Siirry sisältöön
Rahoittajat:

IFCB-robottilaite kuvaa kasviplanktonlajeja

Kasviplanktonit ovat mikroskooppisen pieniä leviä, jotka keijuvat vedessä. Uusien automaattisten mittalaitteiden avulla vesinäytteiden kasviplanktonlajeja pystytään tunnistamaan huomattavasti aiempaa nopeammin. Tutustu IFCB-laitteen ottamiin kasviplanktonkuviin!


Perinteisesti kasviplanktonia tutkitaan keräämällä vesinäytteitä ja tarkastelemalla niitä mikroskoopilla. Jotta kasviplanktonissa tapahtuneita muutoksia pystyttäisiin seuraamaan, vesinäytteitä pitäisi kerätä hyvin tiheästi, sillä planktonsolut uusiutuvat nopeasti. Harvoin otetuista näytteistä ei saada selville esimerkiksi ympäristövasteiden vaikutusta planktonyhteisöön. Uusien automaattisten mittalaitteiden avulla kasviplanktonyhteisössä tai veden laadussa tapahtuneita muutoksia pystytään kuitenkin seuraamaan paljon aiempaa tiheämmällä aikavälillä.

Imaging FlowCytobot (IFCB) on robottilaite, joka kuvaa automaattisesti kasviplanktoneita. Se ottaa mittauspaikalta vesinäytteitä useita kertoja tunnissa ja tuottaa kuvia näytteen sisältämistä planktonlajeista. Tunnin aikana laite pystyy tuottamaan jopa kymmeniä tuhansia mustavalkoisia valokuvia planktonsoluista.

Jatkuvatoimista Imaging FlowCytobot -laitetta voidaan käyttää sekä tutkimusasemilla että tutkimusaluksilla. Menetelmä tuottaa niin paljon kuva-aineistoa, että sen analysointi tapahtuu hahmontunnistukseen käytettävillä algoritmeilla. Sen avulla on esimerkiksi huomattu, että sinileväkukintojen aiheuttaja ei ole aina sama levä, vaan vallitseva laji vaihtelee eri vuosina.

Tässä kuvagalleriassa pääset tutustumaan Suomen ympäristökeskuksen Imaging FlowCytobot (IFCB) robottilaitteen ottamiin kuviin kasviplanktonlajeista. Käytettäessä kuvia, niihin viitataan merkinnällä ”Syke IFCB / Kaisa Kraft”.

Sinilevät

Sinilevät eli syanobakteerit (Cyanophyceae) ovat maapallon vanhimpia eliöitä ja niitä on ollut maapallolla jo 2,7 mrd vuotta sitten.  Vaikka sinilevät lasketaan kuuluvaksi kasviplanktoniin, ne ovat rakenteeltaan lähempänä bakteereita. Ne kuitenkin yhteyttävät kasvien tavoin, minkä vuoksi ne ovatkin tärkeitä ravintoverkon tuottajia. Sinileville tyypillinen sinertävä väri johtuu a-klorofyllistä ja fykosyaani -pigmenteistä. Itämeressä elää noin 80 sinilevälajia ja osa niistä on myrkyllisiä. Haitallisia sinileväkukintoja aiheuttavat useimmiten Aphanizomenon flos-aquae ja Nodularia spumigena lajit.

Kuvagallerian kuvat on tuotettu Suomen ympäristökeskuksen Imaging FlowCytobot (IFCB) robottilaitteella ja käytettäessä kuvia, niihin viitataan merkinnällä ”Syke IFCB / Kaisa Kraft”.

Aphanizomenon flosaquae on yleinen leväkukintoja aiheuttava sinilevä Itämeressä. Tämän lajin levät ovat eläessään vihreitä, mutta kuollessaan ne muuttuvat sinertäviksi ja aiheuttavat rantojen värjäytymistä turkooseiksi loppuksesällä.  Itämeressä lajista ei ole löydetty myrkyllisiä kantoja, vaikka ne tuottavatkin myrkkyjä makeissa vesissä. Kaikkiin sinileväkukintoihin tulee suhtautua asianmukaisella varovaisuudella.
Aphanizomenon flosaquae
Oscillatoriales -ryhmän levät esiintyvät usein ohuina rihmoina. Osa lajeista muodostaa laajoja kukintoja.
Oscillatoriales
Snowella sp. / Woronichinia sp.
Dolichospermum-suvun sinilevät muodostavat kukintoja kesällä. Osa lajeista tuottaa maksa- ja hermomyrkkyjä.
Dolichospermum sp.
Nodularia spumigena on merien ja murtovesien laji ja sen leveys on n. 7- 15 mikrometriä. Se on yksi Itämeren sinileväkukintojen valtalajeista ja  muodostaa kellertävän vihreitä levälauttoja. Se tuottaa nodulaari-nimistä maksamyrkkyä.
Nodularia spumigena
Esiintyy levymäisinä yhdyskuntina ja on yleinen planktinen laji sekä makeassa että murtovedessä.
Merismopedia sp.
Vapaana keijuvia soluja, jotka muodostavat  samansuuntaisia rivejä. Mereinen laji jota esiintyy varsinkin keskisellä Itämerellä.
Aphanothece paralleliformis

