Siirry sisältöön
Rahoittajat:

Vitapohjien vedenalaiset sokkelot

Vidat ovat tuttuja putkilokasveja kaikille vesillä liikkujille. Ne voivat muodostaa laajoja yhden tai useamman lajin kasvustoja monenlaisille kasvupaikoille.


Vidoilla (Pota­mogeton spp. ja Stuckenia spp.) on pohjanmyötäinen juurakko ja rennot versot, joista voi muodostua vedenpinnan alle tiheä viidakko. Sokkeloiset kasvustot tarjoavat suojaa ja ravintoa monille selkärangattomille eläimille.

Vitoja tavataan monenlaisilta kasvupaikoilta. Avoimilla hiekkapohjilla vidat jäävät tyypillisesti mataliksi, kun taas suojaisissa lahdissa ne kasvavat kookkaammiksi. Vitojen lajikirjo on suuri: Suomen rannikolta tunnetaan kaikkiaan 16 vitalajia, joista kaksi on risteymiä.

Lajisto vaihtelee ympäristöolojen mukaan

Yleisimpiä vitalajeja Suomen rannikolla ovat hapsivita (Stuckenia pectinata) ja ahvenvita (Potamogeton perfoliatus). Ne ovat elinympäristönsä suhteen joustavia, ja varsinkin ahvenvita sietää hyvin myös reheviä ja samentuneitakin vesiä. Niinpä nämä kaksi lajia hallitsevat yleensä vitapohjien putkilokasvillisuutta.

Vitapohjien muu vitalajisto vaihtelee kasvupaikan ja veden suolaisuuden mukaan. Merivita (S. filiformis) viihtyy parhaiten avoimilla pohjilla ja melko suolaisessa vedessä. Sen sijaan heinävita (P. gramineus) ja pikkuvita (P. berchtoldii) suosivat vähäsuolaisia vesiä. Laajassa vitaryhmässä on myös lajeja, jotka ovat herkkiä rehevöitymiselle ja veden samenemiselle.

Vitojen vallitsemilla pohjilla tavataan yleisesti myös muita putkilokasveja, kuten ärviöitä, (Myriophyl­lum spp.), hauroja (Zannichellia spp.) ja sätkimiä (Ranunculus spp.).

Yleinen ja säilyvä luontotyyppi

Vitapohjat ovat yleisiä koko rannikolla, ja niiden määrän päätellään pysyneen vakaana tai lisääntyneen – joskaan luontotyypistä ei ole varsinaisia seuranta-aineistoja. Luontotyyppinä vitapohjat arvioidaan säilyväksi, eli luontotyyppi ei ole uhanalainen tai vaarassa muuttua uhanalaiseksi.

Rehevöitymisen edetessä luontotyypissä yleistyvät rehevöitymistä paremmin sietävät ryhmät, kuten ärviät ja tankeakarvalehti (Ceratophyllum demersum). Ne kestävät pitkiä sameavetisiä kausia paremmin kuin yksikään vitalaji.

Vitapohjien lajeja

Hapsivita (Stuckenia pectinata)

Ahvenvita (Potamogeton perfoliatus)

Merivita (S. filiformis)

Heinävita (P. gramineus)

Pikkuvita (P. berchtoldii)

Ärviät (Myriophyllum spp.)

Haurat (Zannichellia spp.)

Sätkimet (Ranunculus spp.)

Tankeakarvalehti (Ceratophyllum demersum)