Aranda on merellä noin 100 päivää vuodesta

Aranda on merellä noin 100 päivää vuodesta. Tutkimusmatkat kestävät muutamasta päivästä jopa viikkoon tai kahteen. Työtä laivalla tehdään kahdessa vuorossa, keskimäärin 12 tuntia päivässä. Aluksella on muun muassa keittiö, kuntosali, kirjasto ja sauna.

Taivasankkuri pitää aluksen paikallaan näytteenoton aikana

Työ Arandalla tehdään niin auringonpaisteessa kuin tuiskussa. Arandan ohjailtavuus on mitoitettu vastaamaan tutkimustyön haastavia vaatimuksia. Esimerkiksi taivasankkuri, eli DGPS-järjestelmä, on yhdistetty laivan ohjailujärjestelmään.Taivasankkurin automatiikan avulla alusta pystytään pitämään havaintoasemilla tarkasti halutulla paikalla metrin tarkkuudella kovassakin tuulessa.

Aranda on polaaritutkimusalus ja Itämerellä tehdään tutkimusmatkoja ympäri vuoden. Napa-alueille suuntautuvat tutkimusmatkat pitää tehdä keväällä, kesällä tai syksyllä, sillä silloin merijää on riittävän ohuita. Polaarialueiden merijäät voivat talvisin olla jopa 7 metrin paksuisia, mikä on liikaa jäänmurtajillekin.

Aaltopoijun huoltoa tuiskussa

Ilkka Lastumäki

© Ilkka Lastumäki

Aranda ennätyspakkasilla

Ilkka Lastumäki

© Ilkka Lastumäki

Tutkimustyötä tehdään myös pinnan alla

Ilkka Lastumäki

© Ilkka Lastumäki

Aranda on ympäristöystävällinen merenkulkija

Aranda kerää tietoa merenkulun vihreyden optimoinnista. Aluksen ajaessa pystytään tarkastelemaan päästöjä ja polttoaineen kulutusta samanaikaisesti. Tämä kertoo tarkasti, millainen ajo merellä on ympäristöystävällistä.

Arandan voimansiirto on kokonaan sähköinen, jolla pystytään varmistamaan tutkimusaluksille tarpeellinen hiljainen ajo. Aluksella voidaan kulkea lyhyitä matkoja pelkästään akkusähköllä, jolloin saadaan aluksen aiheuttama melu minimoitua.

Härski keli Gotlannissa

---

Aranda vuosisadan myrskyssä vuonna 1995

Vuonna 1995 Aranda oli tutkimusmatkalla Ruotsin edustalla Gotlannin rannikolla. Matkan keskeytti poikkeuksellisen kova myrsky, jossa aallonkorkeus oli 5-6 metriä ja tuulta oli hetkellisesti jopa 44 m/s. Myrsky kesti kahdeksan tuntia, josta puolitoista tuntia oli hirmumyrskylukemissa. Ei ihme, että lehdissäkin uutisoitiin tutkimusalus Arandan osuneen ”härskiin keliin”.

Meritutkija Tanja Kinnunen oli matkalla mukana: ”Onneksi selvisimme ilman fyysisiä vahinkoja, mutta olihan se hurja kokemus erityisesti tutkijoille.

Myrskyssä miehistö yritti pitää alusta paikoillaan, eteenpäin liikkuminen oli mahdotonta. Komentosillalla oli hiljainen ja keskittynyt tunnelma. Laivaa ohjasi automatiikan sijaan kaksi henkilöä. Kapteeni piti laivan keulan tuulen suunnassa ja perämies käytti kaasua, kaasuttaen aina aaltoon.

Me tutkijat olimme kaikki kokoontuneet messiin ja tunnelma oli odottava. Liikkuminen aluksella oli miltei mahdotonta, koska laiva keinui kovin. Ehkä osa meistä odotti sitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Siitä olen varma, että kaikki meistä odottivat myrskyn taukoamista.”