Uhanalainen meriajokas viihtyy suolaisessa vedessä
Meriajokas on rannikkomme ainoa valtamerestä lähtöisin oleva vedenalainen putkilokasvi. Sen esiintymisalue rajoittuukin veden suolapitoisuuden mukaan lähinnä Saaristomerelle ja läntiselle Suomenlahdelle. Pohjoisimmat meriajokasyksilöt on löydetty eteläiseltä Selkämereltä, Rauman kohdalta, itäisimmät taas Porvoon lähettyviltä.
Meriajokas kasvaa hiekkapohjilla
Suuriin ja suolaisiin meriin tottunut meriajokas(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) kasvaa yleensä hiekkapohjilla, joissa voi olla myös pieniä määriä soraa tai liejua.
Meriajokaskasvustot kiinnittyvät aalloissa liikkuvaan hiekkaan tukevilla juurakoilla, jotka myös sitovat pohja-aineksen aloilleen. Juurakosta nousevat versot muodostavat laajenevia niittyjä, jotka luovat kolmiulotteisia rakenteita yksipuoliseen maisemaan.
Meriajokasniittyjä löytyy yleensä 1-5 metrin syvyydestä, hieman avoimilta paikoilta. Kasvi tarvitsee auringonvaloa yhteyttääkseen. Versot voivat suotuisissa oloissa saavuttaa jopa puolen metrin mitan, mutta yleensä niityt huojuvat 20-30 cm:n korkuisina.
Haurat, hapsikat ja vidat ovat meriajokkaan seuralaislajeja
Kasvustot ovat usein melko tiheitä. Mitä lähemmäs rantaa ja rannikkoa mennään, sen enemmän meriajokkaan joukossa on myös muita putkilokasveja. Näistä seuralaislajeista yleisimpiä ovat haurat(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) ja hapsikat(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) sekä erilaiset vidat (lapavidat(siirryt toiseen palveluun) ja kaitavidat(siirryt toiseen palveluun)).
Runsaat ja polveilevat meriajokasniityt tarjoavat suojaa ja ravintoa monille kaloille ja pienille selkärangattomille. Meriajokasniittyjä pidetäänkin yhtenä Itämeren avainluontotyypeistä.
Rehevöityminen kaventaa meriajokkaan elintilaa
Kirkkaista vesistä pitävän meriajokkaan potentiaalinen elintila on kaventunut rehevöitymistä seuranneen vesien samentumisen myötä. Lisääntyneet rihmalevät ja irtonaisena ajelehtivat rihmalevämassat takertuvat meriajokkaan versoihin ja voivat tukahduttaa niityn kasvun. Meriajokas on luokiteltu uhanalaiseksi sekä lajina että luontotyyppinä.
Tiesitkö?
Meriajokas lisääntyy Suomen rannikolla vain suvuttomasti, eli kasvit ovat toistensa geneettisiä kopioita. Voikin ajatella, että jokainen meriajokasniitty on oikeastaan vain yksi eliö, joka on kasvattanut massaansa kloonaamalla itseään.
Meriajokkaat, haurat ja hapsikat:
- Meriajokas (Zostera marina)
- Haurat (Zannichellia spp.)
- Hapsikat (Ruppia spp.)
-
Lue myös tämäHiekkasärkät liikkuvat aallokossa
-
