Itämeri on geologisesti monimuotoinen
Itämeren merenpohja on hyvin vaihteleva. Altaan perusmuodot antaa kallioperä, joka jo itsessään on varsin monimuotoinen. Kallion päällä lepää usein eri paksuisia maakerroksia. Niissä on monenlaisia maalajeja ja monen ikäisiä kerrostumia.
Merenpohjan geologiset piirteet ja ominaisuudet – eli kallioperä, maalajit ja pohjanmuoto – ovat Itämeren eliöille tärkeitä. Ne vaikuttavat eliöiden elinympäristön rakenteeseen. Kalliopohjilla elää aivan erilainen eliöyhteisö kuin esimerkiksi hiekkapohjilla. Itämeren geologinen monimuotoisuus luokin edellytykset meren biologiselle monimuotoisuudelle, biodiversiteetille.
Monimuotoisimmat alueet ovat Pohjois-Itämerellä
Geologinen monimuotoisuus on suurimmillaan pohjoisen Itämeren rannikoilla. Merenpinnan yläpuolella monimuotoisuus näkyy polveilevana rantaviivana ja saarten runsautena. Meren alla voi olla jyrkkyydeltään vaihtelevia kallioseinämiä sekä rotkoja ja kohoumia. Eteläisellä Itämerellä merenpohja on tasaisempi.
Kallioperän muodot ohjaavat virtauksia ja määrittävät osaltaan sen, mihin kohtiin merenpohjaan kertyy maa-ainesta. Iso vaikutus sedimenttien kertymiseen on ollut viime jääkaudella. Jää ja sulamisvesien virrat ovat toisaalta kuluttaneet kallioperää ja maaperää, toisaalta kasanneet ja kerrostaneet maa-ainesta merenpohjaan.
-
Vedenalainen harjusaari Itäisellä Suomenlahdella © Petra Pohjola, Metsähallitus -
Vedenalaista kalliopohjaa Tammisaaren edustalla. © Mats Westerbom, Metsähallitus -
Hiekkapohjaa Itäisellä Suomenlahdella © Petra Pohjola, Metsähallitus -
Paksu savikerros muodostaa merenpohjaan kanjoneita ja labyrinttejä Pohjoisella Perämerellä © Essi Keskinen, Metsähallitus -
Vedenalainen kalliojyrkänne Hangon edustalla. © Julia Nyström, Metsähallitus -
Geodiversiteetti-indeksi kuvaa geologisen monimuotoisuuden jakaantumista. Q4 on monimuotoisin. © Kaskela ja Kotilainen 2017. Aineisto: EEA 2017; @EuroGeographics
-
Pohjaeläimet
Pohjaeläimillä tarkoitetaan sellaisia selkärangattomia eläimiä, jotka viettävät suurimman osan elinkierrostaan meren pohjassa joko pehmeään ainekseen kaivautuneina tai kovaan ainekseen kiinnittyneinä.
Lue lisää aiheesta -
Merirakentaminen ja ruoppaus
Itämeren ympäristön tiheä asutus ja nopea yhteiskuntakehitys aiheuttavat rannikko- ja merialueille käyttöpaineita. Rakennusmaan kova kysyntä …
Lue lisää aiheesta
Maankohoaminen muokkaa rannikkoa
Itämeren pohjoisosiin vaikuttaa lisäksi maankohoaminen. Mannerjäätikön aikoinaan painama maankuori nousee vähitellen takaisin, minkä seurauksena rantaviiva vetäytyy merelle päin, matalikot kohoavat saariksi ja lahdet kuroutuvat irti merestä.
Muutos on nopeinta Perämeren ja Merenkurkun alueella, missä maa kohoaa noin yhdeksän millimetriä vuodessa. Suomenlahdella tahti on hitaampi, keskimäärin kolme millimetriä vuodessa. Maankohoaminen paljastaa Suomen rannikolta joka vuosi noin seitsemän neliökilometriä merenpohjaa.
