Fladat ja kluuvit – rannikon muuttuvat laguunit
Laguuneista tulevat helposti mieleen Tyynenmeren eksoottiset atollisaaret, mutta laguuneita löytyy yhtä lailla myös Itämeren rannoilta. Suomen rannikolla laguuneita edustavat fladat ja kluuvit. Ne ovat osittain sulkeutuneita lahtia, jotka kuroutuvat pikkuhiljaa irti merestä.
Fladoja ja kluuveja esiintyy Suomen koko rannikolla, mutta eniten Pohjanlahdella, missä rannikko on matala ja maa kohoaa jääkauden jäljiltä voimakkaimmin. Maan kohotessa merenlahdesta syntyy aluksi flada, jonka yhteys mereen on jo hieman heikentynyt. Vähitellen, kun meriyhteys heikkenee entisestään, flada muuttuu kluuviksi. Viimeinen vesistövaihe on makeavetinen kluuvijärvi, joka ei ole enää lainkaan yhteydessä mereen.
Kynnys erottaa laguunin merestä
Kaikista Suomen rannikon merenlahdista ei synny laguunia edes pitkän ajan kuluessa. Laguunin edellytys nimittäin on, että lahden suulla on ympäröiviä pohja-alueita korkeampi kynnys, joka rajoittaa meriveden sisäänvirtausta. Kynnyksen vaikutus kasvaa maan kohotessa, minkä seurauksena veden suolapitoisuus laguunissa alkaa vähetä. Tämä heijastuu altaan kasvi- ja eläinlajistoon, jossa makeanveden lajit saavat yhä tukevamman jalansijan.
-
Lue myös tämäEU:n luonto- ja lintudirektiivit
Myös itse laguunit madaltuvat ajan myötä, kun maa kohoaa. Useimmat fladat ja kluuvit ovatkin vain muutaman metrin syvyisiä tai jopa matalampia. Syvempiä laguuneja löytyy lähinnä Suomen etelärannikolta, missä ne ovat kalliorantojen saartamia.
Fladat, kluuvit ja muut rannikon laguunit kuuluvat EU:n luontodirektiivin määrittämiin luontotyyppeihin, joita jäsenmaiden pitää vaalia. Suomessa vesilaki suojelee kaikkia enintään kymmenen hehtaarin kokoisia luonnontilaisia fladoja ja kluuveja.
Sisältö vaatii markkinointievästeiden sallimisen. Ole hyvä ja salli evästeet katsoaksesi sen.
Laguunien rikas eliömaailma
Suojaisten olojen ansiosta laguunien kasvillisuus on usein runsasta ja monikerroksista. Rantavyöhykkeellä levittäytyy ruovikoita, ja niiden kupeessa viihtyvät kelluslehtiset kasvit: lumpeet, ulpukat ja vesitatar.
Vedenalaista maailmaa hallitsevat yleensä ärviät ja vidat. Paikoin valtalajeina ovat uposkasvien näköiset näkinpartaislevät, joiden joukossa voi esiintyä myös uhanalaisia lajeja. Suojaisat näkinpartaispohjat on luokiteltu Suomessa uhanalaiseksi luontotyypiksi, ja fladoilla ja kluuveilla on iso merkitys tämän luontotyypin ylläpitäjinä.
Kasvillisuuden lomassa ja pohjaliejussa elää laaja kirjo selkärangattomia eläimiä hyönteistoukista ja kovakuoriaisista pikkuäyriäisiin ja kotiloihin.
Tiesitkö?
Kylminä talvina jotkin fladat ja kluuvit voivat jäätyä pohjaan asti. Keväällä jää kuitenkin sulaa, vesi lämpenee ja kasvit rynnistävät nopeasti uuteen kasvuun.
Lämmin laguuni pitää yllä kalakantoja
Koska laguunin suulla sijaitseva vedenalainen kynnys hidastaa veden virtausta, allas lämpenee keväällä nopeasti. Paikalle löytävät sopivaa kutupaikkaa etsivät särkikalat sekä hauet ja ahvenet. Fladoilla ja kluuveilla onkin iso merkitys kalojen kutualueina.
Kun kalanpoikaset sitten kuoriutuvat, laguunin vesi on jo varsin lämmintä ja vesikasvillisuus on lähtenyt kunnolla kasvuun. Pikkupoikasille löytyy sekä suojaa että ruokaa. Moni niistä joutuu kuitenkin kookkaampien kalojen saaliiksi. Laiturinnokassa tai rantakalliolla kököttävä onkija on tämän ravintoketjun huippupeto – yhdessä vesilintujen ja kahlaajien kanssa.
Rehevöityminen ja ruoppaukset heikentävät laguunien tilaa
-
Lue myös tämäMerirakentaminen ja ruoppaus
Matalat fladat ja kluuvit, joiden vesi vaihtuu hitaasti, ovat hyvin herkkiä rehevöitymiselle. Rehevöityminen voi näkyä jo laguunin suulla rihmalevien voimakkaana kasvuna. Sisempänä laguunissa ruovikot valtaavat alaa muulta vesikasvillisuudelta. Rehevöitymiseen vaikuttavat sekä Itämeren yleinen rehevöitymiskehitys että erityisesti laguunia ympäröivien maa-alueiden kuivatus, josta ojavedet on usein johdettu suoraan laguuniin.
Fladojen ja kluuvien luonnontilaa ovat heikentäneet myös rantarakentaminen ja veneily sekä niihin liittyvät ruoppaukset. Erityisen haitallista on, jos laguunin suulla oleva kynnys ruopataan pois veneily-yhteyden parantamiseksi. Silloin menetetään juuri se erityispiirre, jonka ansiosta merenlahti on kehittynyt lämminvetiseksi laguuniksi.
Fladojen ja kluuvien tulevaisuutta varjostaa lisäksi ilmastonmuutos, joka vaikuttaa vedenpintoihin ja virtauksiin sekä maalta huuhtoutuviin ravinnemääriin. Myös vieraslajit ovat mahdollinen uhka.
Rannikon laguunien tila nyt
Rannikon laguunien tilan kehityssuunta
Rannikon laguunien tila on Suomessa huono eikä myönteistä kehitystä ole näköpiirissä. Mittarit perustuvat vuonna 2025 tehtyyn arvioon luontodirektiivin mukaisten luontotyyppien suojelutasosta Suomessa vuosina 2019–2024.
