettomuutta.

-
Lue myös tämä
Merenhoito ja -suojelu
-
Lue myös tämä
Merenpohjalle kerrostuu sedimenttejä