Suolapulssi tuo valtamerivettä syvänteisiin
Itämeren vesi vaihtuu vain heikosti ja pysyy hyvin vähäsuolaisena murtovetenä. Vain harvoin Itämereen virtaa lyhyessä ajassa erittäin suuri määrä valtameren suolaista vettä. Tällaista tilannetta kutsutaan suolapulssiksi. Suolapulssit hapettavat Itämeren syvän veden alueita, mutta samalla saattavat voimistaa rehevöitymistä.
Suolainen Pohjanmeren vesi pääsee Itämerelle vain yhtä reittiä: Tanskan salmien kautta. Salmet ovat kuitenkin kapeita ja matalia, mikä rajoittaa raskaan meriveden virtausta Itämereen. Salmissa virtaakin enimmäkseen Itämeren vähäsuolaista vettä, johon sekoittuu Skagerrakissa ja Pohjanmerellä valtameren pintavettä.
Merkittäviä määriä suolaista valtamerivettä Itämeri saa vain silloin, kun sääolot ovat pitkään juuri sopivat. Nämä jaksot ovat lyhyitä, vain viikkojen mittaisia, ja niitä kutsutaankin suolapulsseiksi.
Vain voimakas suolapulssi uudistaa syvännevedet
Isoja suolapulsseja esiintyy harvakseltaan, ehkä vain kerran tai pari kertaa vuosikymmenessä. Tällaisessa pulssissa Itämereen tunkeutuu hyvin suuri määrä Pohjanmeren vettä: 200–300 kuutiokilometriä. Vaikka isot suolapulssit ovat harvinaisia, ne ovat tärkeitä Itämeren hyvinvoinnille. Niiden myötä Itämereen syvänteet saavat uutta hapekasta vettä.
A: Itämerestä virtaa jatkuvasti ulos murtovettä, joka on Pohjanmeren vettä vähäsuolaisempaa. Samalla syvemmissä kerroksissa virtaa pienempiä määriä suolaisempaa Pohjanmeren vettä Itämereen. Tämä heikko sisäänvirtaus ei ulotu suuriin syvänteisiin.
B: Pohjanmereltä tulee usein melko voimakkaita suolaisen veden sisäänvirtauksia. Ne eivät kuitenkaan ulotu kuin Bornholmin syvänteeseen.
C: Voimakas sisäänvirtaus eli suolapulssi tuo uutta hapekasta vettä Gotlannin syvänteeseen ja syrjäyttää vanhan ravinteikkaan ja hapettoman veden. Vanha syvävesi lähtee liikkeelle ja saavutettuaan matalan rannikon se nousee ylös eli kumpuaa pintaan. Kumpuaminen tuo rannikolle suolaista ja ravinteikasta vettä.
A: Itämerestä virtaa jatkuvasti ulos murtovettä, joka on Pohjanmeren vettä vähäsuolaisempaa. Samalla syvemmissä kerroksissa virtaa pienempiä määriä suolaisempaa Pohjanmeren vettä Itämereen. Tämä heikko sisäänvirtaus ei ulotu suuriin syvänteisiin.
B: Pohjanmereltä tulee usein melko voimakkaita suolaisen veden sisäänvirtauksia. Ne eivät kuitenkaan ulotu kuin Bornholmin syvänteeseen.
C: Voimakas sisäänvirtaus eli suolapulssi tuo uutta hapekasta vettä Gotlannin syvänteeseen ja syrjäyttää vanhan ravinteikkaan ja hapettoman veden. Vanha syvävesi lähtee liikkeelle ja saavutettuaan matalan rannikon se nousee ylös eli kumpuaa pintaan. Kumpuaminen tuo rannikolle suolaista ja ravinteikasta vettä.