Panssarisiimalevät

Panssarilevät eli Dinoflagellaatit ovat yksisoluisia ja kaksisiimaisia leviä. Itämeressä on noin 140-150 panssarilevälajia ja ne muodostavat suuren osan Itämeren kasviplanktonista. Nimensä tämän ryhmän levät ovat saaneet niiden soluseinästä, joka on usein vahvojen selluloosalaattojen peittämästä panssarista. Osa panssarisiimalevistä on myrkyllisiä. Panssarisiimalevät muodostavat ajoittain massaesiintymiä, jotka värjäävät veden punertavan rusekaksi. Osa lajeista taas tuottaa valoa bioluminenssin kautta.

Panssarileviä esiintyy Itämeressä ympäri vuoden ja ne muodostavat suuren osan Itämeren kevätkukinnasta eli keväällä tapahtuvasta levien runsastumisesta ja niiden osuus on viime vuosikymmeninä kasvanut. Osa lajeista esiintyy myös jään onteloissa.   

Kuvagallerian kuvat on tuotettu Suomen ympäristökeskuksen Imaging FlowCytobot (IFCB) robottilaitteella ja käytettäessä kuvia, niihin viitataan merkinnällä ”Syke IFCB / Kaisa Kraft”.

Esimerkki kosmopoliitista, eli ympäri maailman eri merissä esiintyvästä kasviplanktonlajista. Yleinen Itämeressä. Sopivien olosuhteiden vallitessa, esimerkiksi loppukesällä kumpuamisen jälkeen, saattaa runsastua siinä määrin että värjää veden punaruskeaksi. Ei ole myrkyllinen, mutta runsaana esiintyessään saattaa aiheuttaa happikatoa suljetuissa lahdenpoukamissa.
Heterocapsa triquetra
Pienikokoinen ja yleinen murtovesilaji, jota esiintyy koko Itämeren alueella. Harvinaisissa tapauksissa voi muodostaa punertavia leväkukintoja. Ei ole myrkyllinen.
Heterocapsa rotundata
Sydänkärkipiikkilevä on vieraslaji Itämeressä ja siitä harvinainen kasviplanktonlaji että sillä on suomenkielinen nimi. Se havaittiin ensimmäistä kertaa 1980-luvun alussa Itämerellä. Nykyään se esiintyy lähes kaikkialla Itämerellä Pohjanlahtea lukuunottamatta. Se on ajoittain runsaslukuisena esiintyvä myöhäiskesän ja alkusyksyn kasviplanktonyhteisöjen laji, joka hyötyy veden korkeasta typpipitoisuudesta. Laji saattaa olla myrkyllinen.
Prorocentrum cordatum
Hyvin yleinen panssarisiimalevä, joka esiintyy koko kasvukauden ajan ja saattaa muodostaa kukintoja. Kuten useat muut Dinophysis-suvun lajit, D. acuminata tuottaa myrkyllistä okadaiinihappo-myrkkyä.
Dinophysis acuminata
Tyypillinen kevätkukinnan panssarisiimalevä. Esiintyy joko yksittäin tai usean solun ketjuissa. 
Peridiniella catenata
Itämeressä esiintyy paljon samannäköisiä panssarisiimaleviä, joita ei lajilleen pysty tunnistamaan kasviplanktonseurannan menetelmin, eli valomikroskopoimalla säilöttyjä vesinäytteitä. Nämä panssarisiimalevät tunnistetaan lahko- tai sukutasolle.
Gymnodiniales
Harvakseltaan esiintyvä lämpimän veden eli kesän ja syksyn panssarisiimalevä.
Gonyaulax verior
Esiintyy yleensä kevätkukinnan jälkeisen planktonminimin aikaan alkukesällä.
Amylax triacantha

Piilevät

Piilevät eli diatomit ovat yksisoluisia keltaruskeita leviä. Itämeressä elää noin 700-800 piilevälajia ja ne ovatkin tärkeä osa Itämeren kasviplanktonia. Nimensä piilevät ovat saaneet piidioksidista koostuvasta soluseinästä, frustulista. Piileviä esiintyy pieninä määrinä ympäri vuoden, mutta niitä on vedessä runsaimmin kylmän veden aikaan. Osa lajeista esiintyy myös jään onkaloissa. Keväällä runsaina esiintyvät piilevät voivat värjätä veden ruskeaksi, mutta ne eivät ole myrkyllisiä. 

Kuvagallerian kuvat on tuotettu Suomen ympäristökeskuksen Imaging FlowCytobot (IFCB) robottilaitteella ja käytettäessä kuvia, niihin viitataan merkinnällä ”Syke IFCB / Kaisa Kraft”.

