Suojaisten lahtien näkinpartaisviidakot

Kookkaiden näkinpartaisten luonnehtimia monilajisia yhteisöjä syntyy vain hyvin suojaisiin merenrannikon kasvupaikkoihin, lieju- tai savipohjille. Otollisia paikkoja ovat tyypillisesti merestä irti kuroutuvat laguunit eli fladat ja niistä edelleen kehittyvät kluuvit. Kerroksellisia näkinpartaiskasvustoja pidetäänkin häiriöttömien fladojen ja kluuvien ilmentäjinä. Luontotyyppiä voi lisäksi esiintyä esimerkiksi ruovikoiden aukkopaikoissa.

Oikein suotuisilla paikoilla näkinpartaislevät täyttävät koko vesialueen pohjasta pintaan.  Tällaiset vedenalaiset viidakot tarjoavat hyviä suoja- ja ruokailupaikkoja monille kaloille, kuten hauelle, ahvenelle ja särjelle. Kalojen lisäksi kasvustojen lomassa elää runsaasti kotiloita, äyriäisiä ja muita selkärangattomia eläimiä. Varsinkin vähäsuolaisimmissa vesissä tavataan paljon erilaisia hyönteistoukkia.

Yhteys mereen vaikuttaa lajistoon

Monilajisten näkinpartaisyhteisöjen yleisimpiä levälajeja ovat punanäkinparta (Chara tomentosa) sekä mukula- ja itäme­rennäkinparta (C. aspera, C. baltica). Vähäsuolaisimmissa vesissä kasvaa myös hapranäkinpartaa (C. globularis) ja silopartoja (Nitella spp.). Yhteisön lajikoostumus heijastelee kasvupaikan yhteyttä ympärivään mereen.

Luontotyypissä voi esiintyä myös useita putkilokasvilajeja. Näkinpartaisten yleisimpiä seuralaiskasveja ovat merinäkinruoho (Najas marina), hapsivita (Stuc­kenia pectinata) ja tähkä-ärviä (Myriophyllum spicatum).

Esiintymät vähenevät ja köyhtyvät

Suojaisia näkinpartaispohjia esiintyy Suomen koko rannikkoalueella, usein fladojen yhteydessä. Luontotyypin on arvioitu vähentyneen 30–50 prosenttia 50 viime vuoden aikana, joillakin alueilla vielä enemmän. Vähenemisen vuoksi suojaisat näkinpartaispohjat arvioidaan vaarantuneeksi luontotyypiksi.

Luontotyypin väheneminen johtuu muun muassa ruoppauksista, veneliikenteestä, rantarakentamisesta ja rehevöitymisestä. Erityisesti punanäkinparta, suojaisten lahtien tyyppilaji, on erittäin herkkä rehevöitymiselle ja veden liikkeille.

Rehevöitymisen vaikutukset näkinpartaispohjiin ovat lievempiä Pohjanlahdella kuin Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Sielläkin, missä luontotyyppi on säilynyt, sen lajisto on laajalla alueella köyhtynyt.

Suojaisten näkinpartaispohjien lajeja

Punanäkinparta (Chara tomentosa)

Mukulanäkinparta (Chara aspera)

 Itäme­rennäkinparta (Chara baltica).

Hapranäkinparta (Chara globularis)

Siloparrat (Nitella spp.)

Merinäkinruoho (Najas marina)

Hapsivita (Stuc­kenia pectinata)

Tähkä-ärviä (Myriophyllum spicatum)