Merilintujen tilassa on tapahtunut suuria muutoksia viime vuosikymmeninä
Suomen rikkonainen rannikko ja saaristo tarjoavat hyvät elinolot monille merilinnuille. Lajiston koostumuksessa ja runsaudessa on kuitenkin tapahtunut suuria muutoksia 30 viime vuoden aikana. Muutosten taustalla on useita syitä.
Suomen merialueella pesii laaja kirjo lintulajeja lokeista ja sorsalinnuista kahlaajiin. Monia näistä lajeista tavataan myös sisävesillä. Pelkästään merellä elävät esimerkiksi ruokki, haahka ja riskilä.
Noin puolella Suomen merialueen pesimälinnuista kanta on voimistunut 30 viime vuoden aikana, puolella taas heikentynyt. Voittajia ovat olleet monet suurikokoiset linnut, kuten kyhmyjoutsen, hanhet ja merimetso. Sen sijaan esimerkiksi pilkkasiivet ja lapasorsat samoin kuin Itämerellä talvehtivat allit ovat vähentyneet. Kahlaajilla ja lokkilinnuilla kehitys on ollut vaihtelevaa.
Indikaattorilajit kuvaavat merilinnuston tilaa
Merikotka on tehnyt näyttävän paluun Suomen rannikolle. Vainon ja ympäristömyrkkyjen kutistama merikotkakanta on vahvistunut viime vuosikymmeninä niin, että merikotkan tila Suomen merialueella arvioidaan pääosin hyväksi. Merikotka onkin yksi merilinnuston tilan indikaattoreista.
Merilintujen tilaa arvioidaan seuraamalla 25 Itämerellä pesivän ja 19 talvehtivan linnun runsautta ja levinneisyyttä. Haahka on esimerkki indikaattorilajista, jonka kanta on taantunut voimakkaasti, varsinkin etelä- ja lounaisrannikolla. Haahkan kannanlasku alkoi Suomenlahdella jo 1980-luvulla ja on jatkunut näihin päiviin.
Lue lisää merilintujen tilasta (ymparisto.fi)(siirryt toiseen palveluun)
Suomen rannikolla enemmän talvehtijoita
Itämeri on tärkeä talvehtimisalue ja muuttoreitti arktisille linnuille. Suomen merialueilla talvehtii nyt aiempaa enemmän merilintuja, koska ilmastonmuutos on kutistanut jääpeitettä ja tehnyt olot muutenkin otollisemmiksi.
Tämä ei kuitenkaan merkitse, että nämä lintukannat olisivat ylipäätään vahvistuneet. Esimerkiksi allien määrä koko Itämerellä on vähentynyt jyrkästi. Taantumisen pääsyy löytyy luultavasti lajin pesimäalueilta, pohjoiselta tundralta. Allit joutuvat kuitenkin ahdinkoon myös talvehtimisalueillaan Itämerellä. Niitä metsästetään ja niitä hukkuu kalanpyydyksiin.
Muutokset vaikuttavat myös lajien välisiin suhteisiin
Valkoposkihanhi on uusi pesimälaji Itämerellä. Se pesi ensi kertaa Gotlannissa 1970-luvun alussa, Suomessa kymmenkunta vuotta myöhemmin. Pesimäkanta on sittemmin kasvanut voimakkaasti.
Valkoposkihanhesta poiketen merimetso on paluumuuttaja; merimetsoja eli Suomen rannikolla 1800-luvun loppuun asti – kunnes koko Itämeren kanta hävitettiin lähes sadaksi vuodeksi. Merimetsoyhdyskunnat voivat hyödyttää eräitä muita merilintuja, sillä merimetsoluodoilla ne saavat suojaa lokkien, varisten ja korppien munanryöstelyltä.
Merikotkakannan vahvistuminen on puolestaan heikentänyt haahkan menestymistä, koska haahkoja joutuu paljon kotkan saaliiksi. Suurimman uhan monille merilinnuille aiheuttavat kuitenkin maapedot, erityisesti minkki.
-
Lue myös tämäLinnut
-
Lue myös tämäLintujen tarkkailu ja luontokuvaus