Barösundin väylä on sisäsaariston suojaisa oikoreitti
Barösundin väylä on historiallisesti merkittävä ja yhä käytössä oleva vesiliikenneväylä Inkoon ja Raaseporin välillä. Sitä kautta tiedetään kuljetun jo 1200-luvulla niin länteen Hankoon päin, itään Porkkalan suuntaan kuin etelään Tallinnaan.
Vaikka väylä sijaitsee sisäsaaristossa, sen kautta kulkeminen lyhentää venematkaa verrattuna siihen, että kaikki saaret pitäisi kiertää ulkomeren kautta. Se antaa myös suojaa huonolta säältä ja merenkäynniltä. Väylä on noin 6 kilometrin mittainen ja kapeimmillaan vain 50 metrin levyinen.
Väylällä on ohjattu liikennettä jo ennen virallista luotsitoimintaa
Väylän luonnonkauniita rantoja on asutettu viimeistään 1500-luvulta lähtien. Ensimmäiset pysyvät asukkaat olivat kalastajia ja talonpoikia. Alueen asukkaat tunsivat kapean väylän hyvin ja avustivat väylän läpi kulkevia aluksia ennen kuin virallinen luotsitoiminta käynnistyi 1850-luvulla.
Väylän varrella on ollut useita luotsipäivystyspisteitä, joista yksi, vuonna 1882 rakennettu hirsitupa on säilynyt alkuperäisessä asussaan näihin päiviin asti. Väylän itäpäässä, kallioisella niemekkeellä sijaitseva luotsitupa on samalla toiminut keskeisenä maamerkkinä väylään saapuville.
Rannan kallioissa on nähtävillä luotsien tekemiä vedenkorkeus- ja vuosilukumerkintöjä. Luotsitoiminnan lisäksi kapealla väylällä purjehtimista helpotettiin väylän varrella oleviin rantakallioihin asennetuilla rautarenkailla . Alukset hinattiin väylän läpi köysien ja kallioihin hakattujen renkaiden avulla. Näitä renkaita on yhä nähtävillä kallioissa.
Väylän monipuolinen historia näkyy ympäristössä
Barösundin väylä oli merkittävä kulkuväylä myös sotatilanteissa. Kustaan sodan (1788–1790) aikana väylän varrelle rakennettiin puolustusvarustuksia, joista voi yhä löytää jäänteitä maastossa. 1800-luvun lopulla väylän ympäristön kauniit maisemat huomattiin, ja rannoille rakennettiin huviloita, täysihoitoloita ja kesämökkejä. Myös vanha luotsiasema otettiin kesämökkikäyttöön 1950-luvun lopussa, kun luotsitoiminta loppui.
Kapea salmi kauniine luonnon- ja kulttuurimaisemineen on loistava nähtävyys. Varsinkin kesäisin liikenne väylän varrella on vilkasta. Väylän rannat ovat paikoin kallioisia ja metsäisiä, osittain lehtomaisempia, ja taustalla näkyy peltomaisemaa. Väylän yli kulkee yhteysalus Orslandetin saareen. Väylän keskellä on palvelusatama, jossa on laituri, poijukiinnityspaikkoja ja tankkauspaikka.
Väylän vesialueilla on monia haaksirikkoutuneita hylkyjä ja rannoilla lukuisia muinaisjäännöksiä, joihin voit tutustua Kulttuuriympäristön palveluikkunassa(siirryt toiseen palveluun).
Kaappaus Barösundissa
Suuri Pohjan Sota aiheutti Suomessa paljon yhteenottoja ja levottomuuksia
Sodan loppuvaiheilla, vuonna 1719, merisissi Stefan Löfving kävi aluksineen Barösundissa. Hänen muonavaransa olivat loppuneet, ja hän tarvitsi täydennystä pystyäkseen jatkamaan matkaansa.
Kuin tilauksesta hän huomasi läheisen saaren taakse ankkuroidut venäläiset lotjat, jotka hän päätti kaapata. Yllätettyinä alukset vallattiin nopeasti, ja Stefan vei niistä ruuat omiin varastoihinsa. Lisäksi hän otti vangiksi kaksi venäläistä. Vangit paljastivat Stefanille, että Barösundin väylän suulla oli vielä kaksi muuta alusta ankkurissa. Stefan päätti kaapata nekin ja sai saaliikseen alusten tavarat, joiden arvo oli 6000 riikintaaleria.
Stefan miehistöineen pääsi lähtemään Barösundistä illan tullen, kun tuuli kääntyi myötäiseksi. Tuuli kuitenkin yltyi myrskyksi ja ajoi Stefanin aluksen Hiittisten lähellä kallioiden väliin ja karille. Stefan menetti oman aluksensa ja sen mukana lastin ja kaikki aseensa. Vähällä oli, ettei hän itsekin mennyt pohjaan aluksensa mukana.
Stefan Löfving oli sotilas ja sissi, mutta hänen tehtävänsä olivat kyseenalaisia: hän kaappasi aluksia ja kuormia, tappoi venäläisiä sotilaita ja toimi peitetehtävissä vaihtuvissa valeasuissa ympäri Suomenlahtea. Joskus hän saattoi jopa soluttautua vihollisten joukkoihin. Hänen kielitaitonsa auttoi vakoojan tehtävissä, sillä hän puhui sujuvasti ruotsia, suomea, venäjää ja saksaa.
Löfving joutui usein pulaan, mutta pelastui aina kiperistä tilanteista kuin ihmeen kaupalla. Hänen toimintaansa paheksuttiin myös suomalaisten keskuudessa, sillä venäläiset kostivat kokemansa vääryydet suomalaisille talonpojille. Lopulta hänet etsintäkuulutettiin, ja hän joutui jatkamaan venäläisten sabotoimista valeasussa. Löfving piti seikkailuistaan päiväkirjoja, jotka ovat säilyneet näihin päiviin saakka Porvoon gymnasiumin kirjastossa.
Alkuperäinen tarina: Juha Ruusuvuori 2004. Itämeren merirosvot. Piraattitarinoita pohjoisesta.
Merkittävät vuodet
Miksi ja miten tätä kohdetta suojellaan?
Museovirasto on määritellyt koko väylän alueen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi sen historiallisen merkittävyyden, pitkän käyttöhistorian ja säilyneen kulttuurimaiseman takia.
Lue lisää väylän suojelusta Museoviraston sivuilta!(siirryt toiseen palveluun)
Vierailu
Väylän rantaan pääsee ajamaan autolla ja salmen yli kulkee lossi. Sieltä löytyy myös vierasvenesatama.
Katso aikataulut.(siirryt toiseen palveluun)
Museoviraston karttapalvelu
P: 6652928, I: 325765(siirryt toiseen palveluun) (ETRS-TM35FIN)
Sijainti
