Vedenalaisen äänenpaineen ja melun tutkimus on Suomessa vielä varsin uutta verrattuna moniin muihin tutkimusaloihin. Nyt jo voidaan kuitenkin havaita, että matalataajuinen vedenalainen melu on lisääntynyt Suomenlahdella ja pohjoisella Itämerellä. Korkeataajuinen melu on vähentynyt pohjoisella Itämerellä.
Vedenalaisen melun mittauksia on tehty eri tutkimushankkeissa vuodesta 2014 alkaen, mutta virallinen seuranta on aloitettu vasta viime vuosina. Ensimmäinen tarkastelu vedenalaisessa melussa tapahtuneista muutoksista tehtiin vuonna 2022 ja päivitettiin 2023.
Vedenalainen melua tutkittaessa kiinnitetään huomioon paitsi melun voimakkuuteen, myös sen vaikutusalueeseen ja kestoon.
Koko Itämeri on hyvässä tilassa hetkellisen melun osalta. Sen sijaan jatkuvan melun osalta Suomenlahti ja Itämeren pääaltaan pohjoisosat ovat heikossa tilassa. Näistä alueista yli viidesosalla ihmisperäinen jatkuva melu oli yli 20dB luontaista äänimaailmaa suurempi.
Suomen avomerialueiden jatkuvassa vedenalaisessa melussa on myös tapahtunut havaittavia muutoksia vuosien 2014–2023 välillä.
Perämerellä melun voimakkuus ei ole muuttunut tilastollisesti merkittävästi vuosien 2014-2023 välisenä aikana.
Itämeren pääaltaalla matalataajuisen melun määrä on lisääntynyt. Mittaustuloksissa nähtävä melun voimistuminen n. 10–15 dB matalimmalla taajuusalueella 63 Hz aiheutuu todennäköisesti laivaliikenteen lisääntymisestä. Pieni vaikutus voi olla voimakkaampaa matalataajuista taustaääntä tuottavan hydrofonin käyttöönotosta vuonna 2021.
Taajuusalueella 125 Hz melun määrä on pysynyt samalla tasolla vuosina 2014–2023. Melun vaimeneminen n. 10–15 dB taajuusalueella 2000 Hz voi liittyä Itämeren lämpenemiseen.
Itäisellä Suomenlahdella melun määrä lisääntyi n. 5–10 dB 125 Hz:n taajuusalueella ja n. 5–7 dB 63 Hz:n taajuuskaistalla vuosien 2014–2023 välisenä aikana. Korkeissa taajuuksissa äänenpaineessa ei ole tapahtunut muutoksia.
Vedenalaisen melun seuranta jatkuu edelleen. Melulle on annettu hyvän tilan määritelmät. Laivaliikenteen on ennustettu lisääntyvän tulevaisuudessa ja uusien mittaustulosten pohjalta voidaan tarkastella sekä sen että toisaalta myös Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman vaikutuksia vedenalaiseen äänimaisemaan. Tavoitteena on saavuttaa tila, jossa vedenalainen melu ei aiheuta haittaa meriympäristölle.
Tarkastelua varten primääriaineistosta on laskettu kalenterikuukausittaset äänenpaineen alakvartiili (mittausjaksolla 25 % havainnoista jää arvon alapuolelle) sekä mediaani (50 % mittausjakson havainnoista jää arvon alapuolelle). Havaittava vaihtelu kuvaa äänenvoimakkuutta yleisenä ekologisena painetekijänä.
Aineistoa tarkasteltiin kaikilta havaintojaksoilta sekä kesä- (huhti-lokakuu) ja talvikauden (marras-maaliskuu) osalta erikseen. Näistä aineistoista laskettiin lineaarisen muutoksen tilastollinen merkitsevyys käyttäen varianssianalyysiä (ANOVA; todennäköisyyden kynnysarvo 0,05).
Asennuksissa hydrofonit aiheuttavat aina hiukan sisäistä äänitaustaa (self noise). Tämä häiriötaso oli ennen vuotta 2021 käytetyissä SM2M-laitteissa noin 5 dB pienempi kuin nykyään käytetyissä ST500-laitteissa taajuuskaistalla 63 Hz. Taajuuskaistalla 125 Hz laitteiden häiriötaso oli melko tarkasti samansuuruinen. Taajuuskaistalla 2000 Hz ST500 aiheuttaa selvästi vähemmän taustahäiriötä kuin SM2M.
Melun seurantaohjelma vuosille 2021–2023 sekä 2024–2025 on ympäristöministeriön rahoittama.
Vuosina 2012–2016 aineistoa kertyi EU Life BIAS -projektin puitteissa.
Aineisto vuosilta 2017-2018 taas on tuotettu Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittamassa projektissa nimeltä TILA4 Vedenalaisen melun vaikutusalueiden selvittäminen merialuesuunnittelun tarpeisiin ja haitallisten vaikutusten vähentäminen.
Vuonna 2022 alkaneessa EU-rahoitteisessa Biodiversea-hankkeessa tehdään laajat melunmittauskampanjat Saaristomerellä, sekä testataan melun haitallisuutta selkärangattomille ja kaloille.
