EU:n luontodirektiivi suojelee tiettyjä vesikasveja

Euroopan unionin luontodirektiiviin sisältyy neljä sellaista vesikasvilajia, joita esiintyy Suomen rannikolla. Direktiivi velvoittaa Suomea suojelemaan näitä lajeja ja niiden elinympäristöjä.

---

EU:n luontodirektiivi kattaa kaikkiaan noin 1300 EU:n alueella esiintyvää kasvi- ja eläinlajia tai alalajia. Nämä valitut lajit luetellaan direktiivin liitteissä, ja niitä kutsutaan yhteisön tärkeinä pitämiksi lajeiksi. Jäsenmaiden pitää säilyttää näiden lajien suojelutaso suotuisana tai saattaa se suotuisaksi.

Direktiivin sisältämistä lajeista vajaat 20 esiintyy Suomen merialueella. Niistä neljä on vesikasveja. Kaikkien neljän lajin suojelutaso on vuoden 2025 arvion mukaan Suomessa epäsuotuisa. Tämä tarkoittaa, että niiden suojelua pitää meillä tehostaa.

Nelilehtivesikuusi kärsii rehevöitymisestä

Nelilehtivesikuusi kasvaa niukkasuolaisessa murtovedessä, ja sitä tavataan pohjoisella Itämerellä, Suomen ja Ruotsin rannikoilla. Tyypillisiä esiintymispaikkoja ovat ruovikon ja saraikon aukkopaikat tai laidunnettujen rantaniittyjen lampareet.

Vedenpinnan yläpuolelle nousevan, tanakan oloisen nelilehtivesikuusen saattoi aiemmin löytää Suomen kaikilta rannikkoalueilta, joskin esiintymispaikat olivat harvassa. Sittemmin se on hävinnyt Suomenlahdelta ja vähentynyt voimakkaasti Selkämereltä. Laajimmat uudet esiintymät löytyvät Perämeren saarten ympäristöstä, minne maan kohoaminen synnyttää uutta paljasta kasvualustaa.

Nelilehtivesikuusen taantuminen johtuu luultavasti Itämeren rehevöitymisestä ja rantalaidunnuksen loppumisesta. Ruovikot valtaavat lajille sopivat kasvupaikat.

Nelilehtivesikuusesta tehdyt havainnot Suomen merialueilla vuodesta 1980 alkaen. Kartta perustuu Laji.fi-havaintopalvelun kautta ilmoitettuihin havaintoihin, joiden koordinaatit on ilmoitettu 100 m:n tarkkuudella.

Upossarpion tunnetuista esiintymistä valtaosa on Suomessa

Upossarpio on Itämeren alueelle kotoperäinen laji, jonka esiintymisalue keskittyy lähinnä Perämeren itärannalle, Kalajoelta Tornioon. Hennon oloinen upossarpio elää nimensä mukaisesti koko elämänsä upoksissa veden alla. Se kasvaa suojaisilla paikoilla, alle puolen metrin syvyydessä, ja tarvitsee ympärilleen lievästi suolaista vettä.

Upossarpion levinneisyysalue on supistunut huomattavasti sitten 1950-luvun. Lajin kasvupaikkoja heikentävät rantojen ruoppaus ja rantarakentaminen sekä ennen muuta rehevöityminen ja sen aiheuttama ruovikoituminen. Myös merenpohjan liettyminen on haitaksi.

Suomella on erityinen vastuu upossarpion säilymisestä, sillä Suomen rannikon esiintymät kattavat jopa 80 prosenttia koko Euroopan kannasta. Upossarpion suomalaisista esiintymistä hieman yli puolet on suojeltu.

Upossarpiosta tehdyt havainnot Suomen merialueilla vuodesta 1980 alkaen. Kartta perustuu Laji.fi-havaintopalvelun kautta ilmoitettuihin havaintoihin, joiden koordinaatit on ilmoitettu 100 m:n tarkkuudella.

Hentonäkinruoho on Suomen vastuulaji

Hentonäkinruohoa esiintyy vain parissakymmenessä Suomen järvessä sekä muutamassa etelärannikon vähäsuolaisessa jokisuussa. Laji on maailmanlaajuisestikin erittäin harvinainen, mikä korostaa Suomen esiintymien tärkeyttä. Suomella onkin erityinen vastuu tämän kansainvälisen harvinaisuuden suojelussa. 

Hentonäkinruoho on kuitenkin taantunut meillä. Se on viime vuosikymmeninä menettänyt ainakin puolet aiemmin tunnetuista kasvupaikoistaan.

Hentonäkinruoho on pieni ja hento uposkasvi. Heikkona kilpailijana se ei kestä kasvupaikkansa umpeenkasvua, vaan menettää elintilansa vahvemmille lajeille. Rehevöitymisen ohella laji kärsii muun muassa ruoppauksista ja rantarakentamisesta sekä valuma-alueelta tulevasta humus- ja kiintoainekuormituksesta.

Hentonäkinruohosta tehdyt havainnot Suomessa vuodesta 1980 alkaen. Kartta perustuu Laji.fi-havaintopalvelun kautta ilmoitettuihin havaintoihin, joiden koordinaatit on ilmoitettu 100 m:n tarkkuudella.

Lietetatar kaipaa avointa liejurantaa

Myös lietetatarta esiintyy Suomessa sekä sisävesissä että rannikolla. Se kasvaa matalassa vedessä tai märällä maalla, usein tulva-alueiden ja jokisuistojen liejurannoilla. Laajimmat ja runsaimmat esiintymät ovat Perämeren rannikon jokisuissa.

Lietetatar hyötyy laidunnuksesta, joka pitää vahvemmat kilpailijat kurissa. Rantalaidunnuksen loppuminen ja rannikkovesien rehevöityminen ovat kiihdyttäneet lietetattaren esiintymispaikkojen umpeenkasvua ja sen myötä lajin taantumista.

Lietetatar kärsii myös veden virtausolojen muuttumisesta sellaisiksi, ettei lietettä enää kerry. Pienimuotoinen rannan kaivaminen voi jopa hyödyttää lajia, kun kasville paljastuu uutta kasvualustaa. Useimmiten ruoppaus ja rantarakentaminen kuitenkin heikentävät lietetattaren kasvuoloja.

Lietetattaresta tehdyt havainnot Suomessa vuodesta 1980 alkaen. Kartta perustuu Laji.fi-havaintopalvelun kautta ilmoitettuihin havaintoihin, joiden koordinaatit on ilmoitettu 100 m:n tarkkuudella.

Lue seuraavaksi

Pohjaeläimet elävät kovilla ja pehmeillä pohjilla