A: Itämerestä virtaa jatkuvasti ulos murtovettä, joka on Pohjanmeren vettä vähäsuolaisempaa. Samalla syvemmissä kerroksissa virtaa pienempiä määriä suolaisempaa Pohjanmeren vettä Itämereen. Tämä heikko sisäänvirtaus ei ulotu suuriin syvänteisiin.
B: Pohjanmereltä tulee usein melko voimakkaita suolaisen veden sisäänvirtauksia. Ne eivät kuitenkaan ulotu kuin Bornholmin syvänteeseen.
C: Voimakas sisäänvirtaus eli suolapulssi tuo uutta hapekasta vettä Gotlannin syvänteeseen ja syrjäyttää vanhan ravinteikkaan ja hapettoman veden. Vanha syvävesi lähtee liikkeelle ja saavutettuaan matalan rannikon se nousee ylös eli kumpuaa pintaan. Kumpuaminen tuo rannikolle suolaista ja ravinteikasta vettä.
Suolapulsseilla on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia
Kun Itämereen tunkeutuu suuri suolavesipulssi, se nostaa melkein koko merialueen suolaisuutta. Monien kasvi- ja eläinlajien levinneisyys muuttuu ja planktiset merilajit levittäytyvät pohjoiseen ja itään.
Syvien pohjien happitilanteen parantuessa pohjaeliöstö voi valloittaa elämää vailla olleet pohjat. Myös turska voi silloin kutea pohjoisempana, jopa Gotlannin syvänteellä, joka on happitilanteen niin salliessa sen tärkeä kutualue.
Suurilla suolavesipulsseilla on myös haitallisia vaikutuksia. Rehevöityminen voimistuu, kun runsaasti ravinteita sisältävää syvää vettä sekoittuu valoisaan pintakerrokseen.
Varsinaisen Itämeren pohjasta liikkeelle lähtenyt suolainen vähähappinen syvävesi työntyy eteenpäin ja voi asettua Suomenlahden syvänteisiin, aina sen itäisiin osiin asti. Tällöin vähähappinen vesi vahvistaa syvänteissä olevaa suolaisuuden harppauskerrosta halokliinia. Halokliini muodostaa ikään kuin lattian, joka estää tuulta sekoittamasta hapekasta pintavettä alusveteen ja pohjien happikato sekä siitä aiheutuva sisäinen kuormitus voimistuvat.
Suolapulssit tulevat sattumanvaraisesti
Olosuhteet suurelle suolapulssille ovat otollisimmat talvimyrskyjen aikaan. Kaikki sattui kohdalleen talvella 1951, jolloin Itämereen työntyi erittäin voimakas ja suuri suolapulssi. Samankaltainen iso suolapulssi saatiin myös talvella 1975–1976.
Pienempiä suolaveden pulsseja oli 1970-luvulla useita, mutta seuraavaa merkittävää suolapulssia saatiin odottaa vuoteen 1993 asti. Vasta se rikkoi syvänteiden stagnaation, eli seisovan veden vaiheen, joka oli vallinnut Itämerellä 1970-luvulta asti.
Vuosituhannen vaihteen jälkeen on tullut muutamia isoja suolapulsseja: vuosina 2003 ja 2014. Jälkimmäinen oli kaikkien aikojen kolmanneksi suurin pulssi, ja sitä seurasivat keskisuuret pulssit vuosina 2015 ja 2016. Vuonna 2023 saapui jälleen keskisuuri suolapulssi. Pitkän seisovan veden kauden aikana varsinaisen Itämeren syvänteiden hapettomuus oli kuitenkin päässyt jo niin huonoksi, etteivät nämäkään pulssit parantaneet tilannetta kuin hieman ja vain lyhyeksi ajaksi.
Kuvaaja Itämereen virranneen suolan määrästä löytyy Ilmatieteen laitoksen sivuilta
Ilmatieteen laitos: suolapulssit(siirryt toiseen palveluun)
-
Lue myös tämäVedenlaatu: Suolaisuus
-
Lue myös tämäHapettomat pohjat