Kylmäpihlajan majakka ja luotsiasema Raumalla
Noin 10 kilometriä mantereelta sijaitseva Kylmäpihlaja on uloin Rauman edustan suurista saarista. Se kohosi merestä viimeistään 1200-luvulla ja sitä on todennäköisesti hyödynnetty metsästykseen, kalastukseen ja keräilyyn jo kauan ennen majakan rakentamista. 1600-luvulla saari oli Rauman saariston tapaan kesäisessä vuokralaidunnuksessa lampaille.
Majakkaa edelsi majakkalaiva
Rauman edustan meriliikenne lisääntyi 1800-luvun kuluessa. Sulan veden aikaan 1800-luvun loppupuolelta lähtien Kylmäpihlajan edustalla käytettiin majakkalaivoja. Majakkalaiva jäi tarpeettomaksi, kun massiivinen majakka- ja luotsiasemarakennus valmistui vuonna 1953. Nelikulmainen majakkatorni kohoaa 31 metrin korkeuteen ohjaten valollaan jopa 45 kilometrin päähän.
Rakennus on mielenkiintoinen esimerkki 1800-luvulla syntyneiden luotsi- ja majakkayhteisöjen myöhemmästä kehitysvaiheesta. Se on Suomen viimeinen miehitetyksi rakennettu majakka, joka toimi myös luotsiasemana.
Rakennuksessa oli kaikki toiminnot saman katon alla. Sinne tehtiin asuintilat 12 luotsille, kahdeksalle kutterinhoitajalle ja kahdelle majakanvartijalle. emäntä piti huolta työläisten muonituksesta. Saareen rakennettiin myös ulkorakennuksia ja aallonmurtaja satamaa suojaamaan.
Kylmäpihlajan majakka nykyisin
Navigointilaitteiden kehittyessä Kylmäpihlajan asema jäi tarpeettomaksi. Merenkulkulaitos myi saaren Rauman kaupungille vuonna 2000.
Yksityisyrittäjä lähti heti kehittämään saarta matkailukäyttöön. Majakka- ja luotsirakennus muutettiin hotelliksi ja aseman keittiö ja ruokailutilat kahvilatoimintaan sopivaksi. Torniin avattiin näköalatasanne, josta avautuu upea näkymä avomerelle. Majakan valo toimii edelleen, mutta sen kantamaa on tiputettu 17 meripeninkulmaan eli reiluun 30 kilometriin.
Kylmäpihlajan saaressa on paljon mielenkiintoista tutkittavaa ja toimintaa, kuten opastettuja kierroksia. Varhaisimmasta toiminnasta kertovia merkkejä ovat kalliohakkaukset 1700- ja 1800-luvuilta. Vaikka saari sijaitsee aavan meren äärellä, luonto on todella monipuolinen ja kuhisee elämää etenkin lintujen pesimäaikana. Saaren vesialueilla voi edelleen nähdä luotseja ja partioivia rajavartiolaitoksen veneitä.
Lue lisää Kylmäpihlajan omilta sivuilta!(siirryt toiseen palveluun)
Tarinalaatikko
Kohtalokas myrsky
Lähes jokaiselta majakkasaareltamme meri on vaatinut jonkun uhrikseen. Näin on käynyt Kylmäpihlajassakin.
Tammikuun 9. päivänä 1964 luotsi Alpo Sunila ja kutterinhoitaja Eino Vänttinen lähtivät voimakkaaseen myrskyyn yksimastoisella, pitkittäistakiloidulla purjealuksella eli kutterilla. Heidän piti noutaa luotsi Raumalta lähteneestä aluksesta, mutta he katosivat sille tielleen.
Myrskyn tauottua havaittiin merellä noin 1,5 meripeninkulman päässä majakalta iso öljyläikkä. Siinä oli kutterin ja miesten hauta. Uponnut kutteri nostettiin. Sen perälippua salkoineen säilytetään Kylmäpihlajan luotsiaseman aulassa muistona kahden Kylmäpihlajan miehen viimeiseen asti kestäneestä velvollisuudentunteesta.
Tarinan alkuperäinen lähde: Seppo Laurell 1999, Suomen majakat
Merkittävät vuodet
Vierailu
Saareen kulkee kesäisin yhteysalus. Sinne voi mennä myös omalla veneellä, saarella on retkisatama. Suljettu talvisin
.
Hotelli ja aikataulut löytyvät majakan sivuilta.(siirryt toiseen palveluun)
Museoviraston karttapalvelu
P: 6792260, I: 193533(siirryt toiseen palveluun) (ETRS-TM35FIN)
