Haitalliset aineet rasittavat Itämeren luontoa
Haitalliset aineet ovat rehevöitymisen jälkeen suurin uhka Itämeren hyvinvoinnille. Ongelman tekee visaiseksi se, että erilaisia haitallisia aineita on paljon. Vaikka joidenkin ympäristömyrkkyjen pitoisuudet Itämeressä on saatu vähenemään, uusia huolenaiheita nousee koko ajan esiin.
Itämereen on kulkeutunut vuosien saatossa monenlaisia haitallisia aineita. Eniten ympäristömyrkkyjä joutui mereen 1960–1980-luvuilla. Silloin myös herättiin niihin ongelmiin, joita myrkyt voivat aiheuttaa.
Tiettyjen ympäristömyrkkyjen, kuten DDT:n ja PCB-yhdisteiden, pitoisuudet Itämeressä ja sen eliöyhteisöissä on sittemmin saatu vähenemään, kun aineiden käyttö on kielletty. Samalla on kuitenkin tiedostettu, että haitallisten aineiden kirjo laajenee koko ajan, eikä kaikkien aineiden vaikutuksia Itämeren ekosysteemiin vielä tunneta. Uusia huolenaiheita ovat esimerkiksi niin sanotut hormonihäiritsijät ja lääkeaineet.
Myrkyt kertyvät ravintoverkon huipulle
Haitallisia aineita löytyy kaikkialta Itämeren luonnosta, myös Suomen rannikolta. Itämeri on erityisen herkkä haitallisille aineille, koska se on matala ja sen vesitilavuus on pieni. Valtamerillä myrkyt ja kemikaalit sekoittuvat suureen vesimassaan, ja niiden pitoisuus laimenee nopeasti, mutta Itämerellä haitta-aineet vaikuttavat suurina pitoisuuksina. Kylmä vesi myös säilöö haitta-aineita pitkään.
Haitallisimpia Itämeren ekosysteemille ovat ne myrkylliset aineet, jotka hajoavat hitaasti, kertyvät eliöihin ja kertyvät niitä syöviin kaloihin, lintuihin ja nisäkkäisiin. Myös kaloja syövä ihminen saa osansa näistä myrkyistä. Tällaisia ovat esimerkiksi raskasmetallit, palonestoaineina käytetyt bromiyhdisteet, dioksiinit sekä orgaaniset tinayhdisteet, joita on käytetty alusten pohjamaaleissa ja putkistojen limantorjuntaan.
Itämeren kalojen dioksiini- ja elohopeapitoisuudet ovatkin ajoittain ylittäneet ruokakalalle määritetyt enimmäisarvot. Suurimmat pitoisuudet alkavat kuitenkin olla jo historiaa; ympäristötoimien ansiosta näiden myrkkyjen pitoisuudet kaloissa ovat vähentyneet.
Mistä haitalliset aineet ovat peräisin?
Itämerta ympäröi länsimainen teollisuusyhteiskunta. Sen suuri asukasmäärä, intensiivinen maatalous, monipuolinen teollisuus sekä muu elinkeinoelämä tuovat Itämereen erilaisia haitallisia aineita.
Osa aineista on sellaisia, joita käytetään tuotteiden valmistukseen. Tällaiset teollisuuskemikaalit pystytään enimmäkseen ottamaan talteen jo tuotannon yhteydessä. Itse tuotteeseen sitoutuneet aineet voivat sen sijaan vapautua ympäristöön tuotteen elinkaaren aikana ja viimeistään, kun tuote hylätään.
Erilaisia kemikaaleja käytetään paljon myös kotitalouksissa sekä maataloudessa ja muissa elinkeinoissa. Niitä on pesu- ja puhdistusaineissa, liimoissa, liuotteissa, korroosion estäjissä, kasvinsuojeluaineissa, maaleissa sekä voitelu- ja väriaineissa. Monet huonekalut, tekstiilit ja sähkölaitteet on käsitelty palonsuoja-aineilla.
Ympäristömyrkkyjä syntyy myös teollisuusprosessien sivutuotteina sekä jätteenpoltosta ja muusta epätäydellisestä palamisesta.
Haitalliset aineet kulkeutuvat mereen monta eri reittiä
Osa Itämereen joutuvista haitallisista aineista kulkeutuu sinne jätevesien mukana – joko teollisuudesta tai asutuskeskuksista. Laskettiinpa jätevedet suoraan mereen tai johonkin järveen tai jokeen, niiden sisältämät haitalliset aineet päätyvät ennen pitkää Itämereen.
Osa aineista tulee hajakuormituksena eli pelloilta, metsistä tai taajamista valuvien vesien mukana. Itämereen päätyy ympäristömyrkkyjä myös ilmasta tulevan laskeuman mukana.
Parhaiten tunnetaan joidenkin raskasmetallien päästöt ja vaikutukset. Näihin kuuluvat nikkeli, kadmium, elohopea ja lyijy. Näitä metalleja tulee Itämereen enemmän teollisuudesta kuin esimerkiksi asutuksen jätevesistä. Niiden pitoisuudet ovat laskeneet jo pitkän aikaa.
Suuresta osasta yhdisteitä ei kuitenkaan ole tarpeeksi tarkkaa tietoa, jotta voitaisiin arvioida kuormituksen kehitystä. Monista aineista – esimerkiksi lääkeaineista, huumausaineista ja kosmetiikan komponenteista – on alettu kerätä tietoa vasta 2010-luvulla. Myös niiden vaikutusten tutkiminen on vasta alkumetreillä.
Indikaattorit kertovat meren haitallisista aineista
Haitallisia aineita seurataan Suomen merialueilla useilla indikaattoreilla. Indikaattoreiden avulla arvioidaan meriympäristön tilaa verrattuna EU:n asettamaan tavoitetilaan. Kullekin indikaattorille on asetettu tavoitearvo, joka pitää saavuttaa, jotta meren tila voidaan siltä osin määritellä hyväksi. Kun samat mittaukset tehdään vuodesta toiseen, saadaan selville kehityksen suunta.
Haitallisten aineiden tärkeitä indikaattoreita ovat näiden aineiden pitoisuudet meren eliöissä sekä merivedessä ja pohjasedimentissä. Koska haitallisten aineiden kirjo on laaja, myös seurattavia aineita on paljon ja niiden määrä laajenee jatkuvasti. Tärkeimpiä niistä ovat raskasmetallit, palonestoaineet ja PAH-yhdisteet. Lisäksi seurataan sinilevämyrkkyjen pitoisuuksia sekä mereen kohdistuvaa haitallisten aineiden kuormitusta. Kaikkia näitä indikaattoreita seurataan merialueittain.
Lue lisää haitallisten aineiden pitoisuuksien seurannasta sivulta Haitallisten aineiden indikaattorit!