Skeletonema-piileväsuvun tunnistaa solut yhdistävistä piirimoista. Skeletonema marinoi on Itämeren tavallisimmista kasviplanktonlajeista kevätkukinnan aikana, mutta se saattaa esiintyä runsaana myös muina vuodenaikoina.
Skeletonema marinoi
Itämeren kevätkukinnan pienikokoinen piilevä.
Thalassiosira levanderi
Itämeren kevätkukinnan lajeja.
Chaetoceros sp.
Pennaattinen eli pitkittäissymmetrinen piilevä, joka esiintyy yhdyskuntina.
Pennaattinen piilevä
Pyöreä tai monikulmainen piilevä elää yhdyskunissa, joiden rihmamainen rakenne aikaansaa tehokkaan tarttumisen verkkoihin.
Sentrinen piilevä
Vyömäisissä kolonioissa esiintyvä kylmän veden piilevä. Yleinen kevätkukintalaji.
Pauliella taeniata
Pienikokoinen piilevä, joka suosii lämpimiä ja rehevöityneitä vesiä.
Cyclotella choctawhatcheeana
Licmophora sp.
Kasvaa epifyyttinä eli päällyslevänä mm. ripsieläinten kotien ja sinilevärihmojen päällä.
Nitzschia paleacea
Kesäkuukausina esiintyvä laji, joka saattaa toisinaan muodostaa kukinnan.
Cylindrotheca closterium
Meren ja murtoveden kylmänveden laji, joka elää myös merijään pinnalla ja sisällä.
Melosira arctica
Kiekkomainen Thalassiosira baltica on yleinen ja runsaana esiintyvä kevätkukinnan piilevä.
Thalassiosira baltica
Laji on pohjoisen Itämeren suurikokoisimpia sentrisiä piileviä.
Coscinodiscus graanii
Mereinen piilevälaji, joka esiintyy ainoastaan Itämeren eteläosissa, missä suolapitoisuus on korkeampi kuin pohjoisella Itämerellä. Esiintyy ajoittain hyvin runsaana.
Guinardia

Nielulevät

Nielulevät ovat yksisoluisia siimaleviä, joita elää Itämeressä parikymmentä lajia. Useimpia niistä esiintyy ympärivuoden ja ajoittain hyvinkin runsaasti. Niiden nimi tulee solun vatsapuolella olevasta ontelosta, eli nielusta, johon levien kaksi eripituista uintisiimaa kiinnittyvät. Solut ovat muodoltaan litteitä ja soikeita eikä niillä ole jäykkää soluseinää. Nielulevistä ei tunneta myrkkyjä tuottavia lajeja. Kuvagallerian kuvat on tuotettu Suomen ympäristökeskuksen Imaging FlowCytobot (IFCB) robottilaitteella ja käytettäessä kuvia, niihin viitataan merkinnällä ”Syke IFCB / Kaisa Kraft”.

Tällä levälajilla on sukkulamaiset solut ja se on yleinen laji Itämeressä.
Teleaulax sp.

Silmälevät

Silmälevät (Euglenophyceae) ovat yksisoluisia leviä joilla on yksi tai kaksi (joskus neljäkin) uintisiimaa. Silmälevät ovat saaneet nimensä solun etupäässä sijaitsevasta punaisesta silmätäplästä, jolla ne aistivat valoa. Suurin osa silmälevistä on makean veden lajeja, Itämeressä niitä elää noin 40 lajia. Ajoittain varsinkin Eutreptiella gymnastica laji muodostaa joukkoesiintymiä värjäten veden vihreäksi. 

Kuvagallerian kuvat on tuotettu Suomen ympäristökeskuksen Imaging FlowCytobot (IFCB) robottilaitteella ja käytettäessä kuvia, niihin viitataan merkinnällä ”Syke IFCB / Kaisa Kraft”.

Silmälevä

Kultalevät

Koristelevät ovat pääosin makeassa vedessä viihtyviä kellertävän ruskeita leviä. 

Kuvagallerian kuvat on tuotettu Suomen ympäristökeskuksen Imaging FlowCytobot (IFCB) robottilaitteella ja käytettäessä kuvia, niihin viitataan merkinnällä ”Syke IFCB / Kaisa Kraft”.

Uroglenopsis sp.
Pseudopedinella sp.
Pensasmaisia kolonioita eli yhdyskuntia muodostava Dinobryon balticum on Itämeren suurikokoisimpia kultaleviä.
Dinobryon balticum

Viherlevät

Viherlevät (Chlorophyta) ovat suuri ja monimuotoinen leväryhmä, joista suurin osa elää makeissa vesissä. Ne kuuluvat samaan ryhmään varsinaisten kasvien kanssa.

Kuvagallerian kuvat on tuotettu Suomen ympäristökeskuksen Imaging FlowCytobot (IFCB) robottilaitteella ja käytettäessä kuvia, niihin viitataan merkinnällä ”Syke IFCB / Kaisa Kraft”.

Pyramimonas sp.
Oocystis sp.
Kaarevina yksittäissoluina esiintyvä Monoraphidium contortum -laji on usein yksi kesäkuisen Suomenlahden valtalajeistaista.
Monoraphidium contortum
Cymbomonas tetramitiformis
Binucleria Lauterbornii