
Haurupohjat – Itämeren lehtometsät
Hauruyhteisöt ovat kaikille rannikolla liikkuville tuttu näky. Metsämäisinä kasvustoina kalliorantoja reunustavat haurut (Fucus spp.) ovat Itämeren kookkain ja näyttävin leväyhteisö, jota on tutkittu paljon.
Luontotyyppiä muodostavina tiheyksinä hauruja esiintyy 0,5-5 metrin syvyydessä, mikäli veden suolapitoisuus ylittää 4 ‰. Perämereltä rakkohaurua ei löydy. Irtonaisen sedimentin kertyminen kasvupinnoille ja kilpailu tilasta nopeakasvuisten rihmalevien kanssa voivat estää haurujen leviämistä.
Haurujen mahdollista kasvusyvyyttä rajoittavat syvällä valon ulottuvuus ja matalassa vedessä aaltojen ja jäiden kuluttava vaikutus. Ilmastonmuutoksesta johtuvan veden lämpenemisen ja jäätalvien lieventymisen oletetaan edistävän haurujen pysyvää asettumista matalille pohjille. Itämeren rehevöitymisen seurauksena sameus on lisääntynyt, mikä on nostanut haurun kasvuvyöhykkeen alarajaa. Hauruyhteisöjen onkin havaittu vähentyneen viime vuosikymmeninä.
Video vaatii markkinointievästeiden sallimisen. Ole hyvä ja salli evästeet katsoaksesi sen.
Kasvupaikka vaikuttaa haurujen ja haurukasvustojen kokoon
Hyväkuntoisten haurujen sekovarret kasvavat yleensä 20-60 cm:n pituisiksi, mutta suojaisissa oloissa pisimmät kasvustot voivat yltää jopa metrin mittaan.
Avoimilla ja/tai vähäsuolaisilla kasvupaikoilla haurut haarovat vähemmän ja jäävät usein matalakasvuisiksi. Itäisellä Suomenlahdella, etenkin saaristovyöhykkeen reunamilla, haurut jäävät usein vain 10-15 cm:n mittaisiksi eivätkä lisäänny suvullisesti.
Avoimien paikkojen haurukasvustoista puuttuvat usein myös rakkohaurulle ominaiset kaasurakkulat, jotka kannattelevat kasvustoja suojaisilla paikoilla.
Haurukasvustojen koot vaihtelevat muutamista neliömetreistä useisiin hehtaareihin. Kasvuston kokoon vaikuttavat vahvimmin pohjan laatu, valo ja veden ravinteisuus. Myös kasvustojen tiheys vaihtelee, ja keskimäärin yhdellä neliömetrillä elää 21 aikuista hauruyksilöä.
Haurupohjat ovat monen muun lajin elinehto
Haurut muodostavat yhden Itämeren kovien pohjien avainluontotyypeistä ylläpitämällä suojissaan laajaa seuralaislajistoa. Haurujen seasta löytyy muiden levien (mm. viherahdinparta, litupilvilevä ja haurunturkki) ja selkärangattomien (mm. katkat, siirat, kotilot) lisäksi myös useita kalalajeja, kuten kivinilkka (Zoarces viviparus) ja kolmipiikki (Gasterosteus aculeatus).
Video vaatii markkinointievästeiden sallimisen. Ole hyvä ja salli evästeet katsoaksesi sen.
Haurupohjien lajeja
- Viherahdinparta (Cladophora glomerata)
- Litupilvilevä (Ectocarpus siliculosus)
- Haurunturkki (Elachista fucicola)
- Katkat (Amphipoda)
- Siirat (Isopoda)
- Kotilot (Gastropoda)
- Kivinilkka (Zoarces viviparus)
- Kolmipiikki (Gasterosteus aculeatus)
Tiesitkö?
Vaikka jäät tai aallot irrottaisivatkin massiiviset haurupuskat paikoiltaan, jää levän kiinnittymisalusta yleensä paikoilleen ja uusi hauruyksilö aloittaa kasvunsa samoilta sijoilta.
-
-
Lue myös tämä
Itämeren ruskolevät