Itämeri sijaitsee kahden ilmastovyöhykkeen välissä

Itämeren alueelle saapuu Atlantilta kosteita ja leutoja ilmavirtauksia. Välillä taas tulee kylmiä ja kuivia ilmamassoja idästä. Alueelliset erot voivat olla suuria: eteläisellä Itämerellä lämpötila saattaa pysytellä talvella nollan yläpuolella, samalla kun Perämeren rannoilla koetaan paukkupakkasia. Kesällä tilanne tasaantuu.

Kunkin ajan ja paikan säätila on sidoksissa laajempiin ilmanpainejärjestelmiin. Säätilaan vaikuttaa se, missä napa-alueen säärintamat kulloinkin sijaitsevat ja kuinka voimakkaasti länsituulet puhaltavat. Nämä vaihtelevat paljon sekä vuodenaikojen mukaan että pitemmällä aikajaksolla.

Maan ja meren lämpötilaerot synnyttävät myös paikallisia tuulia. Maanpinta lämpenee kesäpäivänä nopeammin kuin merenpinta, jolloin syntyy mereltä maalle puhaltavia merituulia.

Länsimyrskyt ovat tärkeitä Itämeren hyvinvoinnille

Itämeren yli kulkee Pohjois-Atlantilla syntyneitä myrskyjä. Myrskyt saavat meren myllertämään niin, että sen ylimmät vesikerrokset sekoittuvat toisiinsa. Myrskyjen ansiosta hapekasta pintavettä kulkeutuu useiden kymmenien metrien syvyyteen. Myrskyt ovat siten tärkeitä Itämeren hyvinvoinnille.

Länsimyrskyistä on toinenkin hyöty: ne ajavat silloin tällöin suurehkoja määriä Pohjanmeren suolaista merivettä Itämereen. Nämä suolapulssit tuovat hapekasta vettä myös merenpohjan tuntumaan.

Itämeren lämpötilamuisti on muutaman kuukauden mittainen

Itämeri lieventää ilman lämpötilan vaihteluita meren ympäristössä. Meri varastoi kesällä lämpöä ja vapauttaa sitä syksyllä ja alkutalvella, kunnes se saa jääpeitteen. Keväällä ja alkukesällä meri taas jäähdyttää ilmaa.

Itämeren pintakerros lämpenee ja jäähtyy kuitenkin melko nopeasti valtameriin verrattuna. Sen lämpötilan muisti on vain muutamia kuukausia. Itämeren veden lämpötila määräytyy pitkälti sen mukaan, kuinka paljon meri saa säteilylämpöä auringosta eri vuodenaikoina.

NAO-indeksi kuvaa länsituulten voimakkuutta

Länsituulten voimakkuutta kuvataan NAO-indeksin avulla (North Atlantic Oscillation). NAO-indeksi on positiivinen, kun etelässä on korkeapaine ja pohjoisessa matalapaine. Silloin vallitsevat leudot länsituulet. NAO-indeksi on negatiivinen, kun tilanne on päinvastainen ja tuulet puhaltavat pohjoisesta ja idästä.

NAO-indeksi vaihtelee myös pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi 1990-luvun alkupuolella indeksiarvo oli hyvin suuri ja talviset myrskyt olivat yleisiä ja voimakkaita. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä olot palasivat taas keskimääräisempiin lukemiin.

Ilmaston pitkän aikavälin vaihtelulla on ollut selvä vaikutus Itämereen tulevien suolapulssien määrään. Suurten suolapulssien esiintymisellä on hyvin pitkäaikaista vaihtelua, noin 30 vuoden aikaskaalassa. Sen sijaan pulssien esiintymistiheydellä ei ole varsinaista trendiä, eli niitä ei ole nykyään sen useammin tai harvemmin kuin ennen. Itämeren rehevöityminen ja veden lämpeneminen ilmastonmuutoksen takia ovat johtaneet kasvavaan hapenkulutukseen. Niinpä Itämeren syvänteiden appitilanne on viime vuosikymmeninä huonontunut.

Talvisateet lisääntyvät, ilmasto lämpenee

Sateiden määrä on vaihdellut Itämeren alueella sekä vuodenajoittain että alueittain. Sadanta näyttää lisääntyneen talvisin ja keväisin 1900-luvun puolivälin jälkeen. Tämän arvioidaan johtuvan ilmastonmuutoksesta.

Jokien vuosivirtaamien on havaittu kasvaneen niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa. Sen sijaan Itämeren eteläisissä ja itäisissä rantavaltiossa vuotuinen virtaama on vähentynyt. Joet tuovat mereen suolatonta vettä, joten virtaamien muutoksilla on vaikutusta meren suolapitoisuuteen.

Maailmanlaajuinen ilmastonmuutos muuttaa elinoloja Itämerellä. Ilmaston lämmetessä merivesi lämpenee ja jääpeitteinen aika lyhenee. Viimeisen 50 vuoden aikana Itämeren pintavesi on lämmennyt selvästi. Mantereiden jäätiköiden sulaminen ja meriveden lämpölaajeneminen nostavat vedenpintaa myös Itämerellä. Suomen rannikolla jääkauden jälkeinen edelleen jatkuva maankohoaminen tosin kompensoi tätä vaikutusta.

Meren lisääntyvä hiilidioksidin sitominen voi johtaa meren happamoitumiseen. Tämä yhdessä lämpöolojen muutosten ja liikakalastuksen kanssa voi vaarantaa Itämeren kalantuotantoa. Kalakantojen ohella muutokset vaikuttavat koko meriekosysteemiin.