Mistä ravinteet tulevat Itämereen?

Itämereen päätyvät ravinteet ovat enimmäkseen lähtöisin meren valuma-alueelta. Osa meren ravinnekuormasta johtuu luontaisesta huuhtoutumasta, mutta valtaosa on peräisin ihmisen toiminnasta.

---

Suomi kuuluu lähes kokonaan Itämeren valuma-alueeseen; vain Pohjois-Lappi ja Kainuun koilliskulma jäävät ulkopuolelle. Valuma-alueella harjoitettu toiminta kuormittaa sisävesiä fosforilla ja typellä. Järvi- ja jokireittejä pitkin nämä ravinteet kulkeutuvat lopulta mereen.

Osa fosforista ja typestä jää tosin matkan varrelle. Ravinteita pidättävät erityisesti sellaiset järvet, joiden vesi vaihtuu hitaasti. Sen sijaan vähäjärvisiltä alueilta virtaavat joet vievät pääosan vastaanottamistaan ravinteista mereen asti.

Jokien tuoman kuormitukseen ohella merta rasittavat rannikolla olevat päästölähteet, kuten asutuskeskukset ja teollisuus. Myös kalankasvatus ja muu merellä harjoitettu toiminta voi aiheuttaa paikallista ravinnekuormitusta. Näiden lisäksi merta vaivaa niin sanottu sisäinen kuormitus eli ravinteiden vapautuminen hapettomilta pohja-alueilta.

Maatalous on merkittävin kuormittaja

Suomesta tuleva ravinnekuormitus on valtaosin peräisin hajakuormituslähteistä: maa- ja metsätaloudesta, turvetuotannosta, hulevesistä ja haja-asutuksesta. Ylivoimaisesti merkittävin kuormittaja on maatalous. Sen kontolla on selvästi yli puolet Suomen alueelta tulevasta, ihmistoiminnan aiheuttamasta Itämeren ravinnekuormituksesta.

Eniten maatalous kuormittaa Suomenlahtea ja Saaristomerta, vähiten Perämerta. Yhdelläkään merialueella maatalouden aiheuttama fosfori- ja typpikuormitus ei ole vähentynyt pitkällä aikavälillä, eli 1990-luvun puolivälin jälkeen, tai kymmenen viime vuoden aikana. Aivan viime vuosina on kuitenkin nähty merkkejä siitä, että Saaristomereen ja Perämereen virtaava maatalouden ravinnekuormitus alkaisi vähetä. Muilla merialueilla maatalouden fosforikuormitus on pysynyt ennallaan.

Maatalouden suureen osuuteen vaikuttaa osaltaan se, että peltoviljely painottuu jokivarsille ja rannikon vähäjärvisille valuma-alueille. Niinpä pelloilta huuhtoutuvat ravinteet kulkeutuvat herkästi mereen eivätkä jää matkan varrelle.

Tilannetta pahentaa se, että maatalouden ravinnekuormitus kohdistuu usein niihin merialueisiin, jotka ovat herkkiä rehevöitymiselle. Tällaisia ovat erityisesti matalat ja saaristojen täplittämät alueet, joilla vesi vaihtuu heikosti.

Metsätalouden typpikuorma pysyy suurena

Metsätaloudesta peräisin olevalla ravinnekuormituksella on iso merkitys etenkin Perämerellä, jonka valuma-alue on laajalti runsasturpeista ja ojitettua. Metsätalous aiheuttaa Perämerellä yli kolmasosan Suomen alueelta tulevasta, ihmisen toiminnasta peräisin olevasta fosforikuormituksesta ja neljäsosan typpikuormituksesta.

Perämereen kulkeutuva fosforikuormitus on pienentynyt pitkällä aikavälillä (v. 1995–2023). Taustalla arvellaan olevan metsälannoituksen väheneminen. Yhdelläkään muulla merialueella metsätalouden fosfori- ja typpikuormitus ei ole pienentynyt. Typpikuormitus on paikoin jopa lievästi kasvanut. Kasvun taustalla saattaa olla ilmastonmuutos, joka herkästi lisää ravinteiden huuhtoutumista.

