Ensimmäisen kerran Suomen lajien uhanalaisuusarviointi tehtiin jo 1980-luvulla, mutta nykyinen arviointijärjestelmä perustuu kansainvälisesti vertailukelpoiseen menetelmään, josta vastaa Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN).
Suomen lajien punainen lista kokoaa uhanalaiset lajit
Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnin tuloksena julkaistaan Suomen lajien punainen lista. Uhanalaisuusarviointiin sisältyvät kaikki Suomessa vakiintuneina esiintyvät lajit. Arvioinnissa huomioidaan kunkin lajin levinneisyys, yleisyys ja runsaus sekä niissä tapahtuneet muutokset. Se osoittaa lajit ja lajiryhmät, jotka tarvitsevat erityisiä toimia selvitäkseen muuttuvassa ympäristössä.
Yleiset, määrällisesti ja laadullisesti ennallaan pysyneet lajit luokitellaan säilyviksi. Harvinaiset, herkät tai eri tavoin heikentyneet lajit saavat uhanalaisluokituksen kannan vahvuuden perusteella.
Listalta löytyvät myös ainoastaan Ahvenanmaalla esiintyvät lajit, sekä metsästys- tai kalastuslailla säädeltävät lajit. Ne puuttuvat luonnonsuojeluasetuksen liitteenä olevasta uhanalaisten lajien listasta.
Listalla esiintyvät lajit kuvataan hävinneiksi, uhanalaisiksi, vaarantuneiksi, silmällä pidettäviksi tai puutteellisesti tunnetuiksi.
Nelilehtivesikuusta tavataan Euroopan unionin alueella ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa, joten sen kasvupaikat on suojeltu.
Uhanalaisia lajeja suojellaan monin tavoin
Uhanalaisiksi luokiteltujen lajien ja niiden elinympäristöjen hävittäminen ja heikentäminen on lailla kiellettyä. Kielto tulee voimaan, kun alueellinen ELY-keskus on määritellyt päätöksellään suojeltavan lajin esiintymispaikan rajat ja ilmoittanut asiasta maanomistajalle.
Uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja löytyy lähes kaikista eliöryhmistä ja niiden suojelua toteutetaan suojelualueiden sijoittelulla. Heikentyneiden lajien kantoja saadaan vahvistettua tehokkaimmin laajalla ja kytkeytyneellä suojelualueverkostolla, joka huomioi erilaiset elinympäristöt ja lajien leviämisen.
Valtion maille sijoittuvien suojelualueiden hoidosta ja käytöstä vastaa Metsähallitus, myös merellä. Suojelutoimet ja alueen käyttöön kohdistuvat rajoitukset räätälöidään paikkakohtaisesti, eikä suojelustatus automaattisesti tarkoita kaiken toiminnan loppumista alueella. Esimerkiksi meriuposkuoriaisen elinpaikoilla rajoitetaan lähinnä ruoppaamista ja moottoriveneliikennettä, mutta uiminen ja kalastaminen eivät uhkaa lajin säilymistä.
Uhanalainen Meriuposkuoriainen viihtyy Suomessa matalissa merenlahdissa, erityisesti Uudenmaan rannikolla.
Osa uhanalaisista lajeista vaatii erityistä suojelua
Osa uhanalaisiksi luokitelluista lajeista vaatii erityistä suojelua. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi kaloista meritaimen (Salmo trutta) ja Itämerellä vain Suomen ja Ruotsin rannikoilta löydetty meriuposkuoriainen (Macroplea pubipennis).
Mereiset vaellussiikakannat luokitellaan erittäin uhanalaisiksi.