Haapasaaren saaristokylä
Haapasaaren saaristokylällä on pitkä historia
Kotkan ulkosaaristossa sijaitseva Haapasaaren kylä on ollut tärkeä etappipaikka kauppamerenkulussa, sotatoiminnassa ja merivartioinnissa 1300-luvulta lähtien. Se on sijainnut merkittävien vesireittien varrella kuljettaessa Novgorodiin tai Vehkalahdelle (nyk. Hamina) päin.
Saaren karikkoista ympäristöä on kuitenkin myös pelätty merenkulkijoiden keskuudessa ja aluetta on kutsuttu ”Perkeleenkareiksi”. Tästä syystä luotsit ovat asuttaneet saarta pysyvästi viimeistään 1500-luvulta lähtien.
Luotsitoiminta oli yksi saaren pääelinkeinoista
Luotsitoiminta oli haapasaarelaisille kalastuksen, hylkeenpyynnin ja kauppamerenkulun lisäksi yksi pääelinkeinoista. Luotsien tehtävä oli opastaa aluksia hankalilla väyläosuuksilla. Luotsivanhin, eli oltermanni, toimi muiden esimiehenä.
Museovirasto
Museovirasto
Museovirasto
Luotsien määrä oli suuri, koska kaikki ulkomailta Haminaan tai Pietariin kulkevat laivat kulkivat Haapasaaren kautta. Luotsit rakensivat avukseen merimerkkejä ja tunnusmajakoita jo 1700-luvulla. Vuonna 1862 rakennettiin nykyisinkin maisemaa hallitseva harmaakivinen tunnusmajakka, joka toimi edeltäjänsä tapaan luotsien vahtipaikkana.
Tunnusmajakkaa on korjailtu vuosien varrella, ja nykyisin se toimii puolustusvoimien merivartiotornina. Se on yhä keskeinen osa saaren kulttuuriympäristöä ja tärkeä maisemahistoriallinen elementti.
Timo Laaksonen
Timo Laaksonen
Timo Laaksonen
Kesäisin saari täyttyy lomalaisista
Pitkäaikainen ja perinteikäs luotsitoiminta saarella lopetettiin 1960-luvulla. Vanhat, sukupolvelta toiselle kulkeneet luotsi- ja merenkulkuperinteet painuivat unholaan. Vähitellen pysyvä asutus siirtyi muualle: saarella asuu enää muutamia henkilöitä ympäri vuoden. Viikonloppuisin ja etenkin kesäisin saari täyttyy asukkaista ja lomalaisista.
Saaren historiallinen yleisilme on hyvin säilynyt ja vanha tunnelma sekä merelliset elinkeinot ovat yhä aistittavissa. Vanhimmat talot ovat peräisin 1700-luvulta. Ne muodostavat tiiviin ja sokkeloisen kyläyhteisön yhdessä uudempien rakennusten kanssa. Kiviaidoilla reunustetut pihat ovat pieniä ja tilkkumaisia, ja rantoja reunustavat tunnelmalliset venevajat, laiturit ja ranta-aitat.
Haapasaari on mainio päiväretkikohde. Siellä toimii pieni kauppa, kioski ja saaren historiaa esittelevä museo. Sieltä löytyy myös kolme mahdollista uhrikiveä. Lisäksi ympäröivillä karikkoisilla vesialueilla on lukuisia hylkyjä, joista löytyy lisätietoa Kulttuuriympäristön palveluikkunasta.(siirryt toiseen palveluun)
Lue lisää Haapasaari- seuran verkkosivuilta!(siirryt toiseen palveluun)
Tarina Haapasaaren rantarosvoista
Lokakuussa 1808 pieni alus matkasi idästä kohti Karlskronaa. Lähestyessään Haapasaaren Perkeleenkareina tunnettuja vesialueita, matkustajat alkoivat hermostua. He olivat kuulleet epäilyttäviä huhuja rosvoilevista saaristolaisista. Alue oli myös täynnä salakavalia karikkoja, ja väylä oli vaikea kulkea, jos ei tuntenut aluetta.