Metsätalouden typpikuormitus johtuu pääosin metsäojituksista ja metsämaaperän käsittelystä. Varsinkin ojitus voimistaa typen huuhtoutumista vuosikymmeniksi. Turvetuotanto tuo oman lisänsä kuormitukseen, joskin sen päästöt voivat ajan myötä vähetä turvetuotannon supistuessa. Päästöjen väheneminen kuitenkin edellyttää vesiensuojelua edistäviä ratkaisuja turvetuotantoalueiden jälkihoidossa.

Metsien fosforilannoitus aiheutti 1900-luvun jälkipuoliskolla huomattavaa fosforikuormitusta, mutta sittemmin lannoituksesta lähes luovuttiin. Nyt fosforilannoitus on tehnyt paluuta. Päästöjä kuitenkin hillitsee hidasliukoisempien lannoitteiden käyttö ja kivennäislannoitteiden korvaaminen tuhkalannoituksella.

Metsätalouden ravinnepäästöjä pyritään hillitsemään muun muassa erilaisten vesiensuojelurakenteiden avulla sekä keventämällä metsämaan muokkausta. Ojitusten sijaan metsänomistajia kannustetaan suometsien monitavoitteiseen hoitoon.

Yhdyskuntien jätevedet kuormittavat rannikkovesiä

Osa jokien tuomista ravinteista on peräisin sisämaan asutuskeskusten jätevesistä. Rannikkoalueet vastaanottavat lisäksi rannikolla ja saaristossa sijaitsevien taajamien jätevesiä, joilla voi olla huomattava paikallinen merkitys veden laadulle.

Yhdyskuntien jätevedet käsitellään Suomessa varsin hyvin; jätevesien sisältämästä fosforista saadaan pois yli 90 prosenttia, suurimmilla puhdistamoilla yli 95 prosenttia. Yhdyskuntien aiheuttamat fosforipäästöt ovat keskimäärin puolittuneet 1990-luvun puolivälin lukemista.

Typen osalta tilanne on heikompi: ihmisten jätevedet ovat maatalouden jälkeen suurin typen kuormituslähde Suomenlahdella, Selkämerellä ja Merenkurkussa. Typenpoistoa tehostetaankin edelleen, varsinkin rannikon tuntumassa sijaitsevilla jätevedenpuhdistamoilla. Tehokas typenpoisto keskittyy erityisesti Suomenlahden ja Saaristomeren rannikon laitoksille; Pohjanlahdella päähuomio säilyy fosforin poistossa, sillä fosfori on siellä pääasiallinen levätuotantoa rajoittava ravinne.

Ongelmia aiheuttavat erityisesti pienten vesihuoltolaitosten paikoin huonokuntoiset viemäriverkostot ja laitteistot. Viemäririkoista seuraa jätevesivuotoja, ja laitteistohäiriöt voivat johtaa ohijuoksutuksiin eli puhdistamattoman jäteveden johtamiseen vesistöön. Tilannetta on parannettu rakentamalla siirtoviemäreitä, joilla pienten laitosten jätevedet johdetaan tehokkaammille, isoile puhdistamoille. Siirtoviemärit ovat tehneet mahdolliseksi sulkea pieniä jätevedenpuhdistamoja. Ilmastonmuutos lisää hulevesikuormaa ja puhdistamoiden ylivuotojen riskiä.

Haja-asutuksen fosforipäästöt ovat suurempia kuin taajamilla

Haja- ja loma-asutuksen merkitys jätevesikuormittajana on kasvanut sitä mukaa kuin yhdyskuntajätevesien puhdistus on tehostunut. Tämä koskee erityisesti fosforia, joka poistetaan tehokkaasti yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilla.

Haja-asutuksen osuus Suomen kaikkien vesistöjen fosforikuormasta on viime vuosina ollut yli suurempi kuin yhdyskuntien aiheuttama kuormitus; merialueista vain Suomenlahdella haja-asutuksen merkitys on yhdyskuntia vähäisempi. Typpikuormituksen osalta yhdyskunnat ovat kaikilla merialueilla haja-asutusta suurempi päästölähde.

Haja-asutuksen jätevesiä koskevat säännökset, jotka tulivat voimaan vuonna 2017, tehostavat jätevesien käsittelyä. Tämä vähentää näistä jätevesistä syntyvää ravinnekuormaa pitkällä aikavälillä.

Rannikolla ja saaristossa erityisen haasteen asettaa matkailu, joka kasvattaa jätevesimäärät ajoittain moninkertaisiksi. Tavoitteena on kehittää varsinkin saariston jätevesihuollon käytäntöjä niin, että jätevesien ravinteet saadaan kiertoon ja hyötykäyttöön.

Teollisuudella on paikallista merkitystä veden laadulle

Teollisuuden aiheuttama ravinnekuormitus väheni voimakkaasti 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä, jolloin teollisuuden jätevesiä ryhdyttiin puhdistamaan tehokkaasti. Tällä vuosituhannella kehitys tasoittui, mutta on jatkunut viime vuosina pääsääntöisesti hyvänä niillä merialueilla, joilla teollisuuden päästöillä on isoin merkitys – eli muualla kuin Merenkurkussa ja Saaristomerellä. Poikkeuksena ovat Perämereen kohdistuvat typpipäästöt, jotka ovat vaihdelleet vuosien saatossa.

Teollisuuden fosforipäästöt Itämereen ovat nykyisin on puolet yhdyskuntien fosforipäästöistä, typpipäästöt taas vertautuvat haja-asutuksen typpipäästöihin.

Rannikkovesien laatua heikentävät erityisesti rannikolle sijoittuvat tehtaat. Isoin merkitys on suurilla metsäteollisuuden ja kemianteollisuuden laitoksilla, joita on sekä Suomenlahden että Pohjanlahden rannikolla.

Kalankasvatus tuo oman lisäkuormansa

Kalankasvatus on Suomessa keskittynyt lounaisilla ja eteläisille merialueille. Ahvenanmeren ja Saaristomeren alueella kalankasvatus on toiseksi suurin merien fosfori- ja typpikuormittaja, vain maatalous menee edelle.

Kalankasvatuksen ravinnepäästöt ovat vähentyneet oleellisesti 1980-luvun lopun huippuvuosista. Kehitettävää on silti edelleen. Verkkoaltaiden ravinnepäästöjä on pyritty lieventämään erilaisilla lietteenpoistojärjestelmillä, mutta ne eivät ole toimineet kovin hyvin. Tehokkaimpia keinoja ovat tällä haavaa rehuvalinnat ja parannetut ruokintamenetelmät.

Typpeä päätyy meriin myös ilmasta

Suomenlahden ja Selkämeren kolmanneksi suurin typen lähde on ilmasta järviin tuleva typen laskeuma, jonka joet tuovat rannikkovesiin. Koko maan mitassa typpilaskeuma on suunnilleen yhtä suuri vesistöjen typpikuormituksen aiheuttaja kuin yhdyskuntien jätevedet. Kun tähän lisätään suoraan mereen tuleva laskeuma, nousee typpilaskeuman merkitys kakkossijalle Suomen rannikkovesien typpikuormittajana.

Osa typpilaskeumasta on peräisin laivojen pakokaasuista. Merenkulun aiheuttama laskeuma väheni yli neljänneksen vuosina 2000–2015 ja on sen jälkeen kehittynyt vaihtelevasti.

Ilmaan kohdistuvien typpipäästöjen lisäksi merenkulku ja veneily kuormittavat Itämerta jätevesillä. Jätevesien laskeminen aluksista mereen on kielletty Suomen aluevesillä, samoin pienveneiden septitankkien tyhjennys merellä. Kansainvälisellä merialueella tätä kuitenkin tapahtuu edelleen.

Lue seuraavaksi

Rehevöityminen vaikuttaa kaikkeen