Siirry sisältöön
Rahoittajat:

Viherlevät viihtyvät valoisilla alueilla

Viherlevät kasvavat Suomen rannikon kallio- ja kivirantojen valoisimmalla vyöhykkeellä, aivan pinnan tuntumassa.


Viherahdinparta on yleisin viherlevä

Suomen yleisin viherlevälaji on monelle tuttu viherahdinparta(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun). Sitä löytyy lähes kaikilta rannoilta tuuheana, kirkkaan vihreänä kasvustona, joka valloittaa vesirajan alkukesällä. Viherahdinparta kasvaa yksittäisinä, jopa 30 sentin mittaisina rihmoina, joista muodostuu hyvissä oloissa tiheä ja aalloissa hulmuava vyöhyke.

Syvemmällä tai hajanaisemmalla kivipohjalla viherahdinparta esiintyy yksittäisinä pienempinä tupsuina siellä täällä. Syvimmät viherahdinpartahavainnot Suomessa ovat seitsemän metrin syvyydestä, missä yleensä punalevät peittävät kalliopinnat.

Viherahdinparran lisäksi rannikolta löytyy myös muita ahdinpartoja: syvällä suolaisessa vedessä, haurujen alapuolella viihtyvä meriahdinparta(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) ja murtovesilahdissa pilvimäisinä kasvustoina esiintyvä hentoahdinparta(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).

Suolilevät viihtyvät ravinnepitoisilla rannoilla

Viherahdinparran kanssa samoilla kasvupaikoilla viihtyvät myös suolilevät(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun). Niiden vihreän sävy on yleensä hieman ahdinpartaa heleämpi. Suolilevien sekovarret ovat leveämpiä kuin varsinaisten rihmalevien, ja sekovarren sisään on usein jäänyt yhteyttämisestä syntyneitä kaasukuplia. Sileää ja kiiltävää levää puristelemalla kuplat voi pullautella ympäröivään veteen.

Suolilevät ovat ahdinpartojen lailla nopeakasvuisia ja valloittavat veden alle jäävät kovat pinnat hetkessä. Rehevissä vesissä viihtyviä suolileviä löytyy hyvin lintuluotojen ja jokisuistojen ravinnepitoisilta rannoilta.

Suomesta on löydetty kolmea suolilevälajia: isosuolilevää(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun), velmusuolilevää(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) ja haarasuolilevää(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun). Niiden erottaminen toisistaan edellyttää mikroskooppia ja harjaantunutta silmää.

Tiesitkö?


Ahdinpallero(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) kasvaa kahdessa muodossa: rihmamaisena turkkina kalliopintaan kiinnittyneenä, tai irti repeytyneinä möykkyinä, joista aallot pyörittelevät palloja sopivissa oloissa. Pallon pinnalla oleva leväkerros jatkaa yhteyttämistä ja se voi kasvaa jopa pingispallon kokoiseksi. Valtamerissä vastaavat leväpallot voivat saavuttaa jalkapallonkin mitat.

Viherleviä:

  • Viherahdinparta (Cladophora glomerata)
  • Meriahdinparta (Cladophora rupestris)
  • Hentoahdinparta (Cladophora fracta)
  • Suolilevät (Ulva spp.)
  • Isosuolilevä (Ulva intestinalis)
  • Velmusuolilevä (Ulva linza)
  • Haarasuolilevä (Ulva flexuosa)
  • Ahdinpallero (Aegagropila linnaei)