Haapasaaren läheisyydessä aluksen kapteeni yritti kutsua saaren luotseja signaalilippujen ja tykinlaukausten avulla, mutta turhaan. Miehistö joutui soutamaan saarelle pienemmällä veneellä ja hakemaan luotsin mukaansa. Alus saatiin turvallisesti satamaan, ja matkalaiset majoittuivat Haapasaaren kylään odottamaan huonon syyssään paranemista.
Osa matkalaisista majoitettiin paikalliseen tupaan, jossa heidät otettiin hyvin vastaan. Kyläläinen kattoi pöytään hienot hopealusikat ja kynttilänjalan, ja epäluulo heräsi matkailijoiden mielissä. Hienot astiat eivät kuuluneet köyhän saaristolaistuvan pöydälle. Mistäköhän esineet ovat peräisin, kenties jonkin haaksirikkoutuneen laivan lastista?
Epäilykset saivat lisää pontta, kun syysmyrsky toi neljän laivan saattueen saaren horisonttiin. Äärimmäisessä hädässä olevat laivat yrittivät kaikin tavoin saada luotsin luokseen, kuten myös matkalaiset paria päivää aikaisemmin. Saaressa olevat matkaajat näkivät, kuinka saaren luotsit eivät olleet huomaavinaankaan laivoja tai keksivät tekosyitä, etteivät voineet lähteä avuksi.
Kukaan kylästä ei lähtenyt merihädässä olevien laivojen avuksi, vaikka lähes kaikki saaren miehet olivat luotseja. Saarelaiset näyttivät jopa riemuitsevan, kun alusten tuho näytti väistämättömältä. Kuin ihmeen kaupalla laivat selvittivät karikkoisen alueen, jonka jälkeen luotsit lähtivät kiireesti apuun edes pienen palkkion toivossa.
Rantarosvous ja hylyn ryöstö olivat ikivanhoja perinteitä Suomen vesillä, kuin myös muualla Itämeren alueella. Tämä juonsi juurensa vanhaan tapaoikeuteen, jota kutsuttiin rantaoikeudeksi. Sen mukaan rannan omistaja tai haltija sai pitää kaiken, mitä rannalle ajautui. Rantarosvous kuitenkin kiellettiin katolisen kirkon toimesta jo vuonna 1110, mutta pinttynyttä tapaa oli vaikea kitkeä pois. Etenkin eristäytyneissä saaristo-olosuhteissa asuvan kansan keskuudessa se oli yleistä ja hyvin vaikea valvoa.
Alkuperäinen lähde: Yrjö Kaukiainen, Rantarosvojen saaristo 2005.
Timo Laaksonen
Timo Laaksonen
Timo Laaksonen
Merkittävät vuodet
1300-luku
Tunnettu kylä meriliikenneväylän varrella
1500-luku
Kyläasutus muodostuu viimeistään
1727
Ensimmäinen puinen tunnusmajakka rakennetaan
1862
Kivinen tuunnusmajakka rakennetaan
1960
Pitkäaikainen luotsitoiminta loppuu
Miksi ja miten tätä kohdetta suojellaan?
Haapasaari on rakennuskannaltaan hyvin säilynyt esimerkki luotsauksen ja kalastuksen tuottamasta, rakennetusta ympäristöstä itäisellä Suomenlahdella. Siksi se on määritelty kokonaisuudessaan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Lue lisää suojelusta Museoviraston sivuilta!(siirryt toiseen palveluun)
Saaren vanha puukirkko on suojeltu erikseen kirkkolailla. Puukirkko rakennusperintörekisterissä(siirryt toiseen palveluun)
Saari on myös valtakunnallisesti arvokas maisema-alue ja kuuluu itäisen Suomenlahden kansallispuistoon.
Vierailu
Haapasaareen on helppo päästä ympäri vuoden yhteysaluksella Kotkasta. Matka kestää noin 2,5 tuntia.
Yhteysaluksen aikataulut.(siirryt toiseen palveluun)
Museoviraston karttapalvelu
P: 6683527, I: 510683(siirryt toiseen palveluun) (ETRS-TM35FIN)
