Kuormitus on vähentynyt mutta rehevöityminen ei hellitä

Rehevöityminen vaivaa kaikkia Suomea ympäröiviä merialueita. Huolestuttavin tilanne on Suomenlahden ja Saaristomeren rannikkoalueilla. Avomerialueista heikoimmassa kunnossa ovat Suomenlahti ja Itämeren pääaltaan pohjoisosa. Perämeri on Suomen merialueista vähiten rehevöitynyt, mutta senkin tila on heikentynyt.

Rehevöitymisen merkit eivät ole lieventyneet

Rehevöityminen näkyy muun muassa veden samentumisena ja sinilevien massaesiintymisinä. Sameudesta kertoo se, että näkösyvyys on lähes kaikilla merialueilla heikko, eikä myönteistä kehitystä ole viime aikoina tapahtunut. Kaikki avomerialueet, Perämerta ja Merenkurkkua lukuun ottamatta, ovat heikossa tilassa myös sinilevien suhteen. Sinilevien massaesiintymät eli sinileväkukinnat ovat usein hyvin laajoja ja runsaita, joskin vuotuiset vaihtelut ovat suuria.

Sameuden ja sinileväkukintojen taustalla on veden suuri ravinnepitoisuus. Kaikilla Suomen avomerialueilla ja valtaosalla rannikkovesistä veden typpi- ja fosforipitoisuudet ylittävät meren hyvälle tilalle asetetut kynnysarvot. Mereen kulkeutuu edelleen liikaa ravinteita, mikä ylläpitää rehevöitymistä.

Hajakuormitus jatkuu voimakkaana

Valtaosa Itämereen päätyvistä ravinteista on hajakuormitusta, eli se on peräisin valuma-alueella harjoitetusta maataloudesta, metsätaloudesta sekä haja-asutuksesta ja taajamien hulevesistä. Jokien mukana ravinteet päätyvät mereen.

Kaikilla Suomen merialueilla maatalous on suurin ravinnekuormituksen lähde. Maatalouden aiheuttama fosfori- ja typpikuormitus ei ole vähentynyt merkittävästi yhdelläkään merialueella pitkällä aikavälillä.

Vaikka hajakuormitus ei ole merkittävästi lieventynyt, Suomen alueelta mereen kohdistuva kokonaiskuormitus on kuitenkin vähentynyt vuosina 1995 – 2024 – typen osalta keskimäärin noin 10 000 tonnia vuodessa. ja fosforin osalta noin 1000 tonnia vuodessa. Tämä johtuu pääosin siitä, että pistemäisistä kuormituslähteistä, kuten rannikon kaupungeista ja teollisuudesta tulevat päästöt ovat pienentyneet. Myös hajakuormituksessa on pitkällä aikavälillä havaittavissa lievää vähenemistä.

Pistekuormitus on saatu tehokkaasti kuriin

Pistekuormitus on vähentynyt sitä mukaa kuin jätevesien käsittely on tehostunut. Myönteinen kehitys alkoi 1970-luvun jälkeen ja on jatkunut viime vuosiin asti. Varsinkin pistekuormituslähteistä peräisin olevat fosforipäästöt ovat pienentyneet murto-osaan aiemmista. Typen poistaminen jätevesistä on fosforia hankalampaa, mutta tässäkin on onnistuttu hyvin. Typpeä poistetaan tehostetusti erityisesti niillä rannikkoalueilla, missä typpi rajoittaa leväkasvua.

Suomenlahdella iso merkitys on myös Pietarin jätevesillä. Suomenlahteen kohdistuva fosforikuormitus väheni huomattavasti sen jälkeen, kun Pietarin jätevesien puhdistusta tehostettiin 2010-luvun alkupuolella.