Avorantojen näkinpartaisniityt

Näkinpartaiset (Charophyta) on omintakeinen ryhmä viherleviä. Ulkoisesti näkinpartaiset näyttävät putkilokasveilta, mutta rakennepiirteiden perusteella ne luetaan leviin. Evolutiivisesti näkinpartaiset sijoittuvat levien ja putkilokasvien välimaastoon.

Näkinpartaisten vallitsemia eliöyhteisöjä esiintyy monenlaisilla kasvupaikoilla, suojaisista lahdenpoukamista melko avoimille hiekkapohjaisille rannoille. Yhteisön lajikoostumus vaihtelee pohja-aineksen ja kasvupaikan avoimuuden mukaan.

Mukulanäkinparta hallitsee avoimia kasvupaikkoja

Suomen yleisin näkinpartaislaji on mukulanäkinparta (Chara aspe­ra). Se sietää monenlaisia ympäristöoloja, mutta saa ylivallan avoimilla hiekka- ja sorapohjilla, missä se muodostaa matalia sänkimäisiä kasvustoja.

Mukulanäkinpartojen vallitsemilla avorannoilla voi kasvaa vähäisiä määriä myös muita näkinpartaislajeja: itämerennäkinpartaa (C. baltica), karvanäkinpartaa (C. canescens), hapranäkinpartaa (C. globularis) ja merisyke­röpartaa (Tolypella nidifica). Lisäksi siellä voi esiintyä joitakin putkilokasveja, kuten meri­hapsikkaa (Ruppia maritima) ja matalakasvuista hapsivi­taa (Stuckenia pectinata). Pohja-aineksen laatu ja veden suolaisuus vaikuttavat siihen, mitä lajeja mukulanäkinparta saa eri paikoilla seurakseen.

Näkinpartaisniittyjä esiintyy koko rannikon pituudelta

Näkinpartojen hallitsemia avoimia pohjia tavataan Suomen koko rannikolla, eikä tiedossa ole merkittävää maantieteellistä vaihtelua. Luontotyyppi esiintyy laikuittain. Laikut ovat melko pieniä, mutta ne saattavat muodostaa pitkiä, rannikon myötäisiä ketjuja.

Yleisimpiä läheisiä luontotyyppejä ovat meriajokaspohjat sekä haura- ja hapsikkapohjat.

Rehevöityminen ja vesiliikenne tuhoavat kasvustoja

Avoimet näkinpartaispohjat kärsivät rehevöitymisen aiheuttamasta veden samenemisesta, rihmalevien runsastumisesta ja pohjien liettymisestä. Vesiliikenne ja ruoppaukset voivat niin ikään tuhota kasvupaikkoja.

Luontotyypin arvioidaan vähentyneen 50 viime vuoden aikana 20–30 prosenttia, minkä vuoksi se luokitellaan silmälläpidettäväksi. Avoimet näkinpartaispohjat ovat kuitenkin säilyneet paremmin kuin suojaisat lieju- ja savipohjien näkinpartaisyhteisöt, jotka arvioidaan vaarantuneeksi luontotyypiksi.

Avoimien näkinpartaispohjien lajeja

Mukulanäkinparta (Chara aspe­ra)

Itämerennäkinparta (Chara baltica)

Karvanäkinparta (Chara canescens)

Hapranäkinparta (Chara globularis)

Merisyke­röparta (Tolypella nidifica)

Meri­hapsikka (Ruppia maritima)

Hapsivi­ta (Stuckenia pectinata