Punaleviä esiintyy eri syvyyksissä
Matalammissa syvyyksissä punalevät esiintyvät yleensä osana pinnanläheistä rihmalevävyöhykettä tai haurujen seassa. Pienikokoiset punalevät, kuten töpöpunaröyhelö, sarvipunaliuska ja mattamainen meripunakalvo piileskelevät kivien pinnoilla haurujen tyvillä tai alapuolella, ja jäävät helposti huomaamatta.
Rihmamaiset punalevät, joista yleisimpiä ovat helmi- ja luulevät, muodostavat aalloissa keinahtelevia huiskia ja tupsuja muiden rihmalevien sekaan ja kookkaampien levien pinnoille. Syvemmälle siirryttäessä valo vähenee ja leväkasvustot vaihtuvat paljaisiin kivipintoihin ja sinisimpukkayhteisöihin, joihin punalevät tuovat lisäväriä.
Kauniit punalevät viihtyvät viher-ja ruskoleviä syvemmällä, jopa kymmenen metrin syvyydessä.
Haarukkalevä on kookkain punalevä
Punalevistä kookkain, haarukkalevä, kasvaa risuisina kasvustoina kovilla pinnoilla yleensä 3–7 metrin syvyydessä. Jopa 20 senttimetrin mittaisiksi venyvät käkkäräiset kasvustot tarjoavat suojaa ja ravintoa syvyyksiin, joilta muu levälajisto puuttuu lähes kokonaan.
Haarukkaleväkasvustoista löytyy monenlaisten selkärangattomien eläinten lisäksi myös pienikokoisempia punaleviä, jotka piileskelevät pohjaa vasten painuneina tukevampien haarukkalevien varjossa. Samoilla paikoilla viihtyvät myös sinisimpukat.
Suurin osa Suomen rannikon punalevistä on peräisin valtamerien suolaisista vesistä. Lajisto vähenee pohjoiseen siirryttäessä, eikä Perämeren pohjukasta löydy kuin punahelmilevää ja meripunakalvoa.
Korallia muistuttava haarukkalevä kuuluu punaleviin.
Punalevälajeja:
- Töpöpunaröyhelö (Coccotylus truncatus)
- Sarvipunaliuska (Phyllophora pseudoceranoides)
- Meripunakalvo (Hildenbrandia rubra)
- Helmi- ja luulevät (Ceramium spp., Polysiphonia spp.)
- Haarukkalevä (Furcellaria lumbricalis)
- Punahelmilevä (Ceramium tenuicorne)
- Purppurasamettilevä (Rhodochorton purpureum)