Sammalet veden alla

Vesisammalia löytyy koko Suomen rannikolta, mutta erityisen paljon lajeja ja yksilöitä esiintyy pohjoisella Perämerellä, jossa vesi on lähes makeaa. Lisäksi sieltä puuttuvat mm. rakkohauru (Fucus vesiculosus), sinisimpukka (Mytilus trossulus) ja merirokko (Amphibalanus improvisus), jotka kilpailevat sammalten kanssa samoista kovista kiinnittymispinnoista eteläisemmillä merialueilla.

Perämerellä vesisammalet ovat tärkeimpiä ja biomassaltaan merkittävimpiä kivikkoriuttojen lajeja. Ne ovat jossain määrin ottaneet sieltä puuttuvan rakkohaurun aseman elinympäristön muodostajina.

Isonäkinsammal on laajimmalle levinnyt vesisammal

Näyttävin ja Suomen rannikolla laajimmalle levinnyt vesisammal on isonäkinsammal(siirryt toiseen palveluun) (Fontinalis antipyretica). Sitä löytää koko rannikon mitalta Haminasta Tornioon. Näkinsammalten suvusta löytyy myös kaksi muuta suhteellisen yleisesti Perämerellä esiintyvää lajia, virtavesistä vielä enemmän.

Osa sammallajeista on sopeutunut elämään murtovesissä

Perämerellä ja toisinaan Suomenlahdella esiintyy yleisesti kymmenisen muuta vesisammallajia. Monien vesisammalten varsinainen koti ovat makeat ja/tai virtaavat vedet, mutta muutamat lajit ovat sopeutuneet elämään murtovedessä ja erityisesti suurten jokisuistojen vaikutuspiirissä. Vesisammalet ovat toistaiseksi varsin tuntematon ryhmä, ja uusia murtoveteen sopeutuneita lajeja saattaa löytyä vielä lisää.

Monet pohjoisella Perämerellä esiintyvät vesisammalet luokiteltiin aiemmin alueellisesti uhanalaisiksi, mutta kyse oli lähinnä tiedon puutteesta, eikä niinkään sammalten harvinaisuudesta. Nykyisen tietämyksen valossa mitään Itämeren vesisammalta ei ole luokiteltu uhanalaiseksi.

Vesisammalet ovat monivuotisia ja talvehtivat jään alla. Ne ovat tehokkaita valonkäyttäjiä, ja niitä voi löytää vielä lähes 10 metrin syvyydestä. Ne kukoistavat myös humuspitoisessa, jokivaikutteisessa Perämeren vedessä aina 7 metrin syvyyteen asti.

Pienen ja kauniin vellamonsammalen voi löytää vain sukeltamalla

Aiemmin alueellisesti uhanalaiseksi määritelty vellamonsammal(siirryt toiseen palveluun) (Fissidens fontanus) on parhaimmillaan vain muutaman senttimetrin mittainen pieni, mutta kaunis, linnunsulkaa muistuttava laji, joka esiintyy 1–7 metrin syvyydellä suhteellisen avoimella kivikkopohjalla.

Lajia ei löydä kahlaamalla, se ei nouse syvyyksistä haralla eikä sitä näe videolta. Ainut tapa löytää tämä pikkuruinen, mutta yllättävän yleinen vesisammal on sukeltaa ja etsiä se. Koko rannikon kattavien kansallisten vedenalaiskartoitusten myötä tieto vellamonsammalen yleisyydestä on lisääntynyt, eikä lajia enää lasketa uhanalaisten joukkoon.

Perämeren rehevä isonäkinsammal kutistuu suolaisuuden kasvaessa

Perämeren isonäkinsammal muistuttaa lajitovereitaan makeissa ja virtaavissa vesissä. Sen puskat ovat reheviä, tuuheita ja runsaita, versot jopa monta kymmentä senttimetriä pitkiä.

Merenkurkkua kohti mentäessä suolaisuus kasvaa ja isonäkinsammalen ulkoinen olemus kutistuu: siitä tulee hento, suhteellisen pieni ja vaaleamman vihreä. Isonäkinsammal, tai muutkaan vesisammalet, eivät viihdy yhtä hyvin Hailuodon ja Merenkurkun välisellä merialueella kuin pohjoisella Perämerellä ja Merenkurkussa. Liekö syy sitten happamissa sulfidimaissa tai jossakin muussa ympäristötekijässä, sopivien kivikkopohjien puutteesta sammalten puuttuminen tältä alueelta ei ainakaan johdu.

Pohjoisen Perämeren jokisuistoissa vesisammalet ovat monimuotoisimmillaan

Jos vesisammalia haluaa löytää vuorenvarmasti, kannattaa suunnata kohti pohjoisen Perämeren jättiläiskokoisia jokisuistoja, Simojoen, Kemijoen ja Tornionjoen suistoihin. Näiden merialueiden kivikkoriutoilta saattaa löytää jopa 5–6 vesisammallajia samalta kivikkoriutalta valtavina huojuvina niittyinä. Pohjoiselta Perämereltä on löydetty yhteensä noin 20 vesisammallajia.

Murtovesien vesisammalia on tutkittu vähemmän

Murtovesissä esiintyviä vesisammalia on tutkittu paljon vähemmän kuin virtavesissä ja muissa makeissa vesissä esiintyviä vesisammalia. Murtovesisammalten tutkimus edellyttää lähes aina sukeltamista, joka on kallis ja hidas tekniikka.

Vesisammalia: