Siirry sisältöön
Rahoittajat:

Haitallisten aineiden pitoisuuksia seuraamalla saadaan tietoa meren hyvinvoinnista

Suomen merialueilla seurataan useita haitallisia aineita eri indikaattoreiden avulla. Tavallisimpia indikaattoreita ovat haitallisten aineiden pitoisuudet joko merivedessä tai pohjasedimentissä taikka meren eliöissä.


Haitallisten aineiden kirjo on laaja, ja eri aineet kulkeutuvat, kertyvät ja vaikuttava eri tavoin meressä. Aineiden pitoisuuksia mitataan siten eri kohteista sen mukaan, mitä ainetta seurataan. Kaikkia pitoisuuksia seurataan merialueittain.

Kalojen haitta-ainepitoisuudet ovat tärkeitä indikaattoreita

Pohjasedimentistä seurataan erityisesti orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksia. Orgaaniset tinayhdisteet ovat peräisin alusten myrkkymaaleista.

Merieliöistä mitattavia indikaattoreita on paljon. Yleisimpiä seurattavia eliöitä ovat kalat, erityisesti silakka. Silakasta mitataan muun muassa radioaktiivisuutta, dioksiini- ja elohopeapitoisuuksia sekä erilaisten palonestoaineiden pitoisuuksia. Tiettyjen PAH-yhdisteiden pitoisuuksia mitataan simpukoista.

Polyaromaattisten hiilivetyjen eli PAH-yhdisteiden pitoisuus kertoo öljyn aiheuttamasta saastumisesta, joskin PAH-yhdisteitä tulee jonkin verran myös muista lähteistä. Yleisindikaattorina on PAH-yhdisteiden kokonaispitoisuus pintakalvon alaisessa merivedessä.

Öljyyntynyt kallio rannalla.
Öljyä rantakallioilla.
Ympäristöhallinnon kuvapankki/Raili Malinen

Indikaattorit kertovat myös kuormituksesta

Kuormitusta kuvaavia indikaattoreita ovat haitallisten aineiden päästömäärät. Metallipäästöjä seurataan niistä rannikon teollisuuslaitoksista ja yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoista, joilta edellytetään ympäristölupaa. Orgaanisten aineiden päästöjen karkeana indikaattorina käytetään aineiden maahantuonti- ja valmistusmääriä.

Uusimpia indikaattoreita on sinilevien tuottamien haitallisten aineiden pitoisuus. Pitoisuuksia mitataan avomeren vedestä sekä planktonista ja silakasta. Rehevöityminen ja ilmastonmuutos lisäävät sinilevämassoja, ja sinilevien tuottamat myrkyt kertyvät meren eliöstöön aiheuttaen kemiallista stressiä.

Jätevedenpuhdistamo kerää sairaaloista, kotitalouksista, teollisuudesta ja jätteenkäsittelyalueilta peräisin olevia jäteveisä ja postaa niistä erityisesti eloperäisiä aineita ja ravinteita. Kaikkia haitallisia aineita ei kuitenkaan pystytä poistamaan ja esimerkiksi PFAS-yhdisteistä ja epilepsialääke karbamatsepiinista poistuu vain kymmenesosa.
Jätevedenpuhdistamot on suunniteltu vähentämään ympäristöön päätyvää eloperäisen aineksen ja
ravinteiden määrää. Tavallisesti käytössä oleva aktiivilietetekniikka poistaa vain joitakin lääkejäämiä ja muita haitallisia aineita. Tehokkaampia teknologioita on olemassa, ja EU-lainsäädäntö pyrkii
edistämään niiden käyttöönottoa.
Syke, Ulkoministeriö