Ruskolevät ovat nimeään värikkäämpiä

Tavallisesti ruskolevät on helppo tunnistaa seuraavalla muistisäännöllä: Mitä erikoisemmalta levä näyttää, sen varmemmin se kuuluu ruskoleviin.

Jouhilevät voivat kiinnittyä jopa kivenmuruseen

Ruskolevät kasvavat tavallisesti koviin pohjiin kiinnittyneinä, mutta piiskamaiselle jouhilevälle(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) kelpaa kasvualustaksi vaikkapa kivenmurunen tai sinisimpukan kuori. Joskus jouhet näyttävät juurtuneen hiekka- tai liejupohjaan, mutta todellisuudessa ne ovat kiinnittyneet johonkin kovaan kappaleeseen, eikä juuria löydy.

Isokokoiset haurut on helppo huomata

Puskamainen rakkohauru(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) on useimmille tuttu levä, joka on helppo tunnistaa. Se tunnettiin aikaisemmin rakkolevänä. Uuden nimen myötä rakkohauru erotettiin tuoreesta serkustaan, itämerenhaurusta(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun), jota on löydetty lähinnä Merenkurkusta.

Molemmat haurut muodostavat puskamaisia kasvustoja koviin pintoihin kiinnittyen. Rakkohaurupuskat voivat kasvaa massiivisiksi suotuisissa oloissa. Niillä on usein sekovarren kärjissä pullistelevia kaasurakkuloita, jotka kannattelevat levää seisovassa vedessä.

Avoimien paikkojen haurut ovat pienikokoisempia. Niiden sekovarresta löytyy lisääntymiseen tarvittavia pylpyräisiä itiöpesäkkeitä. Rehevöityneillä paikoilla varsinkin matalakasvuisia hauruja voi olla vaikea nähdä, sillä nopeakasvuiset rihmamaiset levät kiinnittyvät mielellään haurun leveille haaroille.

Matalakasvuinen haurunturkki(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) kasvaa ainoastaan haurun pinnalla. Yleiset litupilvilevän(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) ja lettiruskohahdun(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) rihmamaiset kasvustot saattavat puolestaan haudata alleen ympäröivien kivipintojen lisäksi niin haurut, punalevät kuin sinisimpukatkin.

Haurut tarjoavat suojan kaloille ja selkärangattomille

Haurut ovat tärkeä osa Itämeren vedenalaisen luonnon monimuotoisuutta. Kookkaat levät tarjoavat suojaa ja ravintoa niin kaloille, kalanpoikasille kuin monille selkärangattomillekin.

Eläimet syövät hauruja ja niiden päällysleviä, piileskelevät niiden seassa sekä saalistavat muita piileskeleviä pikkuotuksia. Jos kokonaisen haurupuskan nostaa ämpäriin ja ravistaa, voi yllättyä sen seasta ropisevasta eläinmäärästä!

Ruskoleviä: