Sinileviä eli syanobakteerita on elänyt maapallolla jo alusta lähtien ja niiden yhteyttämisestä vapautunut happi oli ensivaihe Maan ilmakehän synnylle. Sinilevät yhteyttävät levien tapaan, mutta ne ovat bakteereita. Sinilevät voivat tuottaa useita erilaisia myrkyllisiä sekä terveydelle muutoin haitallisia yhdisteitä, joten kaikkiin sinileväesiintymiin tulee suhtautua varoen.
Sinilevät (sinibakteerit) kuuluvat Itämeren kasviplanktoniin. Kasviplankton huolehtii meren ulappaekosysteemien perustuotannosta, eli kasviplankton toimii eläinplanktonin ravintona ja tuottaa ilmakehään happea. Itämerestä tunnetaan nykyään noin 2000 kasviplanktonlajia.
Sinileviä on vedessä aina jonkin verran. Ne kuitenkin huomataan usein vasta, kun niiden määrä runsastuu kesällä. Alkukesällä vesi on usein liian viileää sinileville ja ne joutuvat kilpailemaan muiden kasviplanktonlajien kanssa.
Sinileviä esiintyykin Itämeressä eniten heinä-elokuussa, kun vesi on lämmintä. Tällöin vedessä on paljon eläinplanktonia, mutta sille ei maistu ravintoarvoltaan huono sinilevä. Siksi eläinplankton ei juuri häiritse sinilevien lisääntymistä ja sinilevät kasvavat muodostaen voimakkaita kukintoja. Suurin osa sinilevistä hajoaa jo vedessä, ja vain pieni osa vajoaa pohjalle. Hajoava sinilevä värjää rantoja turkoosiksi syksyisin varsinkin Suomenlahdella.
Kuollut sinilevä värjää rantoja turkoosiksi
Sinilevien kuollessa hajoavista soluista vapautuu fykosyaniini-pigmenttiä, joka saattaa värjätä rantoja sinertäväksi. Turkoosia väriä näkyy varsinkin syksyisin Suomenlahden rannoilla.
Sinilevillä on useita kilpailuetuja verrattuna muihin leviin. Osa sinilevistä hyödyntää ilmakehästä veteen sekoittunutta kaasumaista typpeä ja tarvitsee kasvaakseen vedestä vain fosforia. Siksi hapettomilta pohjilta vapautuva fosfori suosii erityisesti sinileväkukintojen syntyä. Osa sinilevistä kykenee myös varastoimaan ravinnefosforia. Lisäksi sinilevillä on soluissaan kaasurakkuloita, joiden avulla ne voivat nousta valoisaan pintakerrokseen. Sinilevien typensidonta tuottaa ravinteita myös muiden levien käyttöön.
Osa sinilevistä on myrkyllisiä
Laajoja sinileväkukintoja muodostavat Itämeressä lähinnä kaksi sinilevälajia: Aphanizomenon flos-aquae ja Nodularia spumigena. Näistä jälkimmäinen tuottaa nodulaari-nimistä maksamyrkkyä.
Vaikka kaikki sinilevät eivät ole myrkyllisiä, myrkyllisyyden varmistaminen vaatisi aina tarkempia testejä. Siksi kaikkia sinileväkukintoja on syytä varoa eikä sinileväiseen veteen kannata mennä uimaan. Sinilevävettä ei tule käyttää saunan löylyvetenä, koska myrkkyhöyryt ovat vaarallisia hengittää.
Myrkytystietokeskus vastaa puhelimitse ympäri vuorokauden äkillisten myrkytysten ehkäisyyn ja hoitoon liittyviin kysymyksiin maksuttomassa numerossa 0800 147 111.
Levähavainnosta ilmoittaminen
Sinilevät näkyvät vedessä vihreinä, sinivihreinä tai kellertävinä hiukkasina. Tyynellä säällä rantaan ajautunut sinilevämassa voi muodostaa pinnalle tiiviin ”maalikerroksen”. Alkukesällä ja keväällä veden pinnalla voi näkyä myös kellertävää siitepölyä, joka näyttää erehdyttävästi sinilevältä.
Levähavainnoista kannattaa ilmoittaa joko vesi.fi karttapalvelussa tai havaintolähetti-sovelluksen kautta. Näin pystyt varoittamaan muita rannalla liikkuvia sinilevistä! Tärkeää on ilmoittaa myös ”ei levää” havinnoista. Molempien palveluiden kautta ilmoitetut havainnot tulevat näkyviin sekä vesi.fi-palveluun(siirryt toiseen palveluun), Järvi-Meriwikiin(siirryt toiseen palveluun) sekä Itämeri.fihin,
Vesi.fi palvelu
Ilmoita havaintosi ja tarkastele sinilevätilannetta kartalla